Koronaviruskriisi haastaa koko suomalaista yhteiskuntaa. Miten lasten hyvinvointi ja perusoikeudet kyetään turvaamaan parhaalla mahdollisella tavalla näissä poikkeusoloissa? Miten perheet ylipäänsä selviytyvät?
Verkkouutiset haastatteli aiheesta lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarista.
1. Suomalaiset lapsiperheet elävät nyt poikkeusoloissa, joissa sosiaalisia kontakteja on voimakkaasti rajoitettu. Miten lapset selviytyvät tässä tilanteessa?
– Lapsethan ovat yleensä hyvin joustavia, mutta samaan aikaan sosiaaliset suhteet ovat heille äärimmäisen tärkeitä. Tiedämme kehityspsykologisista tutkimuksista, että lapset, jotka eristetään sosiaalisista kontakteista, heidän kehityksensä pysähtyy.
2. Jos kyse on joidenkin viikkojen tai kuukausien poikkeustilasta, minkälaisia vaikutuksia tällä on?
– Minun on vaikea ajatella, että tämä aiheuttaisi mitään pysyvää haittaa tai vaaraa lapsille, mutta samalla täytyy muistaa, että lasten käsitys ajasta ja sen kulumisesta on myös erilainen kuin meillä aikuisilla. Jokainen voi muistella, miten pitkiltä kesälomat tuntuivat lapsena! Vaikka me aikuiset pystyisimme asennoitumaan, että tämähän kestää vain tietyn ajan, lapsen elämässä tämä voi olla äärimmäisen pitkä aika. Tänä aikana ystävyyssuhteetkin voivat mennä uusiksi, jos kavereita ei pääse näkemään.
3. Miten paljon lapset tarvitsevat nyt aikuisen läsnäoloa?
– He tarvitsevat sitä todella paljon, mutta aikuiset eivät voi korvata kaveri- ja vertaissuhteita, jossa harjoitellaan myös niitä sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.
4. Miten kaverisuhteita voidaan nyt käytännössä ylläpitää?
– Ohjeistukset muuttuvat koko ajan, joten niitä on syytä seurata. Jos viranomaiset sallivat kaverien tapaamisen, on sen tapahduttava ulkona ja kontaktien oltava mahdollisimman vähäisiä. Ei siis tavata eri ystäviä eri aikoihin, vaan samat kontaktit säilyttäen eikä painita tai kosketa samoihin tavaroihin.
5. Jos ei siis toisin ohjeisteta, kannustatko lasten pienimuotoisiin tapaamisiin ulkona?
– Ehdottomasti kyllä, mutta pienimuotoisessa ringissä.
6. Minkälaiset lapset ovat erityisen vaikeassa asemassa?
– Meillä arviolta viitisen prosenttia lapsista kokee kotona voimakasta turvattomuutta. Valitettavasti osalla koti on nyt entistäkin turvattomampi paikka, koska aikuisista osalla ahdistus tässä tilanteessa purkautuu alkoholinkäyttönä, hermostuneena ja väkivaltaisena käytöksenä. Nyt kun aikuisille on vielä sälytetty vastuuta lasten valvonnasta ja koulutehtävien tekemisestä, ilmapiiri kotona voi kiristyä aika tavalla. Eniten olen huolissani näistä lapsista, jotka kokevat kodin jo valmiiksi turvattomana paikkana. He eivät pääse kouluun tapaamaan opettajaa, kavereita eivätkä harrastuksiin vaan ovat jumissa siellä kotona.
7. Miten me voisimme auttaa näitä lapsia?
– Meillä Suomessa on valitettavasti aika korkea kynnys puuttua toisten asioihin. Nyt jos koskaan kannustaisin kuitenkin siihen. Jos tiedossa on, ettei naapuruston lapsilla kaikki asiat ole hyvin tai jos omien lasten kavereilla on sellainen tilanne, ottakaa yhteyttä ja tavalla tai toisella kontaktia näihin lapsiin. Laittakaa viestiä ja onhan lapsilla onneksi näitä snapchatteja ja muita tapoja pitää kontakteja.
8. Jos viitisen prosenttia lapsista kokee jo nyt turvattomuutta kotona, mikä on tilanne koronakriisin jälkeen?
– En osaa tähän sanoa, toivottavasti osuus ei kasvaisi. Kun me kaikki vähän rauhoitumme ja sopeudumme tähän uuteen tilanteeseen, monet asiat voivat muuttua jopa paremmiksi. Toivoisin, että vanhemmat voisivat myös yrittää nauttia tästä tilanteesta. Harvoinhan on tilanne, jossa monet vanhemmat ovat työnantajan komennuksesta kotona, kuten samaan aikaan lapsetkin. Kun harrastuksia ei ole, monissa perheissä jatkuva tekeminen ja laukkaaminen eri suuntiin loppuu. Tämä voi avata ihan uudenlaisia tilaisuuksia viettää aikaa lasten kanssa ja tutustua heihin. Kannustaisin ottamaan kotona nyt vähän löysemmin rantein monissa asioissa.
