Mia Laiho. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Mia Laiho: Miten lapsia voi kadota ja siihen ei puututa?

Kokoomusedustaja on huolissaan lastensuojelun piirissä olevista nuorista, jotka ovat lähteneet omille teilleen.

Kokoomuksen kansanedustaja Mia Laiho on huolissaan merkittävästi lisääntyneestä lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja kadonneista lapsista. Kadonneilla lapsilla tarkoitetaan lastensuojelulaitoksesta luvatta poistuneita lapsia ja nuoria.

Laiho on jättänyt asiasta kaksi erillistä kirjallista kysymystä hallitukselle. Kirjallisissa kysymyksissä Laiho kysyy, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta lapset Suomessa saavat heille kuuluvan huolenpidon ja suojan ja jotta kadonneita lapsia etsitään.

– Meillä on Suomessa pari sataa lasta kadoksissa joka päivä ja huolestuttavinta on, että kukaan ei tunnu heitä etsivän. Nämä lapset ovat ikään kuin irtolaisia omassa maassaan. Tämä on erittäin huolestuttavaa sekä lapsen edun toteutumisen että siihen liittyvien monien eri lieveilmiöiden kannalta. Nämä haavoittuvassa asemassa olevat lapset tulevat helposti hyväksikäytetyksi, joutuvat rikoksen uhriksi tai itse rikoksen tekijäksi, Laiho toteaa tiedotteessa.

Laiho on huolissaan erityisesti lastensuojelun piirissä olevista lapsista ja nuorista, jotka ovat lähteneet omille teilleen sijoituspaikasta. Viime vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia oli 18 928 ja heistä yli 4 000 lasta oli ollut kateissa kuluneen vuoden aikana.

– Huomattavasti enemmän pitäisi tehdä varhaista puuttumista ja ennakoivaa työtä nuorten eteen. Matalan tason palvelut lähellä nuoria, kuten koulujen psykologit, kuraattorit ja kouluterveydenhoitajat sekä perustason mielenterveyspalvelut pitäisi olla helposti ja ilman kynnyksiä kaikkien nuorten saavutettavissa.
Laihon mukaan perustason mielenterveyspalveluihin pääsy voitaisiin turvata terapiatakuulla, jolloin voisi varmistua siitä, että nämä nuoret saavat heille kuuluvaa hoitoa.

Laihon mukaan monet sekä sijoitetuista että kotona vielä asuvista lapsista ja nuorista tarvitsisivat kipeästi vaikuttavia mielenterveyspalveluita, mutta eivät niitä saa. Tämä on sekä inhimillisesti että yhteiskunnan kannalta kestämätön tilanne.

– Vaikka poliisilla on toimivaltaa ryhtyä välttämättömiin toimenpiteisiin myös vastoin nuoren itsensä tahtoa, niin tosiasiallisesti poliisi tai sosiaalihuolto eivät etsi aktiivisesti näitä alaikäisiä vaan poimivat heidät talteen, jos sattuvat heidät kohtaamaan. Meidän tulisi saada valtakunnalliset velvoittavat työmallit yhteistyössä sosiaalipuolen ja poliisin kanssa.

Laihon mielestä on tärkeää huolehtia myös siitä, että sosiaaliviranomaisilla lastensuojelulaitoksissa on riittävä osaaminen ja toimivaltuudet asettaa rajoja lapsen edun mukaisesti.

– Nuoret pääsevät liian myöhään hoidon piiriin, oli kyse mielenterveys- tai päihdeongelmista tai sosiaalista ongelmista. Hälyttävää on, että perustason mielenterveyspalvelut ovat olleet jo pitkään riittämättömiä ja erikoissairaanhoidosta käännetään jopa lähetteitä takaisin ruuhkan takia. Kun nuoret eivät saa apua ajoissa, ongelmat hankaloituvat, perheiden tilanne eskaloituu, joudutaan kiireellisiin sijoituksiin, päihteiden lisääntyvään käyttöön ja rikollisiin piireihin.

– Lapsen etu ei toteudu, jos muutenkin heitteille jätetty lapsi ei saa edes tarvitsemiaan palveluita. Suomi ei ole enää hyvinvointiyhteiskunta kaikille. Erityisen hälyttävää on, jos lapsista ei huolehdita. Hallituksen on nyt viimein herättävä nuorten palveluiden puutteeseen ja ryhdyttävä toimenpiteisiin lasten ja nuorten tilanteen parantamiseksi, Laiho toteaa.

 

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt