Lintujen kevätmuuton suurin muuttoaalto nähdään huhti-toukokuussa.
–Huhtikuun lopusta toukokuulle saapuu Afrikassa ja Aasiassa talvehtineita lajeja. Aiemmin saapuneet ovat Euroopassa talvehtineita muuttolintuja, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Verkkouutisille.
Lintulajikohtaisesti ilmastonmuutos on aikaistanut muuttoa parista päivästä jopa yhteen kuukauteen 1980-lukuun verrattuna.
– Myöhäisillä muuttajilla, kuten tervapääskyillä, muutos on pari päivää. Alkukevään muuttajilla, kuten laulujoutsenilla ja metsähanhilla, muutto on aikaistunut jopa kuukaudella. Alkukevään muuttajat ovat aikaistaneet muuttoaan enemmän kuin myöhemmät muuttajat, Lehikoinen sanoo.
Lintujen muuttoliikkeitä tutkittaessa tarkastellaan yleensä pitkiä aikasarjoja, sillä keväissä on kylmiä ja lämpimiä. Kova takatalvi voi saada osan linnuista lähtemään takaisin etelään, mutta ne palaavat takaisin säiden lämmettyä.
Pajulintu ja peltosirkku harvinaistuneet Suomessa
Ilmastonmuutos ja maankäyttö vaikuttavat siihen, mitkä lintulajit harvinaistuvat ja mitkä yleistyvät Suomessa. Harvinaistuviin lajeihin kuuluu aiemmin yleinen pajulintu.
– Syyt liittyvät muuttomatkaan ja talvehtimisalueeseen trooppisilla alueilla, missä ilmastonmuutos ja maankäyttö rasittavat lajia. Kannan määrä on lähes puolittunut 1990-luvulta lähtien. Jos Suomessa pesi aiemmin noin kahdeksan miljoonaa pajulintua, nyt määrä on lähempänä viittä miljoonaa, Lehikoinen toteaa.
Toinen aiemmin yleinen ja nyt harvinaistuva laji on peltosirkku, jota tavataan Suomessa enää joitakin tuhansia. Syynä on maatalouden tehostuminen ja se, että avo-ojia, pensaikkoja ja pientareita on yhä vähemmän tarjolla turvalliseen pesimiseen ja ravinnon etsimiseen.
– Todennäköisesti myös muuttomatkalla Länsi-Afrikkaan ja talvehtimisalueilla on ongelmia, jotka eivät ole tarkkaan tiedossa. Moni asia menee pieleen samanaikaisesti, Lehikoinen sanoo.
Pääskykanta puolittunut 1990-luvulta
Terva-, haara- ja räystäspääskyt ovat niin ikään harvinaistuneet. Lehikoinen arvioi pääskykannan puoliintuneen 90-lukuun verrattuna Suomessa.
– Pääskyt ovat hyönteissyöjiä, ja tilanne liittyy hyönteisten vähenemiseen joko pesimä- tai talvehtimisalueella. Karjatilojen määrä on vähentynyt, ja karja pääsee entistä harvemmin ulos laidunniityille. Karjan ulosteet houkuttelevat hyönteisiä, ja aina kun tila lopettaa, pääskyt vähenevät, Lehikoinen kuvaa.
Globaali hyönteiskato koskettaa jo ympäri maailmaa: ravintoa on vähemmän ja lintujen kuolleisuus kasvaa.
Kokonaan Suomesta on kadonnut vain yksi laji, kultasirkku, joka todettiin hävinneeksi vuonna 2019. Laji talvehtii Kiinassa.
– Taustalla on lintujen pyynti ravinnoksi Kiinassa ja kosteikkojen kuivatus maanviljelyyn tai muuhun toimintaan. Kultasirkku on julkistettu globaalisti uhanalaiseksi lajiksi, Lehikoinen kertoo.
Pohjoisessa uhanalaisia esimerkiksi pulmunen ja tunturipöllö
Pohjoisten tunturien harvalukuisista lajeista pulmunen, merisirri, tunturikiuru ja tunturipöllö ovat myös vaarassa kadota kokonaan ilmastonmuutoksen myötä.
– Aika vähän on tehtävissä, pitäisi vain yrittää estää globaalia ilmastonmuutosta. Toki ihminen voi häiritä muutenkin, esimerkiksi matkailun kautta näitä lajeja, Lehikoinen arvioi.
Jo pitkään harvinaistuneita lajeja ovat myös mustatiirat, joita pesii Suomessa enää noin kymmenen paria.
– Tällä hetkellä tunnetaan vain yksi lintuyhdyskunta Pohjanmaalta. Pesimäalueella vieraspedot, minkki ja supikoira, saattavat aiheuttaa pesätappioita. Monella vesilinnulla on sama ongelma, Lehikoinen kertoo.
Toinen vastaava laji on etelänsuosirri, joka pesii Pohjois-Pohjanmaan rantaniityillä. Ilmastonmuutoksen myötä kevätmyrskyt ovat lisääntyneet.
– Vedenpinta voi nousta kerralla yli puoli metriä, ja pesiä on tuhoutunut jo monena peräkkäisenä vuotena. Kanta on vähentynyt lyhyessä ajassa puoleen, noin 30–40 pariin, Lehikoinen sanoo.
Ilmastonmuutos hyödyttää joitakin lajeja
Linnuista mustarastas, peukaloinen ja kulorastas kuuluvat Lehikoisen mukaan lajeihin, jotka talvehtivat Keski-Euroopassa ja joita ilmastonmuutos hyödyttää. Peukaloisen kanta on noin nelinkertaistunut, ja mustarastaan ja kulorastaan kanta on kolminkertaistunut 1990-luvulta.
– Ne hyötyvät lämpimistä talvista, ja sitä kautta kanta kasvaa, Lehikoinen kuvaa.
Ilmastonmuutoksen tuomia uusia lintulajeja Suomessa ovat muun muassa viiksitimali, pähkinänakkeli, sitruunavästäräkki, ruokosirkkalintu, jalohaikara ja tulipäähippiäinen.
– Useimmilla lajeilla näistä pesimäkannat ovat Suomessa korkeintaan muutamia satoja pareja tai huomattavasti vähemmänkin, Lehikoinen sanoo.
Uusia tulokaslajeja on enemmän kuin kadonneita, koska etelässä on pohjoista enemmän lintulajeja. Trooppisilla alueilla kuumuus ja sateiden väheneminen ilmastonmuutoksen myötä harventaa kuitenkin lintukantoja.
Linnut aistivat maan magneettikentät
Linnut suunnistavat muuttomatkoillaan tarkkojen aistiensa avulla.
– Tärkein suunnistuskeino on se, että linnuilla on kyky aistia maan magneettikentät ja pohjoisen sijainti. Ne suunnistavat myös auringon ja tähtikuvioiden perusteella sekä hyödyntävät maamerkkejä, kuten vuoristoja ja merenrantoja. Muuttokäyttäytyminen on periytyvää, ja myös valon määrällä on iso merkitys, Lehikoinen toteaa.
Osa linnuista hyödyntää myös hajuaistia: kuivan aron tai suolaisen meren tuoksun erottaminen voi auttaa suunnistuksessa. Merilinnuilla on Lehikoisen mukaan yleensä parempi hajuaisti kuin muilla linnuilla.
Muuttomatkat ovat linnuille vaarallisia, niillä on vaikeampi selviytyä hengissä kuin talvehtimis- ja pesimäalueilla. Matkat ovat myös hyvin raskaita – tätä kaikkea ei tule ajatelleeksi, kun katselee reviirilauluaan sirkuttavia muuttolintuja.