9. Moni etätyötä tekevä vanhempi kokee väistämättä riittämättömyyden tunteita, kun työnteon ohessa pitäisi samalla opastaa lapsia läksyissä, olla heille läsnä ja keksiä virikkeitä, kun kavereita ei saa tavata ja harrastukset ovat jäissä. Miten vanhempi käytännössä selviytyy?
– Toivoisin sellaista yhteisvastuuta. Opettajien pitäisi hoitaa etäopetus niin, ettei sen sisällöllinen ohjaaminen tulisi lainkaan vanhempien tehtäväksi ja ohjeiden pitäisi olla myös riittävän selkeät. Toinen porukka, mihin vetoan, ovat työnantajat. Työyhteisöissä pitäisi löytyä nyt solidaarisuutta ymmärtää, että kotona pyörii lapsia eivätkä kaikkien työt edisty nyt ihan siihen malliin kuin olisi ihanteellista. Toivoisin, että työnantajat joustaisivat työajoissa niin, että vanhemmat voisivat pitää taukoja päivällä, laittaa ruokaa ja lähteä lasten kanssa ulos. Tämä kriisi on kuitenkin väliaikainen.
10. Kaikki vanhemmat eivät voi tehdä etätöitä. Entä perheet, joissa vanhemmat työskentelevät kriittisillä aloilla ja kotona saattaa olla useitakin alakoululaisia päivät pitkät yksin?
– Kehottaisin kääntymään kunnan perhetyön tai kotipalvelujen puoleen. Tällainen tilanne voi olla muuten kohtuuton. Siitäkin voisi olla apua, jos joku kävisi sieltä vaikka kerran viikossa katsomassa vähän lasten perään. Sama ihminen, jos mahdollista niin sosiaaliset kontaktit pysyisivät pieninä.
11. Entä lasten lisääntynyt ruutuaika, josta monet vanhemmat saattavat kokea syyllisyyttä?
– Nyt on niin poikkeuksellinen tilanne, että minun on vaikea kuvitella, että yksikään lapsi vakavasti vaurioituisi kasvaneen ruutuajan takia. Toki jos kotona olo on pelkkää istumista ja ruudun tuijottamista, täytyy varautua siihen, että lapset ovat paljon levottomampia. Kannustaisinkin vahvasti lähtemään välillä ulos ja luontoon. Tämä on mitä parasta terapiaa meille aikuisillekin.
– Nyt kaikki syyllisyydet ja liian korkealle viritetyt ihanteet voisi vähäksi aikaa unohtaa, koska muuten ilmapiiri kiristyy kotona ja pitäisi välttää sitä, ettei kotona riideltäisi koko ajan. En halua ketään moralisoida ja ymmärrän vanhempien väsymisen ja tilanteen raskauden kaikille. Koska tämä oli ennakoimaton kriisi, monen on siihen vaikea sopeutua. Samaan aikaan muistuttaisin kuitenkin siitä, että lasten turvattomuutta lisää todella paljon se, jos ympärillä olevat aikuiset ovat takakireitä, vihaisia ja hermostuneita. Lapset ovat sellaisia antenneja, että aikuisten levottomuus tarttuu heihinkin. Jotenkin tässä tilanteessa olisi hyvä pystyä pysymään rauhallisena ja laskea myös vähän sitä rimaa. Pääasia, että ilmapiiri kotona pysyisi kivana.
12. Entä lasten riittävä liikunta, kun harrastukset ovat jäissä?
– Nyt pitää suosia ulkona liikkumista, yhdessä aikuisten kanssa. On tietysti paljon lapsia, joille tietty liikunta- tai kulttuuriharrastus on ollut kaikki kaikessa, lapsella on kova halu kehittyä siinä ja nythän valmennuksiin ja treenauksiin tulee iso tauko. Joskus luova tauko voi olla ihan paikallaankin. Toisaalta tiedossa on myös, että aktiivisesti urheilevat lapset purkavat tätä kautta valtavasti energiaa ja voivat olla nyt tosi levottomia. Jos tämä tilanne jatkuisi vuoden, silloin voisi huolestua lasten ylipainosta. Nyt ei ole vielä se hetki.
