Venäjän arvioidaan ostavan yhdysvaltalaisten satelliittikuvayhtiöiden tuotteita ohjusiskujensa kohdentamiseksi. Asiasta kertoo Atlantic-lehti, joka sai tietonsa havainnon tehneeltä ukrainalaiselta sotilaslähteeltä.
Ukrainassa on havaittu, että kaupallisilta satelliittikuvayhtiöiltä on useasti tilattu kuvia tietyistä kohteista viikko tai useampi viikko ennen kuin niihin on kohdistunut Venäjän pidemmän kantaman ohjuksen isku. Monesti satelliittikuvayhtiöiltä tilattiin kuvia vielä sen jälkeenkin, kun isku oli tapahtunut. Atlanticin mukaan kuvien tilaaminen iskun jälkeen tapahtuisi siksi, että ne ovat kätevä tapa todistaa iskun onnistuminen.
Toisaalta: sen jälkeen, kun ohjusisku on tapahtunut, kohde muuttuu kaikille kiinnostavaksi. Siihen kohdistuu uutisarvoa, ja niin avoimia tietolähteitä tutkivat OSINT-analyytikot kuin mediakin käyttävät kaupallisten satelliittikuvayhtiöiden aineistoja.
Satelliittikuvan tilaaminen on yksityishenkilölle hintavaa. Yksittäisen kuvan hinta voi liikkua noin tuhannessa eurossa. Valtiolle tai asevoimille se on kuitenkin pieni hinta sen rinnalla, että yksittäinen ohjus maksaa vähintään miljoonan.
Atlantic kertoo esimerkin. Myrhorod sijaitsee noin puolimatkassa Kiovan ja Harkovan välillä. Siellä ei ole juuri muuta sotilaallisesti kiinnostavaa kuin lentokenttä. 2. huhtikuuta 2022 Myrhorodin kentälle kohdistui Venäjän ohjusisku. Kävi ilmi, että yhdysvaltalaisilta satelliittikuvayhtiöiltä oli tilattu kuvia Myrhorodin lentokentästä ainakin yhdeksän kertaa pelkästään iskua edeltäneen viikon aikana. Iskua seuranneen viikon aikana joku tilasi kuvia jälleen.
Ajalliset yhteydet on helppo todentaa, sillä kaupallisten satelliittikuvayhtiöiden aiemmin tilaajilleen ottamat kuvat päätyvät niiden valikoimaan tutustuttaviksi. Niinpä kuvia ja niiden tilaamisajankohtia on yksinkertaista tutkia myös jälkikäteen.
Venäjä ei tietenkään osta satelliittikuvia omissa nimissään. Hankkiminen tapahtuu välikäsien kautta. Tällainen voi olla esimerkiksi ”frontiksi” kutsuttu yritys. Frontti vaikuttaa julkisesti ja yritysrekisteritietojen perusteella tavanomaiselta firmalta, mutta on todellisuudessa esimerkiksi valtiollisen tiedustelun tai asevoimien hallinnassa.
Atlantic kysyi asiasta myös Johns Hopkinsin yliopiston paikkatietotiedustelun opettajalta Jack O’Connorilta. O’Connor teki hänelle esitellystä datasta samansuuntaisen johtopäätöksen kuin ukrainalaiset lähteet mutta huomautti, ettei johtopäätöksen perusteella voi osoittaa Venäjän osallisuutta varmuudella.
Atlantic nimeää artikkelissaan kaksi suurinta satelliittikuvayhtiötä: ne ovat Planet ja Maxar. Molemmat yhtiöt korostavat julkisesti, että tekevät tarkkaa ennakkovalintaa siitä, keille kuvia myyvät. Esimerkiksi Planet kommentoi tarjoavansa kuviaan vastuullisten organisaatioiden, kuten hallintojen, avustusorganisaatioiden ja median käyttöön. Yhtiö ei kuitenkaan kommentoinut, millaisia tarkistusprosesseja sillä on. Ainakin Planet kiisti Atlanticille, että se möisi mitään kuvatuotteita venäläisten käyttöön.
Planet, Maxar sekä kolmas satelliittikuvayhtiö BlackSky saivat tuotekehityssopimukset Yhdysvaltain puolustusministeriön alaiselta National Reconnaissance Officelta (NRO) vuonna 2019. Vaikka NRO:lla on 50 omaa tiedustelusatelliittia, se palkkasi nämä kolme yhtiötä keväällä 2022 tuottamaan myös itselleen satelliittikuva-aineistoa Ukrainasta. Brittilehti The Times kertoi esimerkiksi Maxarin sopimuksen olevan kymmenvuotinen ja arvoltaan noin kolme miljardia euroa.
Sopimuskumppanuudet Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa voivat hankaloittaa kuvayhtiöiden asemaa, mikäli käy ilmi, ettei niiden valvonta toimi. Yhdysvallat tuskin haluaa, että Venäjän asevoimilla on käytettävissään samat resurssit kuin heilläkin.
Atlanticin lähde Ukrainan asevoimissa toivoi, että satelliittikuvayhtiöt voisivat antaa Ukrainalle mahdollisuuden nähdä aikaisemmin, mitä kuvia niiltä tilataan. Tämä voisi helpottaa Ukrainaa Venäjän iskujen ennakoinnissa.
