Ei riitä, että Venäjän Ukrainaa vastaan käymä hyökkäyssota päättyy – on myös varmistettava, että sotatoimet eivät ala uudelleen. Juuri siksi lännen Ukrainalle antamat uskottavat turvatakuut ovat olennainen osa kestävää rauhanratkaisua, painottaa Yhdysvaltain puolustushallinnon entinen huippuvirkamies, Atlantic Council -ajatushautomon tutkijana nykyisin toimiva Ian Brzezinski artikkelissaan.
Uskottavuus edellyttää Brzezinskin mielestä läntisten joukkojen vahvaa läsnäoloa Ukrainan maaperällä, ja myös amerikkalaisten on oltava mukana. Tämä on hänen mukaansa välttämätöntä, koska Vladimir Putin pyrkii vielä mahdollisen rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeenkin heikentämään Ukrainaa ja Natoa.
– Olisi naiivia olettaa, että Putin luopuisi koskaan näistä tavoitteista. Hän on rikkonut toistuvasti kansainvälisiä sopimuksia – mukaan lukien Minskin sopimukset, joiden oli määrä lopettaa Putinin vuonna 2014 aloittama sota Ukrainaa vastaan. Hän ei epäröi rikkoa uuttakaan aselepoa ja hyökätä jälleen Ukrainaan kokiessaan, että uusi tilaisuus ylivaltapyrkimysten edistämiseen on avautunut, Brzezinski sanoo.
Vaikka Venäjä on heikentynyt, sen talouden volyymi on lähes kymmenkertainen ja väkiluku miltei nelinkertainen Ukrainaan verrattuna, eikä Putin piittaa ihmishengistä saavuttaakseen sotilaalliset tavoitteensa, hän muistuttaa. Jos Ukrainaan sijoitetaan läntisiä joukkoja, niiden on kyettävä hänen mukaansa turvaamaan Valko-Venäjän vastaista rajaa, noin 1 200 kilometrin mittaista linjaa Harkovan, Luhanskin, Donetskin ja Hersonin alueilla sekä Mustanmeren rannikkoa.
– Pelote toimii vain, jos vastustaja uskoo, että vastapuolella on tarvittava valmius, aikeet ja päättäväisyys – toisin sanoen taistelumieli. Kun Putin arvioi edessään olevia voimasuhteita Ukrainassa, mikään ei vaikuta hänen johtopäätöksiinsä niin paljon kuin Yhdysvaltojen omaksuma linja, Brzezinski korostaa.
Ukrainaan sijoitettavien läntisten joukkojen on hänen mielestään oltava niin vahvat, että ne kykenevät tarvittaessa yhdessä Ukrainan asevoimien kanssa valtaamaan takaisin Venäjän valtaamat alueet. Tämä edellyttää sekä vahvaa ilmapuolustusta että tulivoimaa, jolla Venäjän puolustusasemat kyetään murtamaan.
– Amerikkalaisten läsnäolo on ainoa tapa vakuuttaa Putin siitä, että pelotejoukkoihin osallistuvat maat reagoivat voimakkaasti ja päättäväisesti, jos hän rikkoo aselevon. Euroopan on annettava suurin osa maavoimista ja kenties jopa kaikki etulinjaan sijoitettavat joukot. USA:n panoksen tulisi kuitenkin sisältää vähintään maan sisäinen ilmapuolustus, pitkän kantaman tuli, erikoisjoukot, johtamisjärjestelmät ja tiedustelu, Brzezinski toteaa.
Lisäksi tarvitaan hänen mukaansa Yhdysvaltain ilmavoimia, jotka olisivat tarvittaessa valmiit tukemaan iskuja venäläisjoukkoja vastaan.
– Venäjän aggression patoaminen on transatlanttiselle yhteisölle haastava tehtävä, mutta päättäväisin toimin se on mahdollista toteuttaa. Nato-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on yli 25 kertaa suurempi kuin Venäjän. Liittouma panostaa puolustukseensa lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Venäjä, ja kuilu levenee entisestään, kun yhä useampi jäsenmaa nostaa puolustusbudjettinsa viiteen prosenttiin bkt:sta. Natolta ei puutu resursseja eikä sotilaallista voimaa. On puuttunut vain poliittista tahtoa ja rohkeutta hyödyntää tätä ylivoimaa Venäjän Ukrainaan kohdistaman aggression lopettamiseksi, Brzezinski kiteyttää.
