Asovanmeren konflikti on amerikkalaistutkija Alina Polyakovan mukaan syytä nähdä Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan uutena eskalaationa ja siirtona, jonka tarkoituksena on vahingoittaa Ukrainan taloutta. Hän arvioi konfliktin olevan osa Kremlin laajempaa pyrkimystä vahvistaa hitaasti ja suunnitelmallisesti otettaan Ukrainasta niin maalla kuin merellä.
– Itä-Ukrainassa Venäjän ryömivä invaasio on johtanut sotaan, joka on tappanut tähän mennessä jo yli 10[nbsp]000 ukrainalaista ja pakottanut yli 1,5 miljoonaa ihmistä sisäiseen maanpakoon, Brookings Institution -tutkimuslaitoksessa työskentelevä tohtori Polyakova muistuttaa amerikkalaislehti Timen julkaisemassa artikkelissa.
– Georgiassa, jonne Venäjä hyökkäsi vuonna 2008 ja vaati itselleen kahta aluetta, niin kutsuttu sisäinen raja liikkuu yhä metri kerrallaan, kun Venäjä hitaasti, mutta varmasti tunkeutuu syvemmälle Georgian alueelle. Jäätyneet konfliktit, jollaisiksi näitä Venäjän miehittämiä alueita usein kutsutaan, eivät koskaan ole aidosti jäätyneitä.
Ukrainassa ja Georgiassa soveltamallaan hivutustaktiikalla presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä testaa Polyakovan mukaan lännen reaktioita.
– Jos vastaus on heikko tai lähinnä retoriikkaa, jossa kovasanaisesti ilmaistuja vastalauseita ei tueta käytännön toimilla, Kreml tietää voivansa jatkaa puskemista, rikkoa kansainvälistä lakia ilman rangaistusta ja minkäänlaisia vakavia seurauksia.
”Trumpin vältettävä edeltäjiensä virheet”
Ellei länsi – ja erityisesti Yhdysvallat presidentti Donald Trumpin johdolla – aseta Venäjän toiminnalle ehdottomia rajoja, Polyakova uskoo Venäjän ottavan vähitellen Asovanmeren ja Mustanmeren yhä täydellisemmin haltuunsa.
– Trumpin haluttomuus haastaa Venäjää sen äskettäisistä toimista Ukrainaa vastaan ei ole jäänyt Kremliltä huomaamatta, hän toteaa.
– Niiden lähes kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka Putin on ollut vallassa, hän on osoittautunut taiturimaiseksi muiden valtiojohtajien tulkitsijaksi. Kun Venäjä oli vuonna 2014 ottanut haltuunsa Krimin, lännen vastauksen heikkous ja pakotteiden vähäisyys rohkaisivat Kremlin seuraavaksi hyökkäämään Itä-Ukrainaan.
Samankaltainen asetelma toistui sittemmin Syyriassa: Putinin havaittua, että presidentti Barack Obaman asettama ”punainen viiva, jonka ylittämistä Yhdysvallat ei salli”” oli pelkkää puhetta, hän uskalsi lähettää venäläisjoukot Bashar al-Assadin tueksi vailla pelkoa lännen vastaiskusta.
– Putin ei kenties ole suuri strategi, mutta hän on ollut etevä arvioimaan USA:n johtajien haluttomuutta yhteenottoon, Polyakova huomauttaa.
Jos presidentti Trump haluaisi osoittaa vahvuutta suhteessa Vladimir Putiniin, hänen olisi Polyakovan mielestä viestitettävä julkisesti, että Venäjän jatkuvia kansainvälisen oikeuden loukkauksia ja sen hyökkäyksiä suvereeneja valtioita vastaan ei enää suvaita.
Yhdysvaltojen tulisi hänen mukaansa olla valmis vastaamaan Venäjän toimiin niin kiristämällä talouspakotteita, lisäämällä sotilasapuaan Ukrainalle kuin vahvistamalla asevoimiensa läsnäoloa Naton itäisissä jäsenmaissa.
– Ei riitä, että tämä viesti tulee hallituksen ministereiltä tai kongressin jäseniltä. Ulkopolitiikassa viimeinen sana kuuluu Yhdysvaltain presidentille. Trump tekisi viisaasti, jos hän ei toistaisi edeltäjiensä virheitä viestimällä USA:n heikkoudesta. Sellainen vain rohkaisee Venäjää ja muita, jotka haluavat horjuttaa Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia, Polyakova arvioi.
