Sodan alkuvaiheessa Mariupolin satamakaupunkia puolustaneet Ukrainan joukot jäivät nopeasti edenneiden venäläisjoukkojen saartamaksi.
Kaupungin piiritys alkoi kaksi päivää täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen eli 24. helmikuuta 2022. Ukrainalaiset vetäytyivät vähitellen Azovstalin valtavaan teollisuuskompleksiin, jossa taistelut jatkuivat toukokuun 20. päivään asti.
Yli tuhat selvinnyttä sotilasta jäi sotavangiksi, mutta osa pääsi vapaaksi myöhemmin toteutetuissa vanginvaihdoissa.
Ukrainan asevoimat yritti auttaa saarroksiin jääneitä joukkoja erittäin riskialttiilla helikopterioperaatiolla. Eräässä tehtävässä kaksi kuljetuskopteria lähetettiin evakuoimaan haavoittuneita sotilaita.
– Ja sitten näin rauniot. Se oli kuin maailmanloppu, näkymä oli kuin amerikkalaisesta elokuvasta. Ruudin tuoksu tunkeutui ohjaamoon kymmenien kilometrien päästä, helikopteria lentänyt everstiluutnantti Mykola Ljubarets sanoo United24-median haastattelussa.
Helikopterien lähestyessä kaupunkia koko horisontti vaikutti olevan sumun tai savun peitossa.
– Oli hetkiä, jolloin epäröin. Mietin jopa tehtävästä kieltäytymistä, lentäjä toteaa.
Tehtävälle lähteneiden helikopterien miehistöt olivat mukana vapaaehtoisesti. Lento vaikutti riskien valossa mahdollisesti yksisuuntaiselta. Ensimmäinen onnistunut helikopteritehtävä suoritettiin maaliskuun 21. päivänä 2022.
Ljubarets kertoo saaneensa komentajalta puhelun yöllä. Tämä oli pyytänyt keskustelua.
– Luulin, että olimme ehkä mokanneet jonkin asian suhteen, tai että tiedossa olisi uusi tehtävä, everstiluutnatti sanoo.
Komentajan hämmästykseksi hän suostui heti kuultuaan, että kohteena olisi Mariupol. Mies palasi nukkumaan ja aloitti seuraavan aamun rauhallisesti valmistautuen tehtävälle.
Mykola Ljubarets auttoi valitsemaan laskeutumispaikan, koska tunsi hyvin Mariupolin ja sitä ympäröivän maaston.
– Tiesin, minne helikopteri pystyisi laskeutumaan ja minne ei, ja minkälaisia olosuhteita tähän tarvittaisiin.
Laskeutumisen kannalta Azovstalin tehdasalue oli suotuisin kohta. Sen kautta joukot pystyivät kulkemaan kaupungin muihin osiin ja jakamaan huoltotarvikkeita.
Tiedossa oli, että venäläiset olisivat valmiina torjumaan ilmakuljetuksia Mariupolin saarretuille joukoille. Helikopterit kohtasivat elektronista häirintää lähetyessään rannikkoa. Navigaatiojärjestelmä lakkasi yhtäkkiä toimimasta. Paine miehistölle kasvoi.
Rannikon kohdalla lentämiseen ei enää tarvittu navigaatiota tai edes karttoja, sillä rantaviivaa seuraamalla kaupunki olisi pian edessä.
Helikopterit pääsivät perille, laskeutuivat ja alkoivat purkaa kuormaansa mahdollisimman nopeasti.
– Kysyin, että kuinka pitkään? Minuutti? Puolitoista? Tuntui, että siinä kesti ikuisesti, tunnetta on vaikea kuvailla. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt kokonaan, Mykola Ljubarets toteaa.
Kaupungissa oli vain rajattu määrä sopivia laskeutumispaikkoja, joten Venäjän tykistö olisi voinut moukaroida kohdetta minä hetkenä hyvänsä. Helikopterien saapumista ei ilmeisesti huomattu, tai havainnoista ei ilmoitettu ajoissa.
– Siinä vaiheessa kyse oli selviytymisestä. Adrenaliini alkoi iskeä kovaa päälle. Ajattelin vain, että nopeammin, nopeammin, purku on suoritettava mahdollisimman pian, lentäjä sanoo.
Hän kertoo havainneensa ukrainalaisten puolustajien uupumisen viikkokausia kestäneiden taisteluiden jälkeen. Väsyneet sotilaat tekivät kaikkensa saadakseen arvokkaat huoltotarvikkeet suojaan. Lopuksi vakavimmin haavoittuneet lastattiin helikoptereihin.
– Ihmeellistä kyllä, se onnistui. Saavuimme paikalle, tehtävä oli suoritettu. Ja sitten tuli henkilökohtainen tehtävä: meidän piti päästä pois, Ljubarets toteaa.
Matalalla lentävä helikopteri oli haavoittuva maali kaikenlaisille aseille. Yksittäisten sotilaiden tulitus rynnäkkökivääreillä olisi voinut pudottaa kohteen.
Ljubarets pääsi lentämään rintamalinjan yli ja suuntasi kohti tankkauspistettä. Yllätyksenä selvisi, että hänen sotilassairaalassa työskennellyt vaimonsa oli evakuoitu toisessa helikopterissa.
Ukraina jatkoi vastaavia tehtäviä Mariupolin puolustajien auttamiseksi, mutta jokaiselle lennolle valittiin toinen vapaaehtoisista koostuva miehistö. Mykola Ljubarets oli jo seuraavana päivänä hyökkäämässä venäläisjoukkoja vastaan helikopterillaan rintaman toisessa osassa.
Azovstaliin lensi yhteensä 16 helikopteria, joista kolme ammuttiin alas.
