Sananvapaus arkistot

Oikeustieteen tohtorin mukaan sananvapaus on kriisissä – ”Vihapuhehysteria on liioittelua”

12.11.2023 | 11:52

Kirjailija, oikeustieteen tohtori ja varatuomari Jarkko Tontti on huolissaan sanavapaudesta. Hän kertoo Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen 125-vuotisjuhlaseminaarille etäyhteydellä pitämässään puheessa perjantaina nykyisen yhteiskunnallisen ilmapiirin olevan aiempaa suvaitsemattomampi.

– On yhä vähemmän ”suvaitsevaisuuden henkeä”, mitä tulee kykyymme ja haluumme sallia ja sietää meidän kanssamme eri mieltä olevien ihmisten näkemyksiä, Tontti sanoo puheessaan.

Hän viittaa Albert Einsteinin näkemykseen, jonka mukaan yksin lait eivät riitä turvaamaan ihmisten ilmaisunvapautta – tarvitaan laajempaa suvaitsevaisuutta koko väestössä.

– Varsinkin ilmaisunvapaus, demokraattisen yhteiskunnan kaikkein perustavin ihmisoikeus, on ennennäkemättömän paineen alla, Tontti pohtii. Hänen mukaansa nykyisessä julkisessa keskustelussa vaaditaan viranomaisten ja poliitikkojen suojelua kansalaisten kritiikiltä.

Tontti huomauttaa, että sananvapaus on keskeinen osa demokraattista yhteiskuntaa juuri siksi, että sen avulla voidaan vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin.

– Se on olemassa, jotta yhteiskunnallisiin epäkohtiin voidaan puuttua ja mielipiteisiin vaikuttaa, käydä avointa debattia yhteiskunnasta ja ehdottaa muutoksia, Tontti muistuttaa.

Hänen mukaansa sosiaalisen median mukaantulo on tuonut poliitikoille ja viranomaisille annetun kriittisen palautteen näkyvämmäksi. Lieveilmiöistä huolimatta Tontti näkee sosiaalisen median hyötyjen olevan haittoja suurempia. Aiempaa useampi pääsee sen avulla osallistumaan julkiseen keskusteluun.

– Kiitos sosiaalisen median ja digitalisaation äänettömille on annettu ääni. Kansalaisilla on nykyään ennennäkemättömät mahdollisuudet esittää mielipiteensä, keskustella ja debatoida sekä myös haastaa niitä, jotka perinteisesti ovat hallinneet yhteiskunnallista keskustelua, Tontti perustelee.

– Väitän, että yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosina lietsottu vihapuhehysteria on liioittelua, joka ei kestä kriittistä tarkastelua, Tontti miettii.

Päivi Räsänen: Myös uskontojen väliset konfliktit huomioon

17.08.2023 | 14:06

Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) mukaan uskonnollisten konfliktien estäminen tulee huomioida osana rasismin vastaista ohjelmaa.

– Ruotsissa terrorismin uhka-arviota joudutaan nostamaan. Koraanin julkiset polttamiset ovat aiheuttaneet täysin suhteettomia väkivaltaan yllyttäviä vastareaktioita islamilaisesta maailmasta. Väkivallalla uhkaaminen vastineena kirjan tuhoamiselle on kohtuutonta ja tuomittavaa. Ruotsin keinot suojautua tältä uskontopohjaiselta konfliktilta näyttävät kuitenkin heikoilta, Räsänen sanoo tiedotteessaan.

Suomea vastaavalta kierteeltä suojaa laki uskonrauhan rikkomisesta, sillä mahdolliseen Koraanien julkiseen häpäisyyn voitaisiin puuttua nopeasti.

Sananvapautta rajoittavaa lakia on hänen mukaansa hyvin perustein myös arvosteltu.

– Tässä tilanteessa olemme kuitenkin onnekkaita, että meillä on keinot puuttua tahalliseen uskonnollisen konfliktin aiheuttamiseen.

Räsänen painottaa, että maallistuneessa yhteiskunnassa tarvitaan myös vahvempaa uskonnollista lukutaitoa, lähtien koulujen uskonnonopetuksesta.

– Tämä tulisi myös huomioida, kun hallitus ja eduskunta paneutuvat rasismin torjuntaan ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistamiseen. Tehdään suuria virheitä, jos islamin uskoa yritetään tulkita kristillisen kulttuuriperinnön kautta.

Juristiliiton mielestä maalittaminen pitäisi ehdottomasti kriminalisoida

10.08.2023 | 13:37

Juristiliiton puheenjohtajan, professori Tuuli Linnan mukaan tarve maalittamisen erilliskriminalisoinnille on ehdottomasti olemassa.

– Vaikka maalittamiseen voidaan jo nyt osin puuttua muihin tarkoituksiin säädettyjen rikostunnusmerkistöjen kautta, ei mikään niistä – eivätkä myöskään osallisuusopit – osu riittävästi kohdilleen, Linna kirjoittaa liiton blogissa.

Hänen mukaansa olisi hyvä kuulla, minkä rikoksen tai rikosten tunnusmerkistöä sovelletaan esimerkiksi seuraavaan tapahtumainkulkuun:

– Asianosainen, joka on tyytymätön siihen, että tuomari on hylännyt esteellisyysväitteen ja on päättänyt käsitellä kyseisen riita- tai rikosasian, ryhtyy nimittelemään tuomaria lahtariämmäksi ja natsisiaksi ja kannustaa muita lähettämään vastaavia haukkumanimiä. Seurauksena on viestien vyöry, jossa tuomarin sähköposti tai Facebook täyttyvät kymmenistä toinen toistaan törkeämmistä haukkumanimistä, joista osa koskee tuomarin perhettä, Linna kuvailee esimerkkitapausta.

Se, että syytteeseen joutuisi tällaisissa tilanteissa kymmeniä tai satoja ihmisiä, ei voi Linnan mukaan olla syy olla kriminalisoimatta maalittamista.

– Joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy, mutta joukon suuruus ei saa olla suojatekijä, joka estää syytteen nostamisen. Ei oikeusvaltiossa.

Oikeusministeri Leena Meri (ps.) on sanonut, ettei hallitus ole esittämässä maalittamista kriminalisoitavaksi. Hänen mukaansa maalittamiskysymystä käsiteltiin hallitusneuvotteluissa ja tuossa yhteydessä todettiin, että erilliskriminalisoinnille ei ole tarvetta.

Meri myös katsoo, että rikoslain tehtävänä ei voi olla kärkevän tai jopa vihamielisen kritiikin estäminen.

– Olen täysin samaa mieltä, kritiikki on sallittava. On myös sallittua joukkoistaa kritiikki, jossa ilmaistaan kärjekkäästi se, että esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren esteellisyyssäännökset ovat läpimätiä tai että tuomio on läpimätä, Linna kirjoittaa.

Linna jatkaa, että maalittamisen erilliskriminalisoinnissa ei kiellettäisi mielipiteen joukkoteilaamista vaan kielletään henkilön joukkoteilaaminen. Hän myös huomauttaa, että maalittamisen säätämisestä erikseen rangaistavaksi on tehty kaksi varsin perusteellista selvitystä.

– Ensimmäinen arviomuistio oli varauksellinen kriminalisointitarpeesta.

– Sen sijaan tuoreemmassa selvityksessä päädyttiin siihen, että maalittamisen säätämiselle rangaistavaksi on löydettävissä perusteita. Lausuntokierroksella kriminalisoinnille näki tarvetta ja edellytyksiä enemmistö niistä lausunnonantajista, jotka nimenomaisesti lausuivat tarpeesta ja edellytyksistä.

Se, onko maalittaminen sopiva nimike rikoslakiin, on Linnan mukaan pikkuasia itse asian tärkeyden rinnalla.

– Lopulliseen rikosnimikkeeseen ei pidä tässä vaiheessa takertua. Lopullinen rikosnimike voi olla vaikkapa ”joukkovainoaminen”, ”joukkoistettu virkamiehen tai työntekijän painostaminen” taikka ”ryhmäpainostus”. Nimikkeitä kyllä löytyy.

Hän muistuttaa, että kriminalisoinnin on oltava viimeinen keino.

– Mutta silloin kun tilanne sitä vaatii, on se viimeinenkin keino otettava käyttöön.

Juristiliiton puheenjohtajana hän painottaa, että Petteri Orpon (kok.) hallituksen velvollisuus on reagoida yhteiskunnassa ilmeneviin epäkohtiin, onpa niistä lausuttu hallitusohjelmassa tai ei.

– Haluamme uskoa hallituspuolueiden harkintakykyyn asiassa ja luottaa siihen, että oikeusvaltiossa osataan säätää maalittamisen kriminalisointi niin, että sananvapaus turvataan, mutta sananvapauden väärinkäyttö estetään.

Muussa tapauksessa kysymys ei hänen mukaansa ole vain arvottomasta keskustelukulttuurista vaan heikosta oikeusvaltiosta, joka ei kykene suojamaan esimerkiksi tuomareiden ja muiden oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuutta.

Päivi Räsänen sanoo uutisen tapauksestaan olevan ideologisesti asenteellinen

31.07.2023 | 10:13

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen katsoo, että useissa medioissa julkaistu STT:n uutinen on ideologisesti asenteellinen.

Jutussa kerrotaan, kuinka ”Yhdysvalloissa vihajärjestöksi luokiteltu kristilliskonservatiivinen järjestö (ADF) kerää varoja Päivi Räsäsen oikeudenkäyntiin”. Jutussa korostetaan, kuinka järjestö vastustaa esimerkiksi aborttia, eutanasiaa, samaa sukupuolta olevien avioliittoja sekä vihapuheen kriminalisointia.

– Sananvapauden puolustamisen sijaan jutussa mustamaalataan tahoja, jotka yrittävät auttaa ja tukea prosessissa, johon olen joutunut perusvapauksia käytettyäni. En saanut tilaisuutta lausua jutusta, sillä toimittajan puhelut eivät minua saavuttaneet eikä hän ottanut millään muulla tavoin minuun yhteyttä, Räsänen sanoo lähettämässään tiedotteessa.

Räsänen kirjoittaa, että hänen kohdallaan jo yli neljä vuotta kestänyt koettelemus on sisältänyt valheellisia, totuuden vastaisia syytöksiä, useita pitkiä poliisikuulusteluja, käräjäoikeuden istuntoja ja pian koittavan hovioikeuskäsittelyn, vaikka käräjäoikeus antoi yksimielisen vapauttavan lausunnon.

– Kirjoitusteni ja puheitteni sisältö edustaa klassisen kristinuskon näkemyksen avioliitosta ja seksuaalisuudesta, saman mitä kirkot ovat yleisesti kahden vuosituhannen ajan opettaneet. En hyväksy kenenkään solvaamista, uhkaamista enkä panettelua, eikä niitä ole lausuntoihini sisältynyt.

Hänen mukaansa jo pelkkä oikeusprosessi on pelotevaikutuksena omiaan kaventamaan sanan- ja uskonnonvapautta.

– Mikäli Raamatun opetuksiin perustuvista kirjoituksista tulisi tuomio, se merkitsi vakavaa uskonvapauden rajoitusta. On luonnollista, että tämä herättää huolta niin Suomessa kuin kansainvälisesti kristittyjen keskuudessa.

Räsäsen mielestä ihmisoikeuksia ja sananvapautta puolustavan kristilliseltä arvopohjalta toimivan kansainvälisen oikeusapujärjestön leimaaminen ”vihajärjestöksi” on törkeää ja valheellista.

– ADF (Alliance Defending Freedom) tukee ympäri maailmaa, mm Pakistanissa ja Intiassa vainottuja.

Kannanotossaan hän sanoo olevansa kiitollinen kaikille järjestöille ja yksittäisille henkilöille, jotka ovat tavalla tai toisella tarjonneet tukeaan jo neljä vuotta kestäneen prosessin aikana.

– En itse edes tiennyt ADF:n olemassaolosta ennen kuin sieltä otettiin minuun yhteyttä ja tarjottiin apua. Myös Suomessa perustettu Sanan- ja uskonnon vapaus ry on ollut merkittävä tuki tämän neljä vuotta kestäneen prosessin aikana.

