Hallitus pohtii parhaillaan keinoja, joita se voisi itse toteuttaa saadakseen aikaan viiden prosentin kilpailukykyhypyn yhteiskuntasopimuksen kaaduttua. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) odotetaan kertovan prosessin etenemisestä hallituksen tiedotustilaisuudessa tänään illansuussa.
Julkisuudessa esillä olleista keinoista työ- ja sosiaalioikeuden professori Jaana Paanetoja tyrmää lähes kaikki: arkipyhien muuttamisen työpäiviksi, lomarahat, pekkaspäivät, ensimmäisen sairauslomapäivän muuttamisen palkattomaksi, sunnuntaityön tuplapalkan, ylityökorvaukset, julkisen sektorin lomien lyhentämisen.
– Osa näistä on selkeästi työehtosopimuksiin perustuvia, muun muassa arkipyhät, lomaraha ja pekkaspäivät. Laissa ei ole minkäänlaista mainintaa niistä, eli ne eivät liity millään tavoin työlainsäädäntöön, vaan ne ovat työehtosopimuksiin perustuvia asioita. Ne edellyttävät, että liitot omissa työehtosopimuksissaan tekevät niihin muutoksia, Paanetoja sanoo.
Sunnuntaityökorvaus on työaikalaissa, mutta sen lisäksi myös useassa työehtosopimuksessa. Jotta lainmuutos johtaisi muutokseen vielä työpaikoillakin, muutoksesta pitäisi sopia vielä työnantaja- ja työntekijäliittojen välisissä työehtosopimusneuvotteluissa.
– Usea työaikalakiin liittyvä asia on sellainen, että vaikka lakia muutettaisi, niin sillä ei ole suoraa heijastusvaikutusta käytäntöön, koska samasta asiasta on myös työehtosopimuksissa määräys.
Paanetojan mukaan hallituksen mahdollisuudet vaikuttaa yksikkötyökustannuksiin eli saada aikaan säästöjä lain sisältöä muuttamalla ovat heikot.
Sairausajan karenssi työehtosopimuksissa
Sairausajan palkka on tällä hetkellä työsopimuslaissa niin, että työntekijällä on oikeus saada sairastumispäivä ja yhdeksän sitä seuraavaa arkipäivää sairausajan palkkaa, mutta siitä voidaan työehtosopimuksella sopia huonommin.
– Useissa työehtosopimuksissa on karenssipäiviä sovittuna. On aloja, joissa on vaikkapa kolme päivää karenssia, mutta niissä on sitten sovittu vastineeksi huomattavasti pidempi sairausajan palkka kuin laissa, esimerkiksi kolmekymmentä päivää palkallista vapaata.
Paanetojan mukaan hallitus voi puuttua sairausajan palkkaan, mutta jos työehtosopimuksessa on parempi ehto, se menee lain ohi.
– Taas sama ongelma: vaikka puututaan lakiin, se ei välttämättä vaikuta yhtään käytäntöön. Eli liitot joutuvat käymään sopimusneuvotteluissa asiaa läpi, jos työnantajapuoli ottaa sen esille.
Paanetoja huomauttaa lisäksi, että Suomi on sitoutunut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantaiseen menettelyyn, joiden mukaan työmarkkinaosapuolia on kuultava valmistelussa. Suomessa se on tarkoittanut sitä, että kaikki merkittävät ja vähämerkityksellisetkin työlakien muutokset on valmisteltu kolmikantaisesti, eli työryhmissä ovat olleet edustettuina tasapuolisesti työnantajat, työntekijät ja virkamiehet tai puolueettomat edustajat.
Hallitus voi kuitenkin ottaa aiempaa aktiivisemman roolin työlakien valmistelussa. Kuuleminen voi olla nopeaa, eikä asioita tarvitse valmistella vuosikausia työryhmissä.
Pakollisia maksuja voidaan muuttaa
Työehtosopimuksissa sovittujen asioiden sijaan hallitus voi vaikuttaa yksikkötyökustannuksiin alentamalla työnantajamaksuja eli työantajan sivukuluja. Näitä ovat esimerkiksi työntekijän työeläkevakuutus (TyEL-maksu) ja työnantajan sosiaaliturvavakuutusmaksu.
Tämän niin kutsutun fiskaalisen devalvaation rahoittamiseksi on ehdotettu työntekijän eläkemaksun tai arvonlisäveron korottamista.
– Jos eläkemaksuja tai jakoa muutetaan siten, että työntekijät maksavat enemmän kuin työnantajat, niin niillä voi olla hetkellistä vaikutusta, mutta ydintyölainsäädännön muuttamisella ei päästä puuttumaan aikanaan näihin mainittuihin asioihin. Tai voidaan puuttua, mutta vaikutus jää aika minimaaliseksi.
Myös maksujen muuttaminen edellyttää kolmikantaista valmistelutapaa.
Yksi vaihtoehto on yrittää yhteiskuntasopimusta uudelleen sitten, kun työehtosopimusten päättyminen on lähempänä ensi syksynä.
Paanetoja ihmettelee, mitä yhteiskuntasopimusneuvotteluissa tarjottiin luopujille vastineeksi työajan pidennyksestä.
– Yhteiskuntasopimuskeskustelussa on jäänyt avoimeksi, mistä itse asiassa on käyty kauppaa. Ennen vaaleja nollatyösopimukset ja työaika olivat lähes jokaisen puolueen listalla. Varmasti olisi ollut jotain, mitä tarjota vastineeksi, kun luovutaan jostakin, Paanetoja toteaa.
