MA Tatiana Romashkon väitöskirjassa tarkastellaan Venäjän kulttuuripolitiikan muutosta aiemmista demokraattisista pyrkimyksistä poikkeavaan autoritaariseen lähestymistapaan vuoden 2012 jälkeen. Tutkimus osoittaa, miten kulttuuripolitiikan siirtyminen kohti traditionalismia, essentialismia ja konservatismia on auttanut presidentti Vladimir Putinin valta-aseman lujittamisessa.
Romashko hahmottaa kulttuuripolitiikan kehitystä kahtena ajanjaksona eli Neuvostoliiton jälkeisenä aikana ja vuoden 2012 jälkeen. Vuosina 1991–2011 liberaali poliittinen ohjelma edisti kulttuuripolitiikan kehittämistä EU:n ohjaaman ”arm’s length approach” -lähestymistavan rinnalla.
2000-luvun alussa kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyi Venäjällä voimakkaasti taloudellisen noususuhdanteen myötä. Monikulttuurisuus, queer-kulttuuri ja erilaiset taiteelliset kokeilut löysivät vastakaikua venäläisyleisön keskuudessa.
Merkittävät kulttuurihenkilöt, kuten ukrainalainen koomikko Andriy Danylko, joka tunnetaan paremmin drag-hahmona Verka Serduchka, ja popduo t.A.T.u. nousivat tämän liberaalin aikakauden symboleiksi, jotka haastoivat sosiaalisia normeja ja herättivät keskustelua.
Vuosien 2011–2012 joukkomielenosoitusten jälkeen kulttuuripolitiikka kuitenkin loittoni demokraattisesta linjasta. Krimin valtauksen myötä vuonna 2014 kulttuuripolitiikasta tuli osa kansallista turvallisuusstrategiaa, joka omaksui Putinin hallinnon edistämän konservatiivisen agendan.
Tämä muutos johti kulttuurin keskittämiseen ja länsimaiden kanssa solmituista suhteista vetäytymiseen, mikä on jyrkässä ristiriidassa aikaisemman eurooppalaisen vuorovaikutuksen korostamisen kanssa.
Jyväskylän yliopiston tiedotteen mukaan Antonio Gramscin hegemoniateoriaan tukeutuen Romashko kyseenalaistaa yksinkertaistetun näkemyksen, jonka mukaan vuoden 2012 jälkeinen kulttuuripolitiikan kehitys olisi vain presidentin käskyjen ylhäältä alaspäin suuntautuvaa täytäntöönpanoa.
Väitös osoittaa, että kehitys on tulosta monimutkaisesta ja dynaamisesta prosessista, johon liittyvä älyllinen ja moraalinen johtajuus muuttaa poliittiset tavoitteet toimiviksi poliitikoiksi.
Tämä johtajuus osoittautuu keskeiseksi tekijäksi ”tervettä järkeä” painottavan ajattelun lanseeraamisessa. Se on muokannut arkisiin uskomuksiin ja pakkoon perustuvaa yhteiskuntajärjestystä. Tässä valossa kulttuuri nousee esiin strategisena hallintovälineenä, joka on ratkaisevan tärkeä yleisen käsityksen muokkaamisessa ja poliittisen vallan legitimoimisessa.
Korostetaan konservatiivisia arvoja
Romashko tutkii väitöstyössään kulttuuripolitiikan ja -politiikkojen ideologista maaperää ja osoittaa sen ratkaisevan roolin Putinin strategiassa. Putin pyrkii lujittamaan valtaansa edistämällä venäläistä ”tervettä järkeä”, joka on täynnä konservatiivisia arvoja, kuten traditionalismia, spiritualismia ja kollektivismia.
Romashkon analyysiin sisältyy kulttuuripolitiikkaa muokkaavien diskursiivisten ja hallinnollisten dynamiikkojen tarkastelu. Siinä hän käyttää materiaalina asiantuntijakeskusteluista ja virallisista narratiiveista nousevia ajatuksia, jotka tukevat poliittista lainsäädäntöä ja institutionaalista muotoutumista.
Kriittinen lähestymistapa osoittaa, miten kulttuurinormit, niiden käyttö ja hallinto on strategisesti sovitettu yhteen konservatiivisen narratiivin kanssa, joka korostaa Venäjän ja lännen välistä vastakkainasettelua.
– Väitöskirjassa seurataan nyky-Venäjän kulttuuripolitiikkaa ja tuodaan esiin kulttuurin ja hallinnon monimutkainen vuorovaikutus ei-demokraattisissa yhteyksissä. Yhdistämällä kulttuuripolitiikan laajempiin poliittisiin tavoitteisiin Romashkon työ edistää sekä tieteellistä keskustelua että käytännön politiikan ymmärtämistä, yliopisto toteaa.
Väitöskirja tarjoaa näkemyksiä mekanismeista, joiden avulla populistiset hankkeet pyrkivät projisoimaan valtaa rakentamalla ”yhtenäistä kansaa” ja sen ”yhteistä järkeä”.
MA Tatiana Romashkon kulttuuripolitiikan väitöskirjan Development of Contemporary Russian Cultural Policy: From Liberal Decentralization towards Conservative Hegemony tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 5. kesäkuuta.