Lopuksi hän toteaa, että syyttäjän vaatimuksesta joutuu vielä hovioikeuteen 22.–24. elokuuta.

– Ja olen iloinen, jos näen siellä kansainvälisen ja eurooppalaisen oikeuden asiantuntijoita läsnä.

– Väärien syytösten sijaan suosittelen mediaa kiinnittämään huomion siihen, että ”Räsänen vastaan valtio” -jutussa joudun puolustamaan sanan- ja uskonvapautta tahoa vastaan, jolla on rajaton määrä veronmaksajien resursseja käytössään. Poliisin, syyttäjälaitoksen ja oikeuslaitoksen resursseille olisi kipeästi tarvetta oikeiden rikosten tutkintaan, Räsänen päättää.

Arkkipiispan mielestä Koraanin polttaminen ei kuulu sananvapauden piiriin

28.07.2023 | 19:14

Koraanin polttaminen ei kuulu sananvapauden piiriin, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo katsoo kannanotossaan. Hän viittaa Ruotsin Koraani-protesteihin.

– Ruotsissa oikeus myönsi vastikään luvan performanssiin, jossa Tukholman keskusmoskeijan edustalla revittiin ja poltettiin islamin pyhä kirja Koraani. Tapahtuman järjestäjä ei nähnyt toimintaansa ongelmallisena, vaan totesi: ”Sen, mikä on toisille pyhää, ei välttämättä tarvitse olla pyhää toisille”, arkkipiispa kirjoittaa.

Kansainvälinen yhteisö ei ole tuominnut tekoa yksimielisesti, sillä sen on katsottu kuuluvan sanavapauden piiriin. Arkkipiispa Leo kuitenkin katsoo, että Suomessa vähemmistössä elävän itäisen kristillisen kirkon johtajana hän ei voi hyväksyä tällaista tulkintaa sananvapaudesta.

– Kun uskonnollisen yhteisön pyhä kirja poltetaan, roihussa palaa muutakin kuin symboli tai sanoja paperilla. Siinä kajotaan tunteettomasti ihmisen identiteetin ydinosiin ja henkilökohtaiseeen toivoon. Samalla tuhoutuvat myös keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen lähtökohdat.

Hänen mukaansa Suomessa on toistaiseksi pystytty parempaan ja uskonnollisia yhteisöjä suojelee laki uskonrauhan rikkomisesta.

– Ylpeyteen ei kuitenkaan ole syytä: meilläkin on äskettäin nähty, kuinka rasistisia kommentteja puolustellaan sananvapaudella.

Toisin kuin monet luulevat, ihmisten välistä ykseyttä ja yhteisöllisyyttä ei arkkipiispan mukaan luo samanlaisuus, vaan keskinäinen kunnioitus.

– Kärjistäisin sanomalla, että vain kunnioittamalla toista voimme säilyttää itsekunnioituksemme ja ansaita myös toisen kunnioituksen.

Ben Zyskowicz: Ei Tere Sammallahti ole maalittanut ketään

08.07.2023 | 13:30

Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) sanoo Verkkouutisten BenTV:ssä, ettei kollegansa Tere Sammallahti (kok.) ole Journalistiliiton väitteistä huolimatta ole maalittanut ketään.

Edustaja toteaa Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Ahon selvittäneen hyvin, mitä maalittaminen käytännössä on. Siihen liittyy esimerkiksi toimittajan pommittamista puheluilla, tekstiviesteillä ja sähköposteilla niin, ettei hän käytännössä pysty tekemään lainkaan työtään. Lisäksi siihen voi kuulua muun muassa henkilön itsensä ja tämän perheen uhkailua.

Zyskowicz toteaa maalittamisen olevan iljettävää ja täysin tuomittavaa. Hän olisi itse valmis kriminalisoimaan maalittamisen vaikka edellinen hallitus totesikin, että se olisi erittäin vaikea pukea pykäliin.

– Maalittamista tehdään niin, että sosiaalisessa mediassa yllytetään tai usutetaan somen pohjamudissa viihtyviä ja pyöriviä kiihkomielisiä äärioikeistolaisia, ja joskus äärivasemmistolaisia, suuntaamaan vihansa johonkin tiettyyn yhteen kohteeseen, Zyskowicz toteaa.

”Pystyykö Journalistiliitto myöntämään virheensä?”

Journalistiliitto twiittasi maanantaina, että ”osa perussuomalaisten ja kokoomuksen poliitikoista maalittaa toista päivää toimittajaa.” Asiasta kysyttäessä kokoomuksen poliitikoista esiin nostettiin edustaja Sammallahti.

– Mutta hänkään ei ole maalittanut ketään. Minä kävin läpi nämä Tere Sammallahden twiitit, ja näissä twiiteissään hän ei usuta eikä yllytä millään tavoin seuraajiaan ja kannattajiaan käymään tämän toimittajan kimppuun, Zyskowicz toteaa.

– Nyt onkin kyse siitä, pystyykö Journalistiliitto myöntämään virheensä ja pyytämään virheellistä tietoaan anteeksi, hän jatkaa.

Zyskowiczin mukaan asiaa koskevassa keskustelussa on ollut vivahde, ettei toimittajaa saisi arvostella lainkaan. Tätä hän täsmentää toteamalla, ettei tietenkään tarkoita henkilökohtaisten piirteiden arvostelemista.

Zyskowiczin mukaan asia ei voi olla niin, etteikö toimittajan tai vaikkapa tutkijan puoluetaustasta voisi puhua.

– Onko tässä maassa joku porukka, toimittajat, jotka ovat kritisoinnin yläpuolella, hän kysyy.

Atte Kaleva: Woke-sekoilu kärsi vaaleissa murskatappion

24.04.2023 | 09:11

Kokoomuksen kansanedustaja Atte Kaleva kertoo huomanneensa, että identiteettipolitikointi näyttää vähitellen vaimenevan.

Hän nostaa asian esiin Twitterissä julkaisemassaan päivityksessä.

– Punavihreän mukasuvaitsevaiston viljelemät intersektionaaliset uhripistehierarkiat ja historiaton woke-sekoilu kärsivät eduskuntavaaleissa murskatappion.

