Talousasiantuntija ja nykyinen työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto käy kirjassaan läpi maailman ja Suomen väestökehityksen historiaa ja ennusteita sekä vanhenevan väestön vaikutusta talouteen ja yhteiskuntaan.
Suomi on esimerkki maasta, josta on perinteisesti muutettu muualle. Isoimmat muuttoaallot ovat suuntautuneet USA:han ja Ruotsiin. Amerikkaan muutettiin vilkkaasti 1800-luvun lopulta aina maailmansotien välisille vuosikymmenille. Yhdysvaltojen kiristynyt maahanmuuttopolitiikka hiljensi muuttoliikkeen, ja lopulta sotavuodet lopettivat sen kokonaan.
Sotien jälkeen Ruotsi käytännössä korvasi Amerikan suomalaisten kohteena ja länsinaapuriin muutto oli vilkasta aina 1970-luvulle asti. Näiden vuosikymmeniä kestäneiden muuttoliikkeiden vaikutus suomalaiseen väestöpohjaan oli merkittävä ja näkyy nykyäänkin. Laskelmien mukaan Suomessa olisi vajaat kymmenen prosenttia enemmän väestöä ilman Ruotsiin muuttoa.
Syntyvyys ei riitä
Naisten kokonaishedelmällisyysluvun pitäisi olla hieman yli kaksi, jotta väkiluku pysyisi ennallaan. Tänä päivänä mikään teollisuusmaa ei yllä tälle tasolle. 1960-luvulla syntyvyys alkoi laskea useissa länsimaissa ja tähän vaikutti merkittävästi ehkäisypillerien tulo markkinoille. Yhdessäkään länsimaassa syntyvyys ei ole palautunut ehkäisypilleriä edeltäville tasoille. Suomessa ensimmäiset ehkäisytabletit tulivat myyntiin vuonna 1962.
Suomalainen erityisongelma on suuri lapsettomien miesten määrä, lähes kolmannes 40–45-vuotiaista miehistä on lapsettomia. Lapsettomuus on yleisempää kaupungeissa kuin maaseudulla.
Kokonaishedelmällisyysluku voidaan laskea myös miehille. Samoin kuin naisilla miehilläkin se kertoo, kuinka monta lasta mies saisi nykyisillä eri ikäluokkien syntyvyyksillä.
Miehillä kokonaishedelmällisyysluvut eroavat selvästi koulutustason mukaan. Pelkän perusasteen koulutuksen saaneen miehen kokonaishedelmällisyysluku on alle yhden, kun se korkeakoulututkinnon suorittaneella miehellä on noin puolitoista. Suomeen on syntynyt uudenlainen luokkajako, jossa lapsia saavat koulutetut miehet.
Murto katsoo, että jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun, kannattaisi alkaa ratkaista syrjäytyneiden poikien ja miesten ongelmaa. Haaste on vaikea vaatien pitkäjänteistä työtä. Ongelman lähteet ovat jo lapsuudessa, nuoruudessa, peruskoulussa ja toisen asteen opinnoissa.
Väestönkasvu länsimaissa perustuu maahanmuuttoon
Jos väestö länsimaissa kasvaa, se perustuu maahanmuuttoon. Suomi ei ole tässä suhteessa poikkeus. Murron teoksessa kerrotaan, että vanhenevassa Suomessa työikäisen väestön kasvun loppuminen on keskeisin kasvun rajoite. Kun työikäinen väestö ei kasva, se rajaa väistämättä myös Suomen talouden kasvua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomeen pitäisi saada lisää ihmisiä tavalla tai toisella.
Työperäisen maahanmuuton puolesta puhuvat lähes kaikki. Viime vuosikymmeninä Suomi on saanut paljon työvoimaa lähialueilta eli Virosta ja Venäjältä. Näiden ryhmien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on sujunut varsin hyvin.
Murto arvioi, että pitää alkaa varautua näiden kahden keskeisen maahanmuuton lähteen merkityksen pienenemiseen. Esimerkiksi virolaiset jo palaavat kotimaahansa enemmän kuin muuttavat pois. Venäjän osalta on vaikea sanoa, mikä tilanne on parin vuoden säteellä. Todennäköisesti rajat pysyvät kiinni.
Suomi poikkeaa tyypillisestä Länsi-Euroopan maasta siinä, että meille ei ole muodostunut laajoja muuttovirtoja entisistä itäblokin maista. Esimerkiksi romanilaisten ja puolalaisten määrä on täällä pieni. Sen sijaan Britanniassa ”puolalaisesta putkimiehestä” tuli poliittinen ilmiö ja vapaa itäeurooppalaisten maahanmuutto oli yksi tekijä brittien brexit-äänestyksen taustalla.
Suomeen tulevat maahanmuuttajat ovat koulutustaustoiltaan hyvin heterogeeninen ryhmä. Euroopan unionin alueelta, Pohjois-Amerikasta ja Venäjältä muuttaneilla oli vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan keskimäärin korkein koulutustaso, kun taas kriisimaista pakolaisina tulevilla se oli alhainen.
Suomalaisen maahanmuuton integroitumisen haasteet kohdistuvat käytännössä tiettyihin pakolaisryhmiin. Somalien alhaisen työllisyysasteen ja koulutustason periytyminen on huono ennusmerkki muille vastaaville pakolaisryhmille. Murron mukaan huolestuttavaa on, miten vähän tilanne parani vuosien 2021–2022 nousukaudella.
Akuutti ja Suomen mittapuulla historiallinen työvoimapula paransi laajasti myös ulkomaisten työnhakijoiden mahdollisuuksia saada töitä. Tämä ei kuitenkaan koskenut tuoreita Lähi-idän pakolaisryhmiä ja somaleja. Edelleen tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää saada nuoret pakolaistaustaiset naiset koulutettua ja mukaan työelämään.
Alkuvuodesta 2022 lähtien maahantulovirtoja hallitsivat sotaa pakenevat ukrainalaiset. Heidän taustojaan katsoessa voidaan suhtautua melko optimistisesti muuttajien kykyyn sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. He tulevat järjestäytyneestä yhteiskunnasta, jossa on ollut toimiva koulujärjestelmä.
Risto Murto: Puuttuvat puoli miljoonaa. Väestökato ja Suomen talouden tulevaisuus. 192 sivua Kustannusosakeyhtiö Otava.
JARKKO KEMPPI
