Useimmin rintasyöpä löytyy väestöseulonnalla, johon maassamme kutsutaan 50–69-vuotiaat naiset joka toinen vuosi. Euroopan unioni on antanut tutkimustietoon perustuvan suosituksen seuloa kaikki 45–74-vuotiaat naiset. Seulontojen laajentaminen sopiikin hyvin pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelman terveyden edistämistä ja oikea-aikaista hoitoon pääsyä painottavaan politiikkaan. Seulonta on kustannusvaikuttava keino varhentaa rintasyövän havaitsemista, lisätä sairastuneen mahdollisuuksia voittaa syöpä, vähentää hoidon kustannuksia ja inhimillisiä kärsimyksiä.
Suomessa seulontaan osallistuu yli 80 prosenttia kutsutuista. Seulontaikäisten naisten rintasyövistä noin kaksi kolmasosaa löydetään seulonnassa. Seulontaan osallistumisasteen nostaminen on tärkeä tavoite.
Rintasyövän useisiin muihin syöpiin verrattain hyvä paranemisennuste perustuu varhaiseen diagnostiikkaan ja kehittyvään hoitoon. Pitkälle edenneisiin rintasyöpiin ei toistaiseksi ole parantavia hoitoja. Mitä varhaisemmassa vaiheessa rintasyöpä todetaan, sitä parempi on ennuste. Siksi seulontojen laajentaminen nuorempiin ja iäkkäämpiin ikäryhmiin on välttämätöntä. Asiaa vauhdittaakseni uusin viime eduskuntakaudella asiasta tekemäni toimenpidealoitteen.
Maassamme sairastuu vuodessa noin 35 000 ihmistä syöpään, joista 5000 on naisten rintasyöpiä. Vuonna 2035 syöpiin arvioidaan sairastuvan jopa yli 46 000 suomalaista. Euroopan komissio on nimennyt syövän yhdeksi suurimmista maailmaamme vaivaavista haasteista. Syövän lisääntymisen vuoksi Maailman terveysjärjestö WHO on pitkään suositellut syöpästrategian laatimista. Syöpästrategia on laadittu mm. Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Australiassa.
Alkaneella eduskuntakaudella myös Suomen on viisasta valmistella syöpästrategia. Sen laatiminen sopii mainiosti uuden hallitusohjelman linjoihin ja sovittuihin painopisteisiin. Syöpäpotilaiden kannalta on olennaista saada yhdenvertaisesti sairauteensa tepsivää hoitoa. Nykyisin syövästä selviytymisessä on alueellisia ja sosioekonomisia eroja. Syövän diagnostiikka ja hoito monimuotoistuvat ja muuttuvat yhä yksilöllisemmiksi. On varmistettava, että uudet lääkkeet saadaan nopeasti käyttöön potilaille, jotka niistä hyötyvät. Terveydenhuollon kestävyyden kannalta on olennaista varmistaa hoitojen kustannusvaikuttavuus. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan kansallisia syövän laaturekistereitä ja kansallista syöpästrategiaa.
Kaikki eivät hyvästä hoidosta huolimatta selviä syövästä. On vakava tosiasia, että saattohoidon saatavuudessa on edelleen vakavaa eriarvoisuutta. Kenenkään ei pitäisi joutua kuolemaan yksin kivuissaan. Monelle on helpottava tietoa, että hallitusohjelmaan on kirjattua lupaus edistää toimia, joilla turvataan yhdenvertainen saattohoito ja palliatiivinen hoito.
Syöpä seuraa vielä monin osin tuntemattomia polkuja. Yksilöllisten hoitojen käyttöönottoa on tehostettava ja tutkimukseen on investoitava. Tämän päivän tutkimus on huomisen hyvää hoitoa. Toivoa antavaa on se, että hallitusohjelmassa on sovittu mittavista panostuksista TKI-toimintaan. Se vauhdittaa myös syövän hoidon kehittymistä.
Laadukkaan hoidon lisäksi on varmistettava, että potilaat saavat tarvitsemaansa psykososiaalista ja kuntoutumisen tukea. Syöpään sairastuneen ihmisen hoidon onnistumisen ja hyvän elämän kannalta liikkumaan kannustaminen on olennaisen tärkeää. Meillä ei ole inhimillisesti eikä kansantaloudellisesti varaa siihen, että potilas paranee taudistaan mutta menettää syövän ja syöpähoitojen vuoksi työ- ja toimintakykynsä.