Kaleva viittaa Ylessä julkaistuun kirjailija Jarkko Tontin haastatteluun. Haastattelussa Tontti katsoo, että kirjallisuuden lisääntynyt moninaisuus on illuusio ja hänen mukaansa myös vihapuheen vaarallisuutta paisutellaan.

Haastattelussa Tontti ilmaisee olevansa myös huolissaan sananvapauden kaventumisesta.

– Tontti on pitkään kritisoinut punavihreää sananvapauskäsitystä, kuten tässäkin haastattelussa: ”Tontin mukaan vihapuhe on peitesana sille, että joku on eri mieltä punavihreän poliitikon, toimittajan, taiteilijan tai tutkijan kanssa. Hänen mielestään elämme vihapuhehysterian aikaa, jossa sanojen väitetään muuttuvan teoiksi ja lietsovan väkivaltaa”, Kaleva siteeraa Tontin haastattelulausumia.

Atte Kalevan mielestä on tärkeää pitää kiinni siitä, että Suomessa noudatetaan ”länsimaista, ei neuvostoliittolaista, sananvapauskäsitystä”.

– Ja että kaikkiin ihmisiin suhtaudutaan yksilöinä, ei pelkkinä viiteryhmänsä edustajina.

Hänen mukaansa on turha yrittää syyttää ”yhteiskunnan rakenteellista rasismia” siitä, että maahanmuuttajataustainen nuori ei viitsi integroitua, vaan valitsee mieluummin rikollisen polun.

– Meillä on Suomessa ihan oikeitakin ongelmia, esim. holtiton velkaantuminen, talouden sakkaaminen ja maahanmuuttajataustaisten nuorten jengiytyminen. Eiköhän ruveta vihdoin neljän vuoden punavihreän sekoilun jälkeen hoitamaan niitä, Kaleva päättää.

Olen ilokseni huomannut, että identiteettipolitikointi näyttää vähitellen vaimenevan. Punavihreän mukasuvaitsevaiston viljelemät intersektionaaliset uhripistehierarkiat ja historiaton woke-sekoilu kärsivät eduskuntavaaleissa murskatappion. 1/6https://t.co/8aDfOCRn1v

— Atte Kaleva (@AtteKaleva) April 23, 2023

HS: Toimittajille tuomio Viestikoekeskus-uutisesta

27.01.2023 | 13:46

Kaksi Helsingin Sanomien toimittajaa on saanut tuomion turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Asiasta kertoo Helsingin Sanomat.

Tuomio liittyy niin sanottuun Viestikoekeskus-oikeudenkäyntiin. Oikeuskäsittely koski viiden vuoden takaista juttua puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta ja muusta sotilastiedustelusta sekä HS:n mahdollisia jatkojuttuja aihepiiristä.

Helsingin käräjäoikeus antoi tuomionsa tänään perjantaina. Käräjäoikeus piti tapauksessa päävastuullisena toimittaja Tuomo Pietiläistä, joka sai rangaistukseksi 50 päiväsakkoa. Vähäisemmässä roolissa kirjoitustyöhön osallistunut toimittaja Laura Halminen jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.

Lisäksi käräjäoikeus määräsi kyseisen vuonna 2017 julkaistun artikkelin poistettavaksi.

Kolmantena syytettynä tapauksessa oli Tuomo Pietiläisen lähiesimies Kalle Silfverberg. Hänen syytteet hylättiin, koska oikeuden mukaan Silfverbergin ei katsottu osallistuneen salaisuuksien paljastamiseen rikoksen tekijänä tai avunantajana.

Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen.

Suomalaiset pitävät vapaata mediaa erittäin tärkeänä demokratialle

25.01.2023 | 11:29

Suomalaisista lähes kaikki (93 prosenttia) pitää vapaan median merkitystä demokratialle tärkeänä. Peräti 74 prosenttia vastaajista arvioi vapaan median merkityksen erittäin tärkeäksi.

Asia ilmenee Medialiiton teettämästä mielipidemittauksesta.

Vastaajista 94 prosenttia pitää tärkeänä, että Suomessa säilyy vahva ja monipuolinen, suomalaisia sisältöjä tuottava mediatarjonta. Tätä erittäin tärkeänä pitävien osuus on noussut vuoden 2015 mittauksen 47 prosentista 61 prosenttiin.

Vapaan median tuottamalla luotettavalla tiedolla nähdään suuri merkitys myös suomalaisten henkiselle huoltovarmuudelle poikkeusoloissa ja kriisitilanteissa. Tätä pitää tärkeänä 92 prosenttia vastaajista.

Yhtä suuri osuus katsoo lukutaidon kannalta tärkeäksi, että Suomessa julkaistaan lapsille ja nuorille suunnattua mediaa. Vastaavasti 78 prosenttia suomalaisista arvostaa, että saa kotimaisesta erikoistuneesta mediasta tietoa omasta alasta tai harrastuksesta.

– Tulokset osoittavat, että suomalaiset ymmärtävät kirkkaasti vapaan median ja sananvapauden merkityksen avoimelle demokraattiselle yhteiskunnalle. Luotettavalle tiedolle on suuri tarve nykyisessä maailmantilanteessa ja uudessa mediaympäristössä. Toivomme, että seuraava hallitus ottaa ohjelmaansa mediapolitiikan, jolla kyetään median toimintaedellytyksiä parantaviin päätöksiin, Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg kommentoi tiedotteessa.

Selvä enemmistö eli 61 prosenttia tutkimuksen vastaajista pitää tärkeänä, että painettujen ja digitaalisten sanomalehtien, aikakauslehtien ja kirjojen arvonlisävero alennettaisiin kymmenestä prosentista nollaan. Euroopan unioni antoi viime keväänä kaikille jäsenmaille mahdollisuuden soveltaa 0–5 prosentin alv-kantaa muun muassa lehtiin ja kirjoihin.

Mielipidemittauksen toteutti IROResearch. Mittaukseen vastasi 7.–14. joulukuuta 2022 tuhat suomalaista. Tutkimuksen tilastollinen virhemarginaali on korkeimmillaan noin 3,2 prosenttiyksikköä suuntaansa.

