Yrittäjä Tuomo Saarni ei allekirjoita väitteitä, joilla Temun kaltaisten kiinalaisten halpakauppojen toimintaan puuttumista julkisuudessa perustellaan.
– Väitän tehneeni kotimaisen tuotannon eteen aika paljon enemmän kuin moni täällä. Mua vaan ärsyttää tekopyhyys ja valehtelu, joiden varjolla kiinakrääsään yritetään puuttua, Saarni kirjoittaa X-palvelussa.
Hän jatkaa etteivät kuluttajat halua ostaa suomalaisista halpaketjuista samaa krääsää, mitä saa tilattua suoraan netistä. Samalla kuluttajilla ei kuitenkaan ole ostovoimaa. Hänen mukaansa yksikään poliitikko ei halua tätä kuitenkaan myöntää.
– Samaan aikaa yrittäminen ja tuotanto on Suomessa ajettu niin ahtaalle että kotimaisen tuotteen hinta sisältää yli 50 prosenttia pelkkiä veroja ja veroluonteisia maksuja. Yli puolet! Yritä siinä nyt sitten kilpailla kiinalaisen kanssa jostain tilpehööristä, Tuomo Saarni ryöpyttää.
Yrittäjä avaa asiaa lisää tästä löytyvässä Verkkouutisten blogissaan. Siinä Saarni tarjoilee myös pysäyttävän esimerkkilaskelman.
Sen pohjana on kuvitteellinen Suomessa suomalaisesta puusta valmistettu tuoli.
– Valmistusketju on seuraava: Yritys A kaataa puun, jonka ostaa yritys B, joka tekee siitä lautoja, jotka se myy yritykselle C, joka tekee laudoista tuolin.
– Laitetaan tuolin myyntihinnaksi 500 euroa sisältäen arvonlisäveron. Otetaanpa heti alkuun tuo arvonlisävero pois, niin hinnaksi tulee noin 398 euroa. Tämä on se summa, joka jaetaan yrityksien A, B ja C kesken, jonka siis C saa kokonaisuudessaan, mutta josta se maksaa B:lle ja B:n pitää maksaa sitten C:lle. Oletetaan yksinkertaistuksen vuoksi, että jokainen näistä yrityksistä tekee noin 5 prosentin voittoa liikevaihdostaan.
Yrittäjä jatkaa alta löytyvällä laskelmalla:
– Arvonlisäveron (25,5 prosenttia) osuus loppuhinnasta 20,3 prosenttia
– Työnantajan sivukulut 14,7 prosenttia
– Työntekijöiden verot ja maksut 17,7 prosenttia
– Yhteisövero 1,2 prosenttia
– Energian ja kuljetuksen verot (ei alv) 2,4 prosenttia
Tuomo Saarni summaa julkishallinnon saavan siis 500 euron myyntihinnasta erilaisina veroina ja veroluontoisina maksuina 281,50 euroa eli 56,3 prosenttia.
– Nettopalkkoihin eli palkkoihin, jotka maksetaan työntekijöiden tilille tästä kaupasta siirtyy yhteensä 194,5 euroa. Tällä rahalla siis työntekijän pitäisi ostaa näitä tuotteita eli kuluttaa. Yritykselle yhteisöverojen jälkeen tästä kaupasta jää hieman alta 24 euroa jaettavaksi kaikille kolmelle yritykselle, Saarni laskee.
Jos mainitut verot ja veroluontoiset maksut puolitettaisiin, lähtisi loppuhinnasta hänen mukaansa noin 40 prosenttia olettaen, ettei yrityksen kate kasva.
– Tällöin työntekijöillä olisi paremmin varaa ostaa tuote kotimaisena, mikä taas tuottaisi lisää työtä, työllistäisi ihmisiä ja ruokkisi positiivista kierrettä.
Yrittäjän mielestä ajatukset krääsäkauppojen sääntelystä tulisikin unohtaa julkishallinnon kuluja lisäävinä. Hänen mukaansa ennemmin pitäisi alkaa pohtia, miten verokuormaa voidaan keventää ja palauttaa ostovoima työntekijöille.
– Työ voidaan aloittaa kysymällä tarvitaanko me näin valtava julkinen sektori ja sen rinnalle verovaroin pyörivä kolmas sektori.
En muuten mitenkään ole Temu-kaupan puolella, päinvastoin. Väitän tehneeni kotimaisen tuotannon eteen aika paljon enemmän kuin moni täällä. Mua vaan ärsyttää tekopyhyys ja valehtelu, joiden varjolla kiinakrääsään yritetään puuttua. Ihan päällimmäinen ongelma on, että ostovoima on… pic.twitter.com/Re0Av6suAj
— Tuomo.Saarni 🇺🇦🇫🇮 (@SaarniTuomo) November 16, 2025