Yhteiskuntasopimuksen osaksi kaavailtiin uutta sopimusjärjestelmää, niin sanottua Suomen mallia. Sitä ei kuitenkaan tullut, koska näkemyserot mallista olivat merkittävät.
Verkkouutisten tietojen mukaan Elinkeinoelämän keskusliitto veti neuvottelujen loppuvaiheessa Suomen mallin pois neuvottelupöydästä. Liike herätti osassa palkansaajapuolta ihmetystä, koska EK oli alun perin kehunut SAK:n ideaa vientivetoisesta palkkamallista, jossa vientisektori määrittelee palkkalinjan. Myös pääministeri Juha Sipilä on kysellyt, mihin Suomen malli katosi.
Syy EK:n liikkeeseen oli se, että ns. Suomen malli alkoi näyttää EK:n silmissä vanhalta tupolta. SAK kaavaili uuteen Suomen malliin keskusjärjestöille sekä näkyvää että virallista sopijan roolia, jotka molemmat olivat vastoin EK:n linjaa ja sen uusia sääntöjä, jossa vuoden 2017 jälkeen sopimusmallina ei voi olla keskitetty palkkaratkaisu.
EK:n uudessa Suomen mallissa keskusjärjestöt olisivat taustalla koordinoineet sitä, että vientiliittojen sopimus palkoista tulee yleiseksi linjaksi. Tämän olisi pitänyt tapahtua ilman keskusjärjestöjen välistä sopimusta, jota taas SAK ilmeisesti piti välttämättömänä.
Yksi suuri kysymys keskusteluissa oli myös se, millä tavalla valtakunnansovittelija olisi kytketty vientiliittojen tekemään ratkaisuun. EK vaati, että valtakunnansovittelija sitoutetaan vientiliittojen palkkalinjaan, eli että hänen sovitteluesityksensä riitatilanteissa ei voi ylittää vientiliittojen tekemää palkkaratkaisua. Tähän eivät palkansaajat olleet valmiit.
Lopulta siis oli kyse siitä, että yhtä mieltä oltiin vain otsikosta ”Suomen malli”, mutta sisällöstä oltiinkin sitten aivan eri linjoilla.
EK:n hakema malli on käytössä Ruotsissa, jossa metalliliiton työnantajat ja työntekijät tekevät sopimuksen. Keskusjärjestöt eivät tee sopimusta, ne vain koordinoivat. Ruotsin malliin sisältyy myös valtakunnansovittelijan kytkeminen vientiliittojen palkkalinjaan.
EK pelkäsi saavansa siis käteensä uuden tupon, minkä vuoksi Suomen malli vedettiin pois neuvottelupöydältä. Jos yhteiskuntasopimus hyväksytään, syksyllä 2017 edessä on liittokohtainen ratkaisu, jossa keskusjärjestöjen tehtävänä on koordinoida. Tosin palkansaajapuolella koordinaatioon kohdistuu epäilyjä, kun sopijaosapuolina kuitenkin toimivat liitot.
