Hallitus julkisti tällä viikolla luonnoksen sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslaiksi. Hallituksen linjauksen mukaisesti ihmiset saavat jatkossa valita ensisijaiseksi hoitopaikakseen maakunnan, yrityksen tai järjestön ylläpitämän sosiaali- ja terveyskeskuksen. Suun terveydenhuollon hoitopaikan asiakas saa valita erikseen.
Sote-keskus vastaa kaikista perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Se tarkoittaa arjessa tavallisimpia terveydenhuollon palveluita sekä sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta. Sote-keskuksen pitää tarjota terveystarkastukset, terveysneuvonta, yleislääkärin ja sairaanhoitajan vastaanotto, sosiaalityöntekijän neuvonta sekä yleisimpien sairauksien tunnistaminen, tutkimus ja hoito.
Valinnanvapautta valmistelleet virkamiehet esittivät lokakuussa, että ensisijainen hoitopaikka olisi omatiimi, joka tarjoaisi sosiaali- ja terveyspalveluiden neuvontaa, ohjausta ja vastaanottopalveluita. Hallitus päätti kuitenkin muuttaa omatiimin sote-keskukseksi. Omatiimin palveluvalikoima olisi ollut kapeampi kuin sote-keskuksen, mikä olisi mahdollistanut, että myös pienet yritykset olisivat voineet ryhtyä ensisijaisiksi palvelutuottajiksi.
– Virkamiesten mallissa oli paljon pienempi koko, mutta niin oli myös palveluvalikoima. Vastaavasti julkisen puolen erikoistasolle ajateltu toimintakenttä oli laajempi. Tästä tuli kritiikkiä, että se olisi ehkä johtanut pirstaloitumiseen. Virkamiesmallissa oli ajateltu kilpailua, mutta integraation osalta oli huoli, jonka vuoksi päädyttiin sote-keskuksiin ja maksuseteleihin, jotta saadaan myös pienempiä yrityksiä mukaan, sote-uudistuksen valmistelua johtava alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti kertoo.
Pöysti arvioi, että sote-keskuksen henkilöstömäärä on noin 10–30, kun omatiimin henkilöstömäärä olisi ollut alle kymmenen. Sote-keskuksen voi perustaa myös esimerkiksi osuuskunta, jolloin ammatinharjoittajienkin on mahdollista toimia ensisijaisena tuottajana. Pöystin mukaan sote-keskus vastaisi pienimmillään arviolta 5 000 asukkaan palveluista.
Suun terveydenhuollon puolella yhden hammaslääkärin ja hammashoitajan vastaanotto voi pärjätä, mutta Pöystin mukaan vertaistuen ja ammatillisen osaamisen vuoksi olisi parempi, jos hammaslääkäreitä olisi vastaanotolla useampia.
Pienet yritykset voivat erikoistua
Hallituksen päättämässä mallissa ammatinharjoittajat ja pienet yritykset voivat toimia maksusetelituottajina. Sote-keskus on velvoitettu tarjoamaan asiakkaalleen maksusetelin silloin, kun potilaan hoidossa on tunnistettavissa itsenäinen osa, kuten tarve fysioterapiaan tai gynekologin tai silmälääkärin tutkimukseen ja konsultaatioon. Maksuseteliä pitää tarjota asiakkaalle, vaikka sote-keskuksen palveluksessa olisi fysioterapeutti, gynekologi ja silmälääkäri.
– Tällä pyritään estämään markkinoiden keskittymistä. Terveydenhuollossa on taipumusta siihen, että tuotanto keskittyy. Näin pidetään yllä myös pienempien yritysten mahdollisuuksia toimia alla. Ei tarvitse olla sote-keskus voidakseen toimia palveluntuottajana, vaan pienet yritykset voivat erikoistua maksusetelillä hankittavien palveluiden tuottamiseen, Pöysti sanoo.
Sote-keskuksen täytyy tarjota asiakkaalleen maksuseteliä myös siinä tapauksessa, että sote-keskus ei tuota itse asiakkaan tarvitsemaa perusterveydenhuollon palvelua. Sote-keskuksella säilyy kuitenkin vastuu maksusetelillä hankitun palvelun laadusta ja vaikuttavuudesta sekä palvelun rahoituksesta.
