Suomella on tummia pilviä horisontissa. Vauvoja ei synny. Väestö vanhenee. Lakkoja järjestetään. Politiikka on epävarmaa. Ihmiset ymmärtävät tahallaan väärin toisiaan. Loukkaantumisesta on tullut väittelyiden pelimerkki. Tällainen ilmapiiri ei kannusta uusiin kotimaisiin eikä ulkomaisiin investointeihin. Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan, kun maailmantalous on epävarmaa ja Suomen vientiteollisuuden tilauskanta pienentyy. Verotuloja kertyy valtion kassaan vähemmän.
Roikkuuko Suomi siis kriisin partaalla?
Vastuuton populismi on lisääntynyt yhteiskunnassamme monella eri saralla. Konkreettinen esimerkki tästä vastuuttomuudesta on nykyhallituksen hallitusohjelma. Hallitus joutuu ottamaan paljon uutta velkaa vain siksi, jotta puolueet saisivat pidettyä ydinkannattajansa tyytyväisinä. Tässä tilanteessa ”vappusataset” ovat edesvastuuttomia avauksia.
Suomessa oli viime vuoden lopussa jo 1,6 miljoonaa eläkeläistä, kun kymmenen vuotta aikaisemmin heitä oli 0,3 miljoonaa vähemmän. Eläkekulut nousevat holtittomasti, ja sen päälle Antti Rinteen kuuluisa vappusatanen olisi aiheuttanut noin 1,9 miljardin euron lisämenon. Suomen velkaa emme maksa sinä tai minä. Sitä joutuvat maksamaan meidän lapsemme ja lapsenlapsemme. Heiltä ei luonnollisesti kysytä tästä asiasta mitään, sillä he äänestävät vasta joskus tulevaisuudessa. Ne poliitikot, jotka velkaa ottavat, eivät ole enää vastaamassa, kun velat tulevat maksuun.
Kaiken tämän lisäksi kiky-sopimusta ollaan ajamassa vauhdilla alas. Tämä heikentää yritysten mahdollisuuksia pitkän aikavälin kasvulle ja työllisyydelle. Kiky-sopimus nosti todistettavasti työllisyyttä ja paransi myös Suomen kilpailukykyä.
Kuka lakkoilee yrittäjien puolesta? Ei kukaan. Yrittäjät eivät lakkoile, vaan he joutuvat lomauttamaan. Vielä vaarallisempaa ja peruuttamattomampaa Suomen ja työntekijöiden kannalta on se, että yrittäjät muuttavat ulkomaille tai lopettavat toimintansa kokonaan.
Suomen huoltosuhde heikkenee nopeasti, ja koko leikin maksajia on yhä vähemmän. Olisikin pohdittava, miten saamme yli 65-vuotiaat kouluttautumaan uudelleen ja tulemaan takaisin töihin edes osa-aikaisesti, sillä uutta työvoimaa ei ole saatavilla. Aivan erityisesti huomiota pitäisi suunnata nykyisen työvoiman työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen, myös vajaa- ja osatyökykyisten osalta. Lisäksi työperäistä maahanmuuttoa pitää tehdä houkuttelevammaksi.
Kaikki työ on arvokasta, ja me tarvitsemme jokaista tulevaisuuden työntekijää pitämään huolta yhteiskuntamme hyvinvointirakenteiden toimivuudesta.
Veronkevennyksistä ei ole paljon puhuttu julkisesti viime aikoina – eikä tällä menolla tulla puhumaankaan pitkään aikaan.
Tiesitkö muuten, että samaan aikaan kun luit tämän tekstin, Suomen velka kasvoi 9 tuhannella eurolla? Miltä se ajatus tuntuu, kun velan maksajia on yhä vähemmän?
