Ksylitoli ei aina autakaan hammaskarieksen ehkäisyssä

Tuore väitöstutkimus osoittaa, että ksylitoli- tai erytritolipastillien käytöllä ei välttämättä saavuteta lisätehoa tavanomaiseen hampaiden reikiintymisen ehkäisyohjelmaan verrattuna.

Hampaiden reikiintyminen eli karies on krooninen infektiosairaus, jonka ilmaantumisessa plakissa olevilla, happoa tuottavilla suun streptokokkibakteereilla on keskeinen merkitys. Suomalaislasten hampaiden reikiintyminen on 1970-luvulta alkaen vähentynyt, mutta karies on edelleen varsin yleinen ongelma.

Aija Hietala-Lenkkeri tutki väitöskirjassaan kouluikäisten lasten karieksen ehkäisyä ja kariesvaurioiden havainnointia alhaisen kariestason väestössä, missä tutkimuksen alussa valtaosa (n. 80–90 %) 10-vuotiaista oli tervehampaisia.

Neljän vuoden seurannan aikana tavanomaisen, terveyskeskuksissa tarjottavan kariesehkäisyn lisäksi käytetyillä ksylitoli- tai erytritolipastilleilla ei havaittu lisätehoa karieksen ehkäisyssä. Sen sijaan tutkittavien lasten lähtötilanteen kariestason ja neljän vuoden seurantajakson aikana kertyneiden kariesvaurioiden määrän välillä todettiin voimakas yhteys.

– Alhaisen kariestason väestössä terveyskeskuksen tavanomaisten ehkäisymenetelmien lisäksi annettava kariesehkäisy tulisikin kohdentaa niihin lapsiin, joilla on kliinisesti havaittavia kariesvaurioita ja joiden alttius saada lisää kariesta on keskimääräistä suurempi, Hietala-Lenkkeri kertoo väitöstiedotteessaan.

Väitöstutkimukseen sisältyvä kirjallisuuskatsaus osoitti, että ksylitoli ehkäisee kariesta korkean kariestason väestössä hyvin.

– Ksylitolin teho on saatu parhaiten osoitettua väestöissä, missä lähes kaikkien lasten hampaat reikiintyvät ja reikiä esiintyy kaikenlaisilla hammaspinnoilla. Alhaisen kariestason väestössä yhä useampi lapsi on tervehampainen ja kariesta on pääasiassa ainoastaan hampaiden purupinnoilla, joilla ksylitolin tehoa on ollut vaikeaa osoittaa, Hietala-Lenkkeri kertoo.

Röntgenkuvaus paljastaa kariesvauriot

Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös purusiivekekuvien kariesdiagnostiikkaan tuomaa lisähyötyä. Tulokset osoittavat, että huomattavalla osalla tutkituista 14-vuotiaista löytyi kariesvaurioita, joita ei ollut todettu kliinisessä suun tutkimuksessa.

Suurin osa näönvaraisessa tarkastuksessa toteamatta jääneistä niin sanotuista piilokariesvaurioista löytyi ensimmäisten ja toisten pysyvien poskihampaiden purupinnoilta. Paikattavia reikiä löytyi sekä tervehampaisilta että lapsilta, joilla niitä oli todettu myös muissa hampaissa.

Alhaisen kariestason väestössä röntgentutkimuksesta hyötyykin huomattava osa sekä tervehampaisista että niistä, joilla on jo todettu kariesta tai paikattuja hampaita.

Hietala-Lenkkeri huomauttaa, että kariesvaurion näönvaraisesti havaittavien merkkien puuttuminen ei suinkaan sulje pois mahdollisuutta, että lapsella on paikkaushoitoa vaativa kariesvaurio.

– Päinvastoin, paikkaushoitoa vaativaa kariesta havaittiin röntgentutkimuksessa lähes 50 %:lla myös näönvaraisessa tarkastuksessa tervehampaisiksi todetuista 14-vuotiaista. Näin ollen tulisi vakavasti harkita röntgenkuvien ottamista 14–15-vuotiaasta nuoresta, jonka hampaista ei ole aikaisemmin otettu röntgenkuvia.

Hänen mukaansa röntgenkuvaus auttaisi kariesvaurion varhaisessa toteamisessa, mikä on välttämätöntä pyrittäessä nykysuositusten mukaisesti pysäyttämään kariesvaurion eteneminen ennen kuin se vaatii paikkaus- tai jopa juurihoitoa. Lisäksi kuvaus toimisi turvaverkkona niille, joilla on yksi tai useampi näönvaraisessa tarkastuksessa toteamatta jäänyt piilokariesvaurio.

Erytritolitutkimusta kannattaa jatkaa

Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös ksylitolin ja erytritolin vaikutusmekanismeja. Erytritoli on ei-laksatiivinen sokerialkoholi, jonka vähäinen karieksen riskitekijöihin ja karieksen ehkäisyyn liittyvä tutkimusnäyttö on ollut rohkaisevaa, vaikkakin ristiriitaista.

Hietala-Lenkkerin tutkimuksessa sekä ksylitoli että erytritoli vähensivät polysakkarideja tuottavien suun streptokokkien kiinnittymistä, mutta ksylitolin ja erytritolin vaikutusmekanismit erosivat toisistaan.

– Polysakkarideja tuottavat streptokokkibakteerit eivät jää hampaan pinnalle muodostamaan kiillettä liuottavaa happoa, vaan ksylitolin ja erytritolin vaikutuksesta plakki irtoaa hampaan pinnalta helposti, eikä mineraaleja ala liueta hampaan pinnalta.

HLL Aija Hietala-Lenkkerin väitöskirja Evaluation of xylitol use and bitewing radiographs among school-aged children in a low-caries level population tarkastetetaan perjantaina 21. lokakuuta Turun yliopistossa.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt