Vuonna 1921 solmittu Geneven sopimus Ahvenanmaan asemasta ei perustu oletukselle, että demilitarisointi säästäisi Ahvenanmaan hyökkäykseltä tai sen uhalta. Sopimus päinvastoin velvoittaa Suomen tarvittaviin toimiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi.
Ulkoministeriön oikeuspäällikkö Päivi Kaukoranta muistuttaa, että myös YK:n peruskirjan artikla 51 vahvistaa jokaisen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuvan valtion luonnollisen oikeuden alueensa puolustamiseen.
Geneven sopimuksessa todetaan, että ”jos Itämeri joutuisi sodan piiriin”, Suomella on oikeus laskea miinoitteita Ahvenanmaan vesialueelle ja ryhtyä välttämättömiksi katsomiinsa merivoimien toimenpiteisiin demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Tämä olisi siis mahdollista jo tilanteessa, jossa Suomea vastaan ei ole kohdistettu sotatoimia. Jos miinoittaminen katsottaisiin tarpeelliseksi muualla Suomen aluevesillä, siihen olisi todennäköisesti riittävät perusteet myös Ahvenanmaan alueella.
Suomen puolustusvelvoite jatkuu Geneven sopimuksen mukaan, kunnes muut sopimusosapuolet puuttuvat asiaan Ahvenanmaan puolueettomuuden turvaamiseksi. Tämä voisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sotilaallista apua Suomelle.
Lokakuussa 1921 solmitun Geneven sopimuksen osapuolina ovat Suomen lisäksi Ruotsi, Viro, Latvia, Puola, Ranska, Saksa, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta.
Kaikuja Moskovasta
Venäjä ei kuulu vuonna 1921 solmitun Geneven sopimuksen allekirjoittajiin. Talvisodan jälkeen, syksyllä 1940, Neuvostoliitto painostikin Suomen solmimaan erillisen kahdenvälisen valtiosopimuksen Ahvenanmaan asemasta. Niukkasanaisen sopimuksen sisältö rajoittuu demilitarisointiin eikä sisällä mainintaa Ahvenanmaan neutralisoinnista eikä Geneven sopimuksesta poikkeusmääräyksineen.
Joissakin taustakeskusteluissa on noussut esiin huoli siitä, että jos Suomi vahvistaisi sotilaallista valmiuttaan Ahvenanmaalla Geneven sopimuksen poikkeusten nojalla, Venäjä voisi syyttää Suomea Moskovan sopimukseen kirjatun demilitarisointimääräyksen rikkomisesta. Venäjällä on Maarianhaminassa konsulaatti, jonka toimivaltaan demilitarisointimääräysten valvominen Moskovan sopimuksen mukaan kuuluu.
Päivi Kaukoranta suhtautuu asetelmaan tyynesti. Hän viittaa muun muassa Geneven sopimusosapuolten määrään sekä siihen, että Ahvenanmaan aseman on oikeuskirjallisuudessa yleisesti katsottu perustuvan kansainväliseen tapaoikeuteen.
Kahdesta Ahvenanmaan asemaa määrittävästä kansainvälisestä sopimuksesta Geneven sopimus on hänen mukaansa Suomen näkökulmasta tärkeä ja sikäli merkityksellinen, että sen määräykset ovat yksityiskohtaisemmat. Moskovan sopimus ei mitenkään rajoita sen noudattamista, hän toteaa.
Suomen etu on epäilemättä hyödyntää täysimääräisesti kaikki ne mahdollisuudet, joita Geneven sopimuksen määräykset Ahvenanmaan puolustamiseksi tarjoavat. Sopimuksesta irtautumista ei nimittäin voisi perustella ainakaan muuttuneilla olosuhteilla, sillä sen poikkeuksellinen kahdeksas artikla kuuluu seuraavasti:
”Tämän sopimuksen määräykset pysyvät voimassa tapahtukoonpa Itämeren nykyisessä status quossa mitä muutoksia tahansa.”
Toimittaja: Heikki Hakala
