Venäjä pyrkii helmikuussa 2022 aloittamallaan täysimittaisella hyökkäyssodallaan tuhoamaan ukrainalaisen identiteetin, kirkollisen elämän ja Ukrainan kansakunnan oikeuden olla olemassa. Kuten tsaarien ja Neuvostoliiton aikana, myös nyt Venäjän ortodoksisella kirkolla on näissä pyrkimyksissä arkkipiispa Borys Gudziakin mukaan keskeinen rooli.
Moskovan patriarkka Kirill on luonnehtinut Ukrainan vastaista ”sotilaallista erikoisoperaatiota” metafyysiseksi taisteluksi, jolle Venäjän ortodoksinen kirkko antaa mielellään ideologisen oikeutuksen.
Yhdysvaltalaisessa Yalen huippuyliopistossa toimiva arkkimandriitta Kyril Hovorun, joka työskenteli aiemmin 2000-luvulla Moskovan patriarkaatin avaintehtävissä, sanoo Vladimir Putinin ylistämän ”venäläisen maailman” käsitteen olevan lähtöisin juuri ortodoksikirkon piirissä tehdystä ideologisesta työstä.
– Venäjän ortodoksinen kirkko on perinteisesti ollut Venäjän maallisen hallinnon vahva tukija. Näin oli vuosisatojen ajan jo Venäjän keisarikunnan aikana. Näin oli myös sen jälkeen, kun Josif Stalin vuonna 1943 elvytti ja uudelleen organisoi ortodoksisen kirkon 25 vuotta kestäneen raa’an vainon jälkeen. Viime aikoina kirkko on edistänyt Vladimir Putinin unelmaa Venäjän imperiumin palauttamisesta. Vuonna 2012 patriarkka Kirill kutsui Putinia nyky-Venäjän pelastajaksi ja hänen valtakauttaan ”Jumalan ihmeeksi”, Gudziak toteaa Atlantic Council -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Venäjän ortodoksisen kirkon hyökkäyssodalle antama tuki on hänen mukaansa viime aikoina entisestään vahvistunut, ja patriarkka Kirillistä on tullut yksi sen näkyvimmistä puolestapuhujista. Kirill on saarnoissaan syyttänyt ”vieraita voimia” pyrkimyksestä erottaa Ukraina Venäjästä ja kiistänyt maan kansallisen identiteetin aitouden.
Gudziak on Ukrainan katolisen kirkon arkkipiispa Yhdysvaltain Philadelphiassa ja Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon kirkollisten ulkosuhteiden osaston johtaja.
Kirill puolustaa Gudziakin mukaan sotaa siitä huolimatta, että todisteet osoittavat Venäjän syyllistyneen laajamittaisiin sotarikoksiin Ukrainassa.
– Häntä eivät ole liikuttaneet Butšassa ja muissa vapautetuissa kaupungeissa paljastuneet julmuudet eivätkä loputtomat kertomukset joukkomurhista, seksuaalisesta väkivallasta, kidutuskammioista, lapsikaappauksista ja pakkokarkotuksista Venäjän miehittämissä osissa Ukrainaa. Hän vaikenee jatkuvista ohjus- ja lennokki-iskuista siviilikohteita, kuten koteja, kerrostaloja, ostoskeskuksia, kirkkoja, sairaaloita, kouluja ja viljavarastoja vastaan, Gudziak sanoo.
– Kirkko ymmärtää, että jos joku, jota ajaa velvollisuudentunto ja tarve kunnioittaa valaansa, pysyy uskollisena kutsumukselleen ja kuolee suorittaessaan sotilaallista velvollisuuttaan, hän tekee
epäilemättä uhrauksen. Me uskomme, että tämä uhraus pesee pois kaikki synnit, joihin tämä henkilö on syyllistynyt, Kirill totesi syyskuun 2022 saarnassaan.
– Yksikään Venäjän ortodoksisen kirkon noin 400 piispasta ei ole vastustanut sotaa. Venäjän ortodoksisen kirkon papisto on valtava kokonaisuus, johon kuuluu yli 40 000 päätoimista pappia ja diakonia. Vain noin 300 papiston jäsentä on allekirjoittanut julkilausuman, jossa kritisoidaan sotaa, ja moni heistä asuu Venäjän ulkopuolella, Gudziak toteaa.
