Divide et impera – hajota ja hallitse. Tämä roomalainen klisee näyttää toimivan etunimikaimani Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin poliittisena oppina suhteessa Euroopan unioniin. Viimeisen puolentoista viikon aikana olemme nähneet Trumpin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin ponnettoman Helsingin huippukokouksen lisäksi Trumpin uhkaavan Twitterissä Yhdysvaltain eroavan Natosta ja kutsuvan Euroopan unionia Yhdysvaltain vastustajaksi.
Pian tämän jälkeen Trump esitti Twitterissä kaikkien kaupan esteiden purkamista EU:n ja Yhdysvaltojen väliltä – sopivasti juuri ennen Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin tapaamista. Ehkä yllättävänäkin lopputuloksena USA-tapaamiselle kauppasodan uhka näyttää väistyneen, ainakin Trumpin seuraavaan twiittiin asti.
Kirsikkana kakun päällä uusia töitä vanhalta mantereelta etsivä presidentti Trumpin entinen pääneuvonantaja ja Yhdysvaltain niin sanotun vaihtoehto-oikeiston äänenkannattaja Stephen Bannon ilmoitti perustavansa uuden säätiön Brysseliin. Bannonin ilmeisenä tavoitteena on yhdistää Euroopan nationalistiset ja EU-kriittiset poliittiset liikkeet vuoden 2019 europarlamenttivaalien alla, jotta ne saavuttaisivat vähintään kolmasosan jaossa olevista europarlamentin paikoista.
Lopulliseksi tavoitteekseen Bannon on ilmoittanut EU:n alasajon ja nationalistisen Euroopan paluun.
Transatlanttisen yhteistyön haastajat
Bannonin aktiivinen työnhaku Euroopassa näyttäytyy politiikkaa seuraaville eurooppalaisille henkilökohtaisena uhkapelinä. Trumpin entinen pääneuvonantaja ja Breitbart-agitaattori on ajautunut poliittiseen umpikujaan Yhdysvalloissa ja kaipaa paitsi tekemistä myös valtaa, mutta onko kumpaakaan tarjolla Euroopassa? Euroopan nationalistiset ja EU-kriittiset puolueet ja poliitikot näyttävät suhtautuvan varsin skeptisesti Bannonin amerikkalaiseen unelmaan kansallisvaltioiden Euroopasta. Ainakaan kyseiset tahot eivät innostu uuden mantereen poliittisen agitaattorin vetämästä kampanjasta vuoden 2019 vaaleissa.
Bannonin pyrkimykset vaikuttaa ulkopuolisena toimijana Euroopan parlamentin koostumukseen ja Euroopan unionin politiikkaan sekä olemassaoloon tuskin yhdistävät nationalistista ja EU-kriittistä poliittista kenttää, joka on varsin hajanainen Euroopassa. Tuoreimmat analyysit nationalististen ja EU-kriittisten voimien paikkamääristä tulevassa Euroopan parlamentissa eivät imartele edustajiaan. Paljon voi toki tapahtua tämän päivän ja tulevien vaalien välillä, mutta toistaiseksi Bannonin avaus ja EU-kriittisten populistien ja nationalistien työ ei näytä tuottavan sitä ratkaisevaa hedelmää.
Bannon ei tiettävästi ole enää väleissä Trumpin kanssa eikä operoi hänen toimeksiannostaan, mutta Euroopan epävakaus pelaa Yhdysvaltain presidentin pussiin ja tukee hänen kansallisvaltioiden välisten diilien tekemiseen tähtäävää politiikkaansa. Antiliberaali ja ailahteleva Trump tuskin panee pahakseen Bannonin yrityksiä yhdistää Euroopan nationalistiset, EU-vastaiset ja populistiset liikkeet, jotka pahimmillaan voisivat heikentää Euroopan asemaa suhteessa Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan.
Miksi Bannon epäonnistuu tavoitteessaan?
Paradoksaalista kyllä, nationalistista, EU-vastaista ja populismiin perustuvaa kampanjaa edistävät eurooppalaiset puolueet ja poliitikot eivät voi uskottavuutensa menettämisen pelossa asemoitua Yhdysvaltalaisen taakse – riippumatta siitä, miten taitava agitaattori Bannon onkaan. Saman ongelman on kohdannut Venäjän presidentti Putin aiemmin useammissa eurooppalaisissa vaaleissa.
Käytännössä Euroopan unioni kaatuu vain, jos EU-kansalaisten enemmistö sitä aidosti kannattaa. Ei Trumpin, Bannonin tai edes Putinin toiveista tai myötävaikutuksesta. Tämän hetken kannatuslukujen valossa Euroopan unionin horjuminen tulevissa vaaleissa ei ole kaikkein todennäköisin skenaario. Unioni on suositumpi kuin koskaan sen historian aikana.
On vähintään irvokasta, että Yhdysvaltain nykyinen presidentti ja hänen entinen pääneuvonantajansa ovat adoptoineet oppeja Venäjältä, jonka väitetään sekaantuneen paitsi Yhdysvaltain edellisiin presidentinvaaleihin myös Brexit-äänestykseen Iso-Britanniassa. Presidentti Trump sekoittaa pakkaa raivokkaalla twiittailullaan ja toistuvilla uhkauksillaan niin puolustus- kuin kauppapolitiikkaan liittyen. Pyrkimällä vaikuttamaan Euroopan parlamentin tuleviin vaaleihin Trumpin entinen pääneuvonantaja sabotoi merkittävällä tavalla maansa uskottavuutta maailmanpoliittisella kentällä.
Lopulta kyse on suurvaltapolitiikasta, jossa Euroopan kansallisvaltiot jäävät auttamatta sivurooliin, mikäli Euroopan unionin yhteistä ulkopoliittista linjaa ei kyetä terävöittämään. Tässä pelissä kestokykyä kaivataan Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden nykyisiltä ja tulevilta johtajilta, joiden harteille jää eurooppalaisten arvojen, kuten rauhan, demokratian ja kansainvälisten sopimusten puolustaminen.
Onneksi Trumpin, Bannonin ja kumppanien agitaatiolle on myös vastapainonsa. Kansalaisjärjestöt, kuten European Movement International, ja lukuisat kansalliset sekä kansainväliset poliittiset liikkeet niin Suomessa kuin muualla Euroopassa työskentelevät eurooppalaisten arvojen ja yhteistyön puolesta niin nyt kuin tulevaisuudessa. Kyynikot voivat pitää työtä turhana ja kansallisvaltioiden paluuta väistämättömänä, mutta 70 vuotta rauhaa Euroopassa puhuu puolestaan – yhdessä olemme vahvempia niin yksinvaltaisia johtajia kuin suurvaltojen ambitioita vastaan.
Vaihtoehto on lopulta yksinkertainen: Yksinvaltaisten johtajien nationalistisesta suurvaltapolitiikasta on arvaamattoman lyhyt matka siihen, että nuoret sotilaat kuolevat juoksuhautoihin ja siviilit kohtaavat mittaamatonta kärsimystä. Meillä Euroopassa on tästä tarpeeksi kokemusta ilman nykyisten agitaattorien ajamaa lyhytnäköistä nationalististen kansallisvaltioiden revanssia.
