Valiokunnan mietintö asiasta valmistui keskiviikkona.
”Sivistysvaliokunta on käsitellyt asiaa toimialansa mukaisesti vain koulutuksen ja kasvatuksen näkökulmasta eikä aloitetta ole tässä yhteydessä arvioitu perustuslain näkökulmasta eikä kielellisten perusoikeuksien kannalta”, valiokunnan tiedotteessa todetaan.
Valiokunta katsoo, että ruotsin kielen opiskeluun liittyvillä kysymyksillä on ”laajempi yhteiskunnallinen, historiallinen sekä sivistyksellinen ulottuvuus, joka on otettava huomioon tarkasteltaessa ruotsin kielen asemaa osana opetuksen kokonaisuutta”.
Lainsäädäntö ja koulutuspoliittinen päätöksenteko voivat perustua valiokunnan mielestä vain yhteiskunnan tarpeet huomioon ottavaan johdonmukaiseen, pitkäjänteiseen ja kokonaisvaltaiseen harkintaan.
Valiokunnan mukaan molempia kansalliskieliä koskevat perustaidot kuuluvat yleissivistykseen, jonka saavuttamisesta koulutusjärjestelmän tulee huolehtia. Ruotsin kielen pakollisuudesta luopuminen heikentäisi valiokunnan arvion mukaan myös koulutuksellista tasa-arvoa.
Valiokunta on huolissaan siitä, että kielten opiskelu on kaiken kaikkiaan kaventunut ja yhä useammat opiskelevat ruotsin ohella vain englantia. Valiokunnan arvion mukaan tämän taustalla on suurelta osin koulujen yksipuolinen kielitarjonta, mutta myös oppilaiden halukkuus kieliopintoihin on vähentynyt.
”Samaan aikaan elinkeinoelämän ja kansainvälisten yhteyksien tarve korostaa kuitenkin tarvetta paitsi kansalliskielten hyvälle osaamiselle, myös nykyistä monipuolisemmalle kielitaidolle”, valiokunta toteaa.
Valiokunta katsoo, että korkeatasoisen ja riittävän kieliopetuksen varmistamiseksi on tarpeen käydä laajempaa keskustelua siitä, minkälaista kielitaitoa tulevaisuuden työntekijät tarvitsevat eri kielissä ja miten kielten opiskelua voidaan kehittää.
Sivistysvaliokunta ehdottaa, että kansalaisaloite hylätään ja että eduskunta hyväksyy aloitteen johdosta valiokunnan kannanoton:
”Eduskunta kehottaa valtioneuvostoa tekemään kokonaisselvityksen, jossa tarkastellaan maamme yleistä kielten opiskelun politiikkaa ja miten sitä pitäisi kehittää tulevia kielitaitohaasteita ennakoiden sekä huomioiden yhteiskunnan ja elinkeinoelämän yhä laajentuva ja monipuolistuva vieraiden kielten osaamisen tarve.”
Mietintö sisältää neljä vastalausetta.
