Jos yhteiskunta romahtaisi, selviäisi kriisistä parhaiten saarivaltioissa. Tämä ilmenee Sustainability-tiedejulkaisun tutkimuksesta.
Tutkimuksen kohteena oli 20 maata. Maat olivat Norja, Uusi-Seelanti, Suomi, Tanska, Ruotsi, Sveitsi, Singapore, Itävalta, Islanti, Saksa, Britannia, Luxemburg, Australia, Etelä-Korea, Ranska, Kanada, Yhdysvallat, Irlanti, Japani ja Hollanti.
Maista parhaiten pärjäsivät tutkimuksen mukaan Uusi-Seelanti, Islanti, Britannia, Irlanti ja Tasmania.
Asiasta uutisoivan Guardianin mukaan maiden eduksi katsottiin se, että niissä pystyisi hyvin muun muassa kasvattamaan ruoka-aineita kansalle, suojelemaan rajoja siirtolaisilta, tuottamaan sekä ylläpitämään sähkö- ja teollisuustuotantoa. Näitä neljää tekijää arvioitiin jokaisen maan kohdalla.
Uuden-Seelannin ykkössijaa ei pidetä yllättävänä. Tutkimusta tehneet huomauttavat, että miljonäärit ovat jo nykyisellään ostaneet Uudesta-Seelannista bunkkereita maailmanlopun varalta.
Sen sijaan Britannian suhteellisen korkeaa sijaa hämmästellään.
– Olemme melko yllättyneitä siitä, että Britannia pärjäsi niin hyvin. Se on tiheään asuttu, ulkoistanut tuotantonsa, ei ole ollut uuden tekniikan tuottamisen kärkimaita ja tuottaa tällä hetkellä vain 50 prosenttia ruoastaan. Mutta sillä on hyvä kyky ottaa iskuja vastaan.
Suomi pärjäsi keskinkertaisesti. Suomen eduksi katsotaan tutkimuksessa pieni väestömäärä ja suora yhteys Itämereen. Tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että Suomessa on hyvin vähän maatalousmaata asukasta kohden. Myös kaukainen sijainti Euroopan suurimmista väestökeskuksista laskettiin eduksi.
Tutkimuksen mukaan Suomen uusiutuvat ja uusiutumattomat energialähteet ovat kohtuulliset. Suomen katsotaan olevan moderni talous, jossa on korkea teknologinen taso ja kohtalainen teollisuuden tuotantokapasiteetti.