JSN:n puheenjohtaja USU:lle: Todella uutta, että pääministerin esikunnasta kannellaan

19.01.2023 | 07:02

Pääministeri Sanna Marinia (sd.) koskevista jutuista tehtiin viime vuonna kanteluita Julkisen sanan neuvostoon (JSN) kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2021, kertoo Uutissuomalainen. Marin-jutuista kanneltiin viime vuonna yhteensä 35 kertaa.

Kanteluista 31 koski juttuja, joissa kerrottiin pääministerin bilevideosta. Yksikään tähän mennessä käsitellyistä bilevideokanteluista ei ole johtanut langettavaan päätökseen.

JSN:n puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan Marin on yksittäisen kohun takia ylivoimaisesti eniten JSN:oon kanneltu pääministeri 2000-luvulla.

Hyvösen mukaan silmiinpistävää Marin-juttujen kanteluissa on se, että Seiskan tekemää lentomatkustusjuttua lukuun ottamatta kantelut ovat tavallisten kansalaisten tekemiä. Seiskan jutusta kanneltiin Marinin esikunnasta, joka koostuu pääministerin lähimmistä avustajista.

– Pääministerin puolustajat eivät ole uusi ilmiö, mutta näin laajamittainen pääministerin puolustaminen on. Todella uutta sen sijaan on, että pääministerin esikunnasta kannellaan pääministerin suostumuksella, Hyvönen toteaa Uutissuomalaiselle.

Vuonna 2021 Marinia koskevista uutisista tehtiin kymmenkunta kantelua. Marin-jutuista tehtyä suurta kantelumäärää selittää Hyvösen mukaan myös se, että pääministeri on poikkeuksellisen paljon tunteita herättävä persoona.

– Tämä rikkoo pääministerin perinteistä roolikuvaa ja antaa medialle mahdollisuuden käsitellä Marinia totutusta poikkeavassa näkökulmassa. Marinin puolustajat eivät katso tätä hyvällä ja kantelevat meille, Hyvönen toteaa.

Yli 500 toimittajaa pidätetty tänä vuonna

14.12.2022 | 07:10

Tänä vuonna pidätettyinä on ollut 533 toimittajaa eri puolilla maailmaa, ilmenee kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosiraportista. Määrä on ennätyksellisen suuri.

Määrä on yli 13 prosenttia korkeampi kuin viime vuonna, jolloin tehtiin aiempi kielteinen ennätys. Aktiivisimpia vangitsijoita ovat Kiina (110 pidätettyä), Myanmar (62), Iran (47), Vietnam (39) sekä Valko-Venäjä (31). Naisia on pidätettyinä 78, mikä on peräti 30 prosentin kasvu viime vuoteen ja aiempaan ennätykseen.

– Diktatoriset ja autoritaariset hallitukset täyttävät vankilansa nopeammin kuin koskaan vangitsemalla toimittajia. Ennätysmäärä pidätettyjä toimittajia vahvistaa uhkaavan ja kiireellisen tarpeen vastustaa näitä häikäilemättömiä hallituksia. Meidän on laajennettava aktiivista solidaarisuuttamme kaikille niille, jotka kantavat journalistista ihannetta vapaudesta, riippumattomuudesta ja moniarvoisuudesta, Toimittajat ilman rajoja-järjestön johtaja Christophe Deloire sanoo tiedotteessa.

Deloire vaatii aktiivisia ja kiireisiä toimia häikäilemättömiä yksinvaltiaita vastaan. Järjestö painottaa, että missä sananvapautta on vähiten, siellä myös tapetaan ja vangitaan eniten.

Tilanne on heikentynyt entisestään sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa tämän vuoden helmikuussa.

– Ukrainassa on kuollut ainakin kahdeksan toimittajaa ja Venäjällä oikeastaan koko vapaa media on tukahdutettu. Poikkeuksellisen törkeä on arvostetun tutkivan toimittajan Ivan Safronovin 22 vuoden tuomio, joka langetettiin täysin julkisten tietojen kertomisesta, listaa Toimittajat ilman rajoja ry:n puheenjohtaja Yrsa Grüne-Luoma.

Lähes 60 toimittajaa kuollut työssään

Toimittajia on kuollut tänä vuonna väkivaltaisesti kaikkiaan 57. Hälyttäviä tekijöitä on monia.

– Menetimme toimittajia miltei 20 prosenttia enemmän kuin viime vuonna ja yhä enemmän heistä oli naisia. Naisten osuus työssään kuolleista toimittajista oli vain neljä prosenttia kaksi vuotta sitten, nyt jo 12 prosenttia. Todella pelottavaa on, että tänä vuonna surmansa saaneista lähes 80 prosenttia tapettiin tarkoituksella heidän työhönsä liittyen, kuvailee Grüne-Luoma.

Vaikka Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kasvattanut sotatilanteessa surmansa saaneiden osuutta, vaarallisin maa toimittajille on Meksiko 11 surmatulla toimittajalla. Yhdistettynä Haitin kuuteen ja Brasilian kolmeen kuolonuhriin, Meksikon tilasto nostaa Etelä-Amerikan kaikkiaan maailman vaarallisimmaksi alueeksi toimittajille.

Kateissa toimittajia on maailmalla kaikkiaan peräti 49, joista kaksi on kadonnut tänä vuonna. Panttivankeina on 65 toimittajaa, kaikki heistä Lähi-idässä. Ylivoimaisesti suurin riski joutua panttivangiksi on Syyriassa, jossa toimittajia on kaapattuina 42.

Näin toimittajia hiljennetään ja rangaistaan Venäjällä

24.11.2022 | 07:00

Toimittajia hiljennetään ja rangaistaan mielenosoitusten raportoinnista Venäjällä, ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kertoo tuoreessa raportissaan.

Venäjän viranomaiset ovat tehneet systemaattisesti lakimuutoksia ja säännöksiä, joiden avulla rajoitetaan vapautta kokoontumiseen ja ilmaisuun. Amnestyn raportti esittelee kymmeniä esimerkkejä, joissa mielenosoituksia seuranneiden toimittajien ja tarkkailijoiden työ on estetty laittomasti esimerkiksi mielivaltaisilla pidätyksillä, voimankäytöllä sekä suurilla sakoilla.