13. Entä vanhempien oma jaksaminen?
– Vanhempien pitää pystyä olemaan itselleen armollisia ja pitää huolta omasta jaksamisestaan. Siitähän perheiden hyvinvointi lähtee. Toivon, että tämä hallituksen (15 miljardin euron) talouspaketti veisi perheiltä vähän stressiä pois, koska monien lasten vanhemmat työskentelevät aloilla, joihin tämä kriisi iskee kaikkein vakavimmin. Toivoisin, että vanhemmat pystyisivät luottamaan nyt siihen, että tästä jotenkin selvitään. Tämä koronavirushan ei lapsille ole tiettävästi niin vaarallinen, vaikka samalla monet vanhemmat ovat varmasti huolissaan iäkkäistä läheisistään.
14. Miten iso vaikutus talouden syöksykierteellä, yritysten vaikeuksilla ja lomautuksilla on lapsiperheisiin?
– Valtavan iso merkitys. Lama-ajasta tehdyillä tutkimuksilla on pystytty suoraan osoittamaan, miten mielenterveyden häiriöt ja kokemus talouden romahtamisesta ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Voi vain kuvitella, miten tämä tilanne on vaikea etenkin lapsiperheille, jotka ovat usein vielä muita velkaantuneempia. On asuntolainaa, autolainaa ja muuta ja jos sitten vielä käy niin, että työ lähtee alta. Uskon ja toivon, että tämä hallituksen talouspaketti toisi kuitenkin luottamusta niin tavallisille palkansaajille kuin pienyrittäjillekin.
15. Minkälainen lasku lasten pahoinvoinnista maksetaan, kun tämä kriisi on ohi?
– Tämä riippuu siitä, miten kunnat pystyvät järjestämään sosiaalipalvelut poikkeusoloissa. Jos valmiuslain ja asetuksen nojalla luovutaan kokonaan esimerkiksi näistä kiireettömistä sosiaalipalveluista, mihin se antaa mahdollisuuden, tällöin meillä on tämän kriisin jälkeen melkoinen suma apua ja tukea tarvitsevia perheitä. Olen miettinyt paljon esimerkiksi päihderiippuvaisten tilannetta. Kaikki nämä ihmiset tulevat sitten kuormittamaan järjestelmää, jos he joutuvat nyt odottamaan. Toivon, että kunnat pystyisivät edistämään kiireettömiä sosiaalipalveluita mahdollisimman hyvin tämän kriisin aikana. Suurin riski on muuten valtava avuntarvitsijoiden suma, kun kriisi on ohi.
16. Entä vapaaehtoisjärjestöt ja erilaiset auttamisringit?
– Arvostan todella isosti järjestöjen apua ja spontaania kansalaistoimintaa. Sentyyppiset palvelut, kuten lastensuojelu, eivät voi nojata kuitenkaan kolmannen sektorin toimintaan, vaan tämä on julkisen vallan ja viranomaisten vastuulla. Jos me pystymme huolehtimaan, että tämä kaikki pyörii myös kriisin aikana, välttämättä isoja ongelmia ei ole luvassa.
17. Helsinki on päättänyt mahdollistaa kouluruokailun myös etäopetuksessa oleville koululaisille. Tämä on herättänyt ristiriitaisia ajatuksia liittyen etenkin tartuntariskiin. Mitä mieltä olette tästä?
– Perustuslakivaliokuntahan käsittelee tätä paraikaa ja valiokunta jätti tämän perusopetusta koskevan valmiuslain asetuksen pöydälle liittyen juuri kouluruokailuun, jota he eivät kyenneet ratkaisemaan. Lähetin heille kantani, jossa totesin, että perusopetuslain mukaanhan velvollisuutta ei ole tässä tilanteessa järjestää kouluruokailua, mutta meillä on kuitenkin lasten oikeuksien sopimus, jonka mukaan meidän pitäisi punnita kaikessa päätöksenteossa lapsen edun kannalta paras vaihtoehto.
– Itse ajattelen, että kun kunnissa on kuitenkin valmius valmistaa ruokaa, siellä on keittäjät töissä ja tilat olemassa, varmasti voisimme löytää tähän jonkinlaisen vaihtoehtoisen tavan järjestää ruokailu sitä tarvitseville lapsille. Voisiko se olla esimerkiksi noutoruoka, ulkoruokailu tai vastaava niin, ettei meillä olisi lapsia, jotka joutuvat näkemään nälkää? Meillä on tässä yhteiskunnassa sellaisia lapsia, jotka pystyvät asumaan kotona nimen omaan siksi, että he saavat koulussa lämpimän aterian, koulu tuo arkeen turvan ja rutiinit. Kesäisin nämä lapset saattavat olla sitten tukiperheissä, leireillä tai jopa lastenkodeissa.
– Tämän kouluruokailun suhteen mietin juuri näitä äärimmäisiä tapauksia. Toinen kysymys on se, ettei tämä saisi mennä niin, että mahdollisuus kouluruokailuun on vain yhden kunnan lapsilla, vaan jos tämä järjestetään, sen pitäisi koskea kaikkia.
