Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) joutui perjantaina toteamaan, ettei hallituksen tavoittelemaa yhteiskuntasopimusta työmarkkinakeskusjärjestöjen kesken synny. Hallitus ei kuitenkaan luopunut tavoitteestaan alentaa yksikkötyökustannuksia viidellä prosentilla.
– Tämä osoittaa sen, että kolmikanta ei enää kykene nykyaikaisessa yhteiskunnassa toiminaan tarpeeksi ketterästi, joten sen ohi on ruvettava tekemään päätöksiä, jotta Suomi saadaan nousuun, Nordean tutkimusjohtaja ja pääekonomisti Aki Kangasharju sanoo.
Hallitus etsii parhaillaan keinoja, joilla se voisi omin toimin saada aikaiseksi kilpailukykyhypyn. Mikäli hallitus onnistuu tässä, sen ei tarvitse toteuttaa 1,5 miljardin euron ehdollisten toimien listaa, josta päätettiin jo hallitusneuvotteluissa.
Kangasharjun mukaan hallituksen täytyy nyt osoittaa johtajuutta ja toteuttaa työelämää koskevat uudistukset ilman kolmikantaa eli työmarkkinajärjestöjen myötävaikutusta.
– Parlamentaarisesti päätetään esimerkiksi helatorstain tai muun arkipyhän siirtämisestä viikonlopulle tai pekkaspäivien poistamisesta tai lomarahojen puolittamisesta. Viedään nämä eduskunnan kautta ja unohdetaan kolmikanta, Kangasharju ehdottaa.
Kangasharjun mukaan esimerkiksi lomarahoista ei tarvitsisi luopua kokonaan, vaan arkipyhistä ja lomarahoista voitaisiin rakentaa paketti, jolla saadaan kasaan yhteensä viiden prosentin lisäys työaikaan.
Työmarkkinajärjestöjen saamien laskelmien mukaan lomarahojen puolitus alentaisi yksikkötyökustannuksia 2,5 prosentilla, arkipyhien muuttaminen työpäiviksi yhdellä prosentilla ja pekkaspäivistä luopuminen 0,5–1 prosentilla.
Sen sijaan viikoittaisen työajan pidentämisen vaikutus olisi Kangasharjun mukaan vähäisempi, koska se lisäisi ”vain kaupankassojen ja tehdasteollisuuden työntekijöiden” työaikaa.
Lisäksi hallitus voisi Kangasharjun mielestä perua esimerkiksi Tekesiin ja koulutukseen kohdistamiansa leikkauksia, jotta yritysten innovaatiotoimintaan saataisiin satsattua työajan pidentämisen ohella.
Ristiriitojen esiinmarssi
Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä ehdotti, että hallitus voisi toteuttaa fiskaalisen devalvaation. Vihriälä mukaan se tarkoittaisi sitä, että hallitus alentaisi työnantajamaksuja eli palkan sivukuluja. Maksujen alentaminen rahoitettaisiin korottamalla arvonlisäveroa tai korottamalla esimerkiksi työntekijän eläkemaksuja.
Kangasharju toteaa, että fiskaalinen devalvaatio tarkoittaisi sitä, että yritysten kulut vähenisivät, mutta työntekijöiden verorasitus tai veroluonteiset maksut nousisivat. Kangasharju pitää sitä ihan hyvänä juttuna, mikäli arvonlisäveron korotusta kompensoidaan tuloveron alennuksella.
Hallitus tarjosi porkkanaksi yhteiskuntasopimuksen syntymisestä miljardin euron tuloveron alennusta, joka saatetaan toteuttaa joka tapauksessa.
Kangasharjun mielestä fiskaalinen devalvaatio on kuitenkin ”second best” eli vasta toiseksi paras vaihtoehto työajan pidentämisen jälkeen.
– Jos olisimme pidentäneet työaikaa, rahamäärä ei olisi ihmisillä vähentynyt, mutta he olisivat saaneet tuloveron alennuksella lisää rahaa. Silloin olisi saatu kotimaan markkinoillakin lisää kysyntää.
Jos taas toteutetaan fiskaalinen devalvaatio, ostovoima ei lisäänny kotimarkkinoilla, koska tuloveron alennus menee korotettuihin arvonlisäveroihin.
– Se on vähemmän tehokas keino. Lisäksi koska se on selvä tulonsiirto työntekijältä työnantajalle, se on varmaan myös vanhojen ideologioiden ja ristiriitojen esiinmarssi, Kangasharju toteaa.