Lain mukaan mielenosoituksessa työskentelevällä toimittajalla pitää olla päällään selkeä tunnus, josta selviää, että hän on median edustaja. Poliisi on kuitenkin jatkuvasti vaatinut toimittajilta lisää dokumentteja, kuten toimitukselta saadun toimeksiantokirjeen tai passin.

Viranomaiset ovat myös varoittaneet mediatyöntekijöitä osallistumasta tuleviin mielenosoituksiin ja pidättäneet heitä mielenosoitusten aikana sekä niistä raportoimisen jälkeen. Monissa pidätystilanteissa poliisi on syyllistynyt laittomaan voimankäyttöön, joka voi vastata kidutusta tai muuta epäinhimillistä kohtelua.

Esimerkkejä viranomaisten toiminnasta nähtiin jo tammikuussa 2021, kun Venäjällä levisi laajat mielenosoitukset, joissa vastustettiin oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin vangitsemista. Venäjällä toimivan itsenäisen journalistiliiton mukaan ainakin 16 toimittajaa pidätettiin viikon sisällä mielenosoitusten alkamisesta. Myös seitsemän kidutuksen vastaista työtä tekevän venäläisjärjestön työntekijää pidätettiin, kun he tarkkailivat näitä mielenosoituksia.

Kaikki sotaa vastustava sisältö voi johtaa syytteeseen

Venäjän helmikuussa aloittaman hyökkäyssodan jälkeen rajoitukset ja mediaan kohdistuvat kostotoimet ovat lisääntyneet selvästi. Maaliskuussa 2022 Venäjällä kiristettiin ilmaisunvapautta koskevaa lainsäädäntöä. Uuden lainsäädännön nojalla kaikki sotaa vastustava sisältö voi johtaa syytteeseen. Käytännössä sotaa vastustavien mielenilmausten järjestäminen ja niistä raportoiminen on tehty mahdottomaksi.

Amnestyn raportin julkaisuhetkellä ainakin yhdeksää toimittajaa tai bloggaajaa epäillään “Venäjän asevoimia koskevan väärän tiedon tahallisesta levittämisestä”. Muita toimittajia tai uutissivustoja on rangaistu “ulkomaille sijoitettujen asevoimien asettamisesta huonoon valoon”, kun ne ovat uutisoineet Ukrainassa käytävästä sodasta.

Vapaaseen mediaan kohdistuvat hyökkäykset ovat pakottaneet sadat journalistit lähtemään Venäjältä. Itsenäinen televisiokanava Dožd sekä sanomalehti Novaja Gazeta ovat joutuneet keskeyttämään työnsä. Viranomaiset sulkivat myös esimerkiksi kriittisen Ekho Moskvy -radiokanavan.

– On täysin välttämätöntä, että kansainvälinen yhteisö tukee venäläistä kansalaisyhteiskuntaa ja itsenäistä mediaa. Ilman heitä viranomaisten tekemät ihmisoikeusloukkaukset jäävät pimentoon, sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson tiedotteessa.

LUE MYÖS:
Venäläinen toimittaja sai sakot ”armeijan häpäisemisestä”

Suomalaiset kokevat sananvapauden uhatuksi – kritiikki leimataan vihapuheeksi

12.10.2022 | 07:30

Sananvapaus on turvattava kaikissa tilanteissa, myös silloin, kun joku kokee tekstin tai muun esityksen häiritseväksi tai loukkaavaksi. Näin ajattelee 63 prosenttia suomalaisista. Jokseenkin tai täysin eri mieltä on reilu viidennes eli 22 prosenttia.

Miehet (74 %) ovat selvästi naisia (52 %) valmiimpia puolustamaan sananvapautta, vaikka joku kokisi viestin loukkaavaksi.

Tiedot ilmenevät Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreesta kyselytutkimuksesta.

Sen mukaan enemmistö suomalaisista (54 %) kokee myös, että sananvapaus on Suomessa jopa uhattuna, sillä kriittiset mielipiteet leimataan yhä useammin vihapuheeksi. Reilu kolmasosa (35 %) ei näe sananvapauteen kohdistuvan tällaista akuuttia uhkaa.

Vaikka suomalaiset yleisesti ottaen haluavat turvata laajan sananvapauden, ymmärrystä löytyy sille, että syrjiviä näkemyksiä esittäville ei tarjota mahdollisuutta julkisuuteen. Puolet suomalaisista pitää tällaista lähestymistapaa oikeana, kun kolmannes on vastakkaisella kannalla.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselytutkimuksen tulokset perustuvat 2042 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 24.9.- 7.10.2022.

Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla. Vastaajat edustavat koko maan 18-79-vuotiasta väestöä, pois lukien Ahvenanmaa.

Puhe ”sananvastuusta” on hölynpölyä – kysykää vaikka Salman Rushdielta

22.08.2022 | 12:20

Vajaa kaksi vuotta sitten radikalisoitunut muslimi katkaisi koulun pihalla ranskalaiselta historianopettajalta, Samuel Patylta kaulan. Syy oli, että Paty oli näyttänyt luokassaan satiirilehti Charlie Hebdon pilapiirrosta profeetta Muhammedista. Paty ei siis itse ollut piirtänyt tai julkaissut mitään, hän ainoastaan osana sananvapautta käsitellyttä oppituntiaan näytti oppilaille pilapiirroksen.

Patyn murhan jälkeen Ranskan presidentti Emmanuel Macron nousi näyttävästi ja ymmärrettävästi puolustamaan sananvapautta – onhan kyse koko liberaalin demokratian keskeisimmästä arvosta. Seurasi maailmanlaajuinen keskustelu, jonka kuuluvin osa oli totaalinen hiljaisuus.

Demokratian tilasta alituiseen huolissaan olevat kansanedustajat tuijottelivat kengänkärkiään.