Asiakas saa päättää, minkä hoitopaikan hän valitsee. Maksusetelituottaja toteuttaa vain sen palvelun, esimerkiksi fysioterapian, jonka sote-keskus katsoo potilaan tarvitsevan. Asiakkaalle ei jää palvelusta mitään maksettavaa.
Yrittäjä, joka on ilmoittautunut maksusetelituottajaksi, voi tarjota myös muita palveluita, jotka asiakkaat maksavat kokonaan itse tai jotka vakuutusyhtiö maksaa. Nykyisistä yksityislääkärin ja hammaslääkärin palveluista asiakkaalle maksettavista Kela-korvauksista luovutaan vuonna 2021.
Maksusetelituottajan ei tarvitse erotella maksuseteliasiakkaita ja muita asiakkaita kirjanpidossaan, mutta sote-keskuksen täytyy erotella valinnanvapausasiakkaat ja työterveysasiakkaat kirjanpidossaan.
Säästöjä haetaan tuomalla erikoislääkäreitä sote-keskukseen
Maksusetelin lisäksi uudessa valinnanvapausmallissa otetaan käyttöön asiakasseteli. Asiakassetelin myöntää maakunta, joka vastaa erikoistason terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluista.
Sote-keskus tai suun terveydenhuollon yksikkö ohjaa asiakkaan maakunnan liikelaitokseen, jos potilas tarvitsee sellaisia palveluita, jotka eivät kuulu sote-keskuksen tai suun terveydenhuollon yksikön vastuulle.
Lähtökohtaisesti maakunta vastaa erikoistason palveluista, joita sairaalat tuottavat. Maakunta päättää, missä palveluissa voidaan tarjota asiakkaalle asiakasseteliä. Asiakasseteli voidaan antaa esimerkiksi lonkka- tai kaihileikkaukseen tai päihdehoitoon.
Valinnanvapausmallin yhtenä merkittävimpänä sisällöllisenä uudistuksena on, että muualla kuin sairaalassa tehtävää erikoistason hoitoa ja siihen liittyvää konsultaatiota tuodaan perustasolle sote-keskukseen.
Kokonaisvastuu hoidosta on yleislääkärillä sote-keskuksessa, mutta yleislääkäri voi konsultoida erikoislääkäriä, lähettää potilaan käymään sairaalan poliklinikalla tai erikoislääkäri voi tulla käymään sote-keskuksessa.
– Tässä on yksi avain kustannusten hallintaan, kun ohennetaan huomattavasti sitä, mikä on nykyisin erikoistasoa. Siitähän ne kustannukset tällä hetkellä syntyy, kun potilas lähetetään terveyskeskuksesta tai yksityislääkäriltä herkästi eteenpäin erikoissairaanhoitoon ja pahimmillaan potilas jää kahden järjestelmän väliin tai hoitoon tulee katkoksia, Pöysti sanoo.
Erikoistason palveluita saa sote-keskuksista vasta valinnanvapauden toisessa vaiheessa vuoden 2021 alusta alkaen. Näitä ovat esimerkiksi gynekologin ja silmälääkärin palvelut, tavanomaisimmat kansansairaudet, kuten diabetes, ja mielenterveyspalvelut, kuten lievä masennus.
Vaiheistamalla pyritään ehkäisemään markkinoiden keskittymistä. Sote-keskuksille avataan ensin vain perustason palvelut vuonna 2019.
FAKTA: Hoitopaikkaa saa vaihtaa vuoden välein
– Asiakkaan täytyy tehdä maakunnalle ilmoitus, minkä sote-keskuksen hän on valinnut hoitopaikakseen. Ilmoituksen voi tehdä verkossa Omakanta-palvelussa.
– Asiakkaat otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Sote-keskuksen täytyy ilmoittaa julkisessa verkossa, ottaako keskus uusia asiakkaita. Jos ottaa, sote-keskus ei voi kieltäytyä ottamasta asiakasta.
– Sote-keskusta saa vaihtaa vuoden välein.
– Jos asiakas ei tee itse valintaa, maakunnan on osoitettava hänelle hoitopaikka, johon asiakas pääsee helpoiten. Asiakas voi itse vaihtaa hoitopaikkaa.
