Osa päivistä on tänä kesänä aiempaa lyhyempiä.
Taustalla on maapallon pyörimistahti, joka on tavallisesti 86 400 sekuntia. Heinäkuun 22. päivänä planeetta kiepsahtaa ympäri 1,38 millisekuntia ja 5. elokuuta 1,51 millisekuntia nopeammin.
Mistään kovin suuresta erosta ei siis ole kyse. Lyhempi päivä koettiin Kansainvälisen tähtitieteellisen IERS-organisaation mukaan 9. heinäkuuta, jolloin päivä oli 1,3 millisekuntia lyhyempi.
Atomikellon käyttöönoton jälkeen lyhyin kirjattu päivä oli 5. heinäkuuta 2024, jolloin eroa tavalliseen oli 1,66 millisekuntia.
– Koska kyseessä on yksi millisekunti, niin eroa ei huomaa, Kalifornian yliopiston geofyysikko Duncan Agnew sanoo Washington Post -lehdelle.
Hänen mukaansa päivä on lyhyempi yleensä kesällä, jolloin pohjoinen pallonpuolisko on auringon puolella. Tämä vähentää lämpötilaeroa päiväntasaajan sekä etelä- ja pohjoisnavan välillä siirtäen samalla korkealla puhaltavaa jet stream -ilmavirtausta pohjoisemmas.
Ilmakehän hitaampi liike vauhdittaa hieman planeetan pyörimistä. Kuun painovoima ja maapallon sisäiset prosessit selittävät myös osaltaan ilmiötä.
Pienelläkin vaihtelulla päivän pituudessa on merkitystä GPS-paikannusjärjestelmän tarkkuudelle. Satelliittinavigointi edellyttää erittäin tarkkoja tietoja maapallon pyörimisnopeudesta.
Maapallon alkuvaiheessa päivät olivat paljon lyhyempiä kuun ollessa lähempänä. Noin miljardin vuoden ajan vuorokausi kesti 19 tuntia. Jäätikoiden sulamisellakin on ollut pieni vaikutus, sillä veden valuessa kohti päiväntasaajaa pyörimisvauhti hidastuu.