Suomessa Sauli Niinistö tuomitsi teon ja muistutti eurooppalaisten arvojen tärkeydestä, mutta muuten Macronin Suomen-joukoissa oli aika tarkalleen nolla osallistujaa. Kanadan presidentti Justin Trudeau sai suunsa auki. ”Sananvapaudella on rajansa”, hän sanoi.

Reilu viikko sitten kirjailija Salman Rushdieta puukotettiin lähes kuolettavasti New Yorkissa. Taustalla on mitä luultavimmin tappotuomio, jonka Rushdie sai vuonna 1989 Iranin valtiolta. Uskonoppinut valtionjohto piti tuolloin julkaistua Rushdien kirjaa ”Saatanalliset säkeet” loukkaavana, minkä seurauksena johtaja Ajatollah Khomeini langetti Rushdielle ikuisen kuolemanrangaistuksen.

Kun Salman Rushdie nyt makaa teholla, seuraamme toisintoa Samuel Patyn murhasta: vallitsee lähes täydellinen hiljaisuus ilmaisuvapauden puolesta. Amnestyn johtaja kuitenkin vajaa viikko sitten sanoi: ”Rushdien tapaus muistuttaa, kuinka hauras oikeus sananvapaus on, ellei sitä jatkuvasti puolusteta.”

Se pitää paikkansa. Mikseivät poliitikot sitten puolusta tätä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen artiklaa numero 19? Vaikenemisen taustalla on epäilemättä pelko oman pään joutumisesta erilleen ruumiista, mutta myös asenne. Sananvapaus ei ole nykyisille poliitikoille tärkeä arvo. Jokainen poliitikko toki sanoo kannattavansa sananvapautta, mutta kun tarkemmin kyselee, aina löytyy syitä rajoittaa sitä.

Jokaiselle jokin asia on niin tärkeä, että juuri sen suhteen voi tinkiä ihmisten perusoikeudesta ilmaisuun. Jos jokaista kuunnellaan, sananvapaus loppuu sillä silmänräpäyksellä. Siksi ketään ei pidä kuunnella.

Salman Rushdie on sanonut, että tukkii korvansa, kun joku sanoo: ”Kannatan sananvapautta, mutta…”. Rushdie tarkoittaa, että tuollaiset sananvapauden pölynimurikauppiaat eivät todellisuudessa kannata sanan- ja mielipiteenvapautta vaan ainoastaan oikeina pitämiään ajatuksia.

Valevapauden markkinamiehiä vilisee Suomessakin siellä sun täällä. Toimittajat, tutkijat ja milloin mitkäkin asiantuntijat muistuttavat kerta toisensa jälkeen sananvapauteen kuuluvasta ”sananvastuusta”. Se on täysimittaista hölynpölyä.

Sananvapauteen ei kuulu mitään mystistä ”sananvastuuta”. Päinvastoin sananvapaus nimensä mukaisesti vapauttaa vastuusta ja suo jokaiselle oikeuden ilmaista itseään niin kuin tahtoo.

Vastuu seuraa vain, jos sanoo jotain, mikä ei nauti sananvapauden suojaa. Kyseessä on siinä tapauksessa rikosvastuu ja kuvaan astuvat poliisi, syyttäjä sekä tuomioistuin. Mitään muuta vastuuta ei ole.

Koko ajatus sananvastuusta on mieletön: on vapaus, jota ei oikeastaan olekaan, koska taivaasta putoaa maaginen vastuu rajoittamaan sitä.

Jos taas sananvastuulla tarkoitetaan rikosvastuuta, päädytään aivan yhtä mielettömään lopputulokseen. Mitä järkeä on toistuvasti muistuttaa, että laiton teko on laiton. Elinkeinonharjoittamisen vapaus sisältää vastuun olla perustamatta yritystä, joka myy heroiinia!

”Sananvastuu” on sananvapauden vihollisten keksimä kiero tapa yrittää sysätä sanankäytön seuraukset – kuten puukotetuksi tuleminen? – sanankäyttäjän kontolle. Hän käytti sanojaan laillisesti, mutta vastuuttomasti, joten saa maksaa siitä!

Älkää antako hämätä itseänne sen enempää mutta-sanalla kuin muillakaan sananvapauden vastustajien tempuilla. Ei ole olemassa ”sananvastuuta”. Sen sijaan muilla on vastuu sietää sinun sananvapauttasi.

Vihapuheen kielto on totalitaristien keksintö

01.06.2022 | 10:00

Yksi vuoden 2022 kiinnostavimmista tietokirjoista on tanskalaisen ihmisoikeusjuristi Jacob Mchangaman laajaa huomiota herättänyt teos Free Speech – A Global History from Socrates to Social Media.

Erityisen kiinnostavaa luettavaa on Mchangaman yksityiskohtainen esitys siitä, kuinka ”vihaan yllyttämisen” kielto päätyi osaksi kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää. Pian toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 hyväksyttiin YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (Universal Declaration of Human Rights). Sitä valmisteltiin komiteassa, jota johti Eleanor Roosevelt, edesmenneen presidentti Rooseveltin puoliso. Hän oli päättäväinen sananvapauden puolustaja. Julistuksen 19. artikla takaa sananvapauden: ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.”

Komiteatyöskentelyn aikana Neuvostoliiton edustaja Aleksei Pavlov yritti kaikkensa, jotta tähän olisi lisätty samantyyppinen rajoituslauseke kuin oli Neuvostoliiton omassa, vuoden 1936 perustuslaissa. Sen artikla 123 rajaa sananvapauden ulkopuolelle rotuun tai kansallisuuteen perustuvan halveksimisen ja vihan sekä ulkopuolelle sulkemisen, ekskluusion. Yhdysvalloissa ja Euroopan maissa ymmärrettiin erittäin hyvin, kuinka vaarallista rasistinen propaganda voi olla. Tästä huolimatta he eivät alistuneet Neuvostoliiton painostukseen neuvotteluissa, koska he myös tiesivät, että rajoituslauseketta voitaisiin käyttää väärin toisinajattelijoiden vaientamiseen. Näin Neuvostoliitossa koko ajan tehtiinkin. Pavlov yritti saada mukaan julistukseen myös fasismin kriminalisoinnin. Neuvostoliittolaisessa määritelmässä fasismi yhdistettiin suoraan kapitalismiin. Näitä ehdotuksia ei hyväksytty, ja kun julistuksesta lopulta YK:ssa äänestettiin, 48 maata äänesti puolesta, kahdeksan pidättäytyi äänestämästä, Neuvostoliiton ja sen vasallien lisäksi Saudi-Arabia ja Etelä-Afrikka.

