Voxin toimittaja Max Fisher siteeraa useita eturivin asiantuntijoita ja käy läpi Itä-Euroopan viimeisen vuoden tapahtumia tästä löytyvässä artikkelissaan, jossa hän katsoo maailman olevan nyt lähempänä ydinsotaa kuin jopa kylmän sodan aikaan. Sodan yhdeksi mahdolliseksi syttymispaikaksi nimetään Viro, Latvia ja Liettua.
Todellinen vaara alkoi elokuussa 2014, kun Venäjän tunnuksettomat joukot tunkeutuivat Itä-Ukrainaan kääntämään ahtaalle ajettujen separatistien sotaonnen. Sittemmin rintamalinjat ovat vakiintuneet ja Ukraina on jähmettynyt kytevään ja silloin tällöin leimahtelevaan konfliktitilaan.
Samanaikaisesti Venäjän sotilaallinen toiminta sen itäisten naapurimaiden ympäristössä on kiihtynyt merkittävästi. Samoin on käynyt myös asevarustelulle ja uhkaavalle retoriikalle puolin ja toisin. Nato ja Yhdysvallat ovat luvanneet puolustaa Itä-Euroopan liittolaismaita kaikissa olosuhteissa ja sekä Venäjä että puolustusliitto ovat järjestäneet suuria sotaharjoituksia aivan toistensa rajojen tuntumassa.
”Molemmat osapuolet uskovat, että toisella on jyrkkiä aikeita. Moskova on vakuuttunut siitä, että länsi haluaa eristää, alistaa tai jopa suoranaisesti tuhota Venäjän. Joka kolmas venäläinen uskoo nyt, että Yhdysvallat saattaa hyökätä Venäjälle. Länsimaissa huolitaan taas aiheesta siitä, että Venäjä voisi käyttää sodan uhkaa, tai luoda oikean konfliktin, murtaakseen Naton ja sen sitoumuksen puolustaa Itä-Eurooppaa”, Vox kirjoittaa.
Hän siteeraa muun muassa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (CEPA) tuoretta Itämeren alueen turvallisuusselvitystä, jonka mukaan Venäjä voisi käyttää Baltian maiden ja Pohjoismaiden heikkoutta ja yhteistyökyvyttömyyttä hyväkseen pyrkiessään kaatamaan Naton.
Sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat vannottaneet olevansa valmiita sotaan, mikäli tilanne sen vaatii. Voxin mielestä Euroopan asetelma muistuttaakin ensimmäisen maailmansodan alun ”ruutitynnyriksikin” kutsuttua tilaa. Eurooppaa luonnehditaan ”sotilaallisten sitoumusten ja puolustuslupausten vyyhdiksi”. Leimahduksen riski on korkea, koska puolustussitoumukset eivät ole aina selviä, kuten eivät myöskään sotatoimet. Tästä on esimerkkinä Venäjän hybridisota Ukrainassa.
CEPA:n raportin laatija Venäjä-tuntija Edward Lucas kysyykin ”olisiko Yhdysvallat todella valmis ydinsotaan Venäjän kanssa Itämeren kaasuputken takia”.
Venäläisen kenraaliluutnantti evp Jevgeni Buzhinskin mukaan esimerkiksi Ukrainan kriisi voisi eskaloitua välillisen konfliktin kautta täydeksi sodaksi Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä, mikäli Yhdysvallat alkaisi aseistaa Ukrainaa.
Buzhinskin mukaan lännessä ei ymmärretä, ettei Vladimir Putin aio vetäytyä Ukrainasta mistään hinnasta. Buzhinski sanoo, että myös Ukrainan armeijan täysimittainen hyökkäys maan itäosan separatistialueille johtaisi sotaan, jota ”Venäjä ei lopettaisi ennen kuin se on saanut pääkaupungin”.
Pahempi kuin kylmä sota
Venäjän ulkopolitiikan asiantuntija Fjodor Lukjanov allekirjoittaa väitteet Voxin haastattelussa. Hänen mukaansa Naton ja Venäjän välisen sodan riskistä on tullut jälleen täyttä totta.
Lukjanov toteaa, että vahingot tai provokaatiot voivat nykytilanteessa syöstä Itä-Euroopan sotaan jopa helpommin kuin kylmän sodan aikaan. Tuolloin riskit ymmärrettiin hänen mukaansa molemmilla puolilla nykyistä paremmin ja konfliktin eskaloitumisen estämiseksi oli mekanismeja kuten esimerkiksi Moskovan ja Washingtonin välinen kuuma linja.
”Nyt kaikki nämä mekanismit on lopetettu tai niiden on annettu rappeutua”, Lukjanov sanoo.
Voxin mukaan nykytilanne on kylmää sotaa vaarallisempi etenkin Venäjän muuttuneen ydinasedoktriinin vuoksi. Artikkelissa nostetaan esiin kolme siihen liittyvää elementtiä, jotka poikkeavat kylmän sodan päivistä. Tuolloin ydinaseet nähtiin vielä vain vastauksena vastapuolen ydiniskuun ja niin kutsuttu kauhun tasapaino säilyi.
Nyt Venäjä on ensinnäkin ottanut taktiset ydinaseet osaksi sotilasdoktriiniaan ja kehittänyt ajatuksen rajatusta ydinsodasta, joka ei johda sen eskaloitumiseen täydeksi ydinsodaksi Yhdysvaltojen kanssa. Käytännössä tällä tarkoitetaan taktisten ydinaseiden käyttämistä esimerkiksi yksittäistä kaupunkia tai sotilaskohdetta vastaan.
Venäjän sotilasdoktriinissa todetaan lisäksi, että ydinaseilla tulee reagoida ”tavanomaiseen sotilaalliseen konfliktiin, joka muodostaa eksistentiaalisen uhkan Venäjälle”. Käytännössä kyse on viestistä vastapuolelle; ”jos olette voittamassa, käytämme ydinaseita.”
Kolmantena nostetaan esiin Venäjän johdon retoriikka. Presidentti Vladimir Putin on viitannut maansa ydinasearsenaaliin lukuisia kertoja viime aikoina. Kenties voimakkaimman reaktion lännessä herätti Putinin Krimin miehitystä käsittelemässä dokumenttielokuvassa maaliskuussa esittämä toteamus.
”Olimme valmiita siihen”, Putin vastaa, kun häneltä kysytään dokumentissa Venäjän ydinasejoukkojen laittamisesta taisteluvalmiuteen Krimin vuoksi.
Ydinasekonfliktin mahdollisuus tunnustetaan Natossakin. Esimerkiksi mainitaan Naton apulaispääsihteerin Alexander Vershbowin antamat lausunnot. Vershbow puhui hiljattain Tallinnassa järjestetyssä tilaisuudessa niin suoraan Venäjän taktisten ydinaseiden uhkan todellisuudesta, että puheenjohtajana toiminut BBC:n toimittaja joutui kysymään useaan otteeseen, ymmärtäähän hän, että puheet ovat julkisia.