Kylmän sodan ajan kamppailu sananvapaudesta ihmisoikeutena ei kuitenkaan päättynyt tähän. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei ole juridisesti valtioita velvoittava ihmisoikeussopimus. Julistuksen pohjalta alettiinkin valmistella oikeudellisesti sitovampaa säännöstöä. YK:n yleiskokous hyväksyi joulukuussa 1966 kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskevat perussopimukset, kuten Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen (The International Covenant on Civil and Political Rights, ICCPR), joka on kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän peruskiviä. Eleanor Roosevelt johti jälleen valmistelua ja ehdotti sananvapauden rajoituslauseketta, jolla kiellettäisiin sellainen yllyttäminen kansalliseen, rodulliseen tai uskonnolliseen vihamielisyyteen (hostility), joka on yllyttämistä väkivaltaan. Tämä ei kuitenkaan Neuvostoliitolle kelvannut, vaan Aleksei Pavlov vaati edelleen oman maansa perustuslain mukaista väljempää vihapuhekieltoa.

Eleanor Roosevelt varoitti tämän ehdotuksen hyväksymisen seurauksista. Mikä tahansa valtiollisen tai uskonnollisen auktoriteetin kritisoiminen voitaisiin helposti katsoa yllyttämiseksi vihaan ja siten kieltää. Tunteiden ja niiden ilmaisujen määritteleminen on hyvin vaikeaa. Kuka lopultakin osaa tarkkaan erottaa vihan muusta kielteisyydestä ja jyrkästä vastustamisesta? Rooseveltin mukaan Neuvostoliiton ehdotus oli erittäin vaarallinen:

”…would be extremely dangerous…since any criticism of public or religious authorities might all too easily be described as incitement to hatred and consequently prohibited…It is equally difficult to differentiate between various shades of feeling ranging from hatred to ill-feeling and mere dislike.”

Sodanjälkeisistä vuosista oli kulunut jo pitkä aika, ja Neuvostoliiton asema YK:ssa oli vahvistunut. Useat vasta itsenäistyneet Afrikan maat olivat kallellaan marxismiin ja istuivat tukevasti Neuvostoliiton taskussa. Vuoden 1948 äänestysvoitto sananvapaudelle kääntyi tappioksi, vaikka lähes kaikki demokraattiset maat äänestivät Neuvostoliiton kantaa vastaan. Neuvostoliiton mallin mukainen, erittäin väljä ja tulkinnanvarainen sananvapauden rajoituslauseke hyväksyttiin. Mihin tahansa kansalliseen, rodulliseen tai uskonnolliseen vihamielisyyteen ja syrjintään ja väkivaltaan yllyttäminen tuli osaksi YK-sopimusta. Se on yhä voimassa. Norjalainen diplomaatti varoitti, että artiklaa tultaisiin käyttämään väärin, ja ne joiden suojaksi se oli tarkoitettu, tulisivat päätymään sen uhreiksi.

Täsmälleen näin kävikin. Neuvostoliitto ja sen satelliittivaltiot Itä-Euroopassa pystyivät nyt vetoamaan kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin vainotessaan maidensa toisinajattelijoita. Heidän tulkittiin yllyttävän vihaan, kun he kritisoivat vallitsevaa sosialistista järjestelmää ja sen räikeitä epäkohtia. Samoin toimi Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö OIC, jonka mukaan islamin uskon loukkaaminen oli ihmisoikeussopimuksessa kiellettyä rasistista vihaan yllyttämistä. Vuonna 1989 OIC kävi tällä perusteella hyökkäykseen Salman Rushdien Saatanalliset säkeet -romaania vastaan. Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Ruhollah Khomeini oli tulkinnut Rushdien syyllistyneen kirjassa jumalanpilkkaan ja antoi fatwan, jolla hän tuomitsi kirjailijan kuolemaan. YK:n yleiskokouksessa OIC:n Irania puolustavan kannan esitti Libya. Libyalaisdiplomaatti valitti, että Saatanallisten säkeiden yhteydessä ei ole otettu huomioon ”miljoonien muslimien tunteita”. Lisäksi Libya muistutti että ”sananvapaus ei ole ehdoton, absoluuttinen oikeus” ja totesi, että YK:n ihmisoikeussopimus kielsi yllyttämisen vihaan:

”Some people had invoked the right to freedom of thought and expression with respect to the publication of the Satanic Verses but without taking into account the feelings of millions of Muslims. Freedom of opinion and expression was not an absolute freedom existing in a vacuum…Article 20, paragraph 2 of the ICCPR stated that ‘any advocacy of national, racial or religious hatred that constitutes incitement to discrimination, hostility or violence shall be prohibited by law’.”

Sama toistui Jyllands Postenin Muhammed-pilakuvien kohdalla 2000-luvun alussa. OIC käytti maailmanlaajuista kohua välineenään, kun se yritti saada uskontojen loukkaamisen luokitelluksi ihmisoikeussopimuksen vastaiseksi vihaan yllyttämiseksi ja rasismiksi.
Lopultakin kyse on tarkoituksista ja keinoista. Kyllä, olisi mukavaa, jos kukaan ei päästelisi suustaan esimerkiksi loukkaavia vitsejä ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. Mutta typerien vitsien kriminalisoiminen ei ole oikea keino vastustaa rasismia ja muuta syrjintää. Meillä on paljon liikkumavaraa sen suhteen, kuinka ihmisoikeussopimusten velvoitteet pannaan toimeen omassa lainsäädännössämme.

Avoimella yhteiskunnalla on hintansa. Aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä, jotka käyttävät sananvapautta ja muita oikeuksiaan hölmöllä tavalla. Jos emme ole valmiita maksamaan tätä hintaa, liberaalin demokratian perustava periaate rapautuu vaarallisella tavalla.