Poliiseihin kohdistuvien rikosepäilyjen tutkintaan liittyy Suomessa puolueettomuusriski, arvioi rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta Verkkouutisille.
Poliiseista tehdään vuosittain yli tuhat rikosilmoitusta. Ilmoitusten määrä on kasvanut viime vuosina.
Artikkeli jatkuu grafiikan jälkeen.
Poliisirikosten tutkinnanjohto on keskitetty Valtakunnansyyttäjän toimiston alaiseen poliisirikosyksikköön. Järjestelyllä pyritään estämään tilanne, jossa poliisi voisi estää omaan ammattikuntaansa kohdistuvien rikosepäilyjen tutkinnan.
Poliisimiehen virkatehtäviin liittyvien rikosepäilyjen esitutkintaa johtaa aina syyttäjä. Varsinaisen tutkintatyön tekevät kuitenkin poliisit.
Tolvanen ei pidä järjestelyä täysin ongelmattomana.
– Järjestely ei ole aivan ongelmaton, koska syyttäjä on poliisin läheinen työtaho. Syyttäjä ja poliisi toteuttavat yhdessä rikosvastuuta ja tekevät yhteistyötä, Tolvanen huomauttaa.
Hänen mukaansa yhteistyösuhde voi heikentää luottamusta poliisiin kohdistuvien rikostutkintojen puolueettomuuteen. Tolvanen korostaa kuitenkin, ettei tästä voida päätellä tutkintojen olevan puolueellisia.
– Voi olla, että huoli on aiheeton.
Vain harva poliisista tehty rikosilmoitus johtaa tutkintaan
Kysymys korostuu, koska vain pieni osa poliiseista tehdyistä rikosilmoituksista johtaa varsinaiseen esitutkintaan.
Valtionsyyttäjä Tapio Mäkisen arvion mukaan esitutkinta aloitetaan vuosittain noin 7–10 prosentissa poliisia koskevista asioista. Yli 90 prosenttia poliisista tehdyistä rikosilmoituksista ei siis etene edes esitutkintaan asti.
Mäkinen kuitenkin torjuu ajatuksen, että poliisiin kohdistuvia rikosepäilyjä katsottaisiin ikään kuin ”sormien läpi” ja poliiseja pyrittäisiin tietoisesti suojelemaan rikosvastuuseen joutumiselta.
Artikkeli jatkuu grafiikan jälkeen.
Tolvanen pitää osuutta yllättävän pienenä.
– Luku on toki yllättävän alhainen, nimenomaan esitutkinnan aloittamista osoittavana.
Hänen mukaansa alhainen osuus voi kertoa myös siitä, että poliisista tehdään paljon aiheettomia rikosilmoituksia. Näin pieni esitutkintaan etenevien tapausten määrä antaa Tolvasen mielestä silti aihetta tarkempaan tutkimukseen.
– Alhainen tutkimisprosentti antaa aihetta tutkia lähemmin, mistä esitutkintojen vähäisyys johtuu.
Syyttäjä: Poliisi ei päätä tutkinnasta
Mäkinen ei näe nykyisessä järjestelmässä riippumattomuusongelmaa. Hänen mukaansa ratkaisevaa on se, että esitutkinnan aloittamisesta ja tutkinnan suunnasta päättää poliisiorganisaation ulkopuolinen syyttäjä.
– Syyttäjä tekee aina ratkaisun, onko poliisia syytä epäillä rikoksesta. Poliisi ei näitä asioita ratkaise, Mäkinen sanoo.
Poliisirikostutkintaa on viime vuosina myös keskitetty. Tutkinnanjohtoa hoidetaan Valtakunnansyyttäjän toimiston poliisirikosyksikössä. Käytännön tutkintaa tekee Keskusrikospoliisin (KRP) poliisirikosyksikkö, jonka tutkijat työskentelevät eri poliisiyksikössä kuin tutkinnan kohteena oleva poliisi.
Mäkisen mukaan järjestelmän suurempi ongelma on riippumattomuuden sijasta resurssipula.
– En näe riippumattomuutta ongelmana. Suurempi ongelma on se, että tutkintoja joudutaan tekemään kiireessä.
Kollegiaalisuus voi muodostaa riskin
Toinen kysymys liittyy poliisien keskinäiseen kollegiaalisuuteen. Aiemmissa oikeustapauksissa on havaittu, että poliiseilla on äärimmäisen korkea kynnys todistaa toisiaan vastaan.
Mäkinen ei pidä poliisien toistensa suojelua järjestelmätason ongelmana. Hän myöntää kuitenkin, että yksittäisissä tapauksissa kollegan kertomuksen luotettavuus voi herättää kysymyksiä.
Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun poliisia epäillään virkatehtävän yhteydessä tehdystä pahoinpitelystä ja vieressä ollut partiokaveri kertoo, ettei ole nähnyt tapahtunutta.
– Silloin on voinut herätä kysymyksiä siitä, että onko kaikki kerrottu ihan oikein, Mäkinen myöntää.
Tolvanen pitää kollegiaalisuutta riskinä, joka tutkinnassa pitää tunnistaa.
– Riski pitää tunnistaa ja pyrkiä kuulustelussa varmistumaan puolueettomuudesta, sitä testaavin kysymyksin.
Tolvanen muistuttaa samalla, ettei poliisitodistajan kertomusta voida pitää lähtökohtaisesti epäluotettavana vain siksi, että hän on rikoksesta epäillyn poliisin kollega. Hänen omalle uralleen on osunut myös tapauksia, joissa poliisi on todistanut puolueettomasti työtoveriaan vastaan.
Muualla tutkinta on eriytetty kokonaan poliisista
Toisin kuin useissa muissa Euroopan maissa, Suomessa poliisirikosten tutkintaa ei ole kokonaan eriytetty poliisista.
Tolvanen suhtautuu periaatteessa myönteisesti ajatukseen kokonaan poliisista erillisestä tutkintaorganisaatiosta.
Hänen mukaansa uuden tutkintaorganisaation perustaminen olisi nykyisessä valtiontalouden tilanteessa kuitenkin vaikeaa. Lisäksi tutkijoiden pitäisi käytännössä olla poliisitaustaisia, koska rikostutkinta vaatii siihen liittyvää ammattitaitoa.
Verkkouutiset selvitti laajemmin, miten poliiseihin kohdistuvia rikosepäilyjä tutkitaan Suomessa ja miksi vain pieni osa ilmoituksista etenee varsinaiseen esitutkintaan.
Lain mukaan poliiseilla pitäisi olla yhtä korkea kynnys joutua rikostutkinnan kohteeksi kuin muillakin kansalaisilla. Käytännön ratkaisut osoittavat, että aina näin ei ole.
Koko selvityksen voit lukea tästä linkistä.
LUE MYÖS:
Poliisista tehtyä rikosilmoitusta ei yleensä tutkita – VU selvitti suuren karsinnan syyt
Suuri enemmistö luottaa poliisiin: tietyt syyt nakertavat luottamusta
Poliisiautot jäivät nopeuskameraan 8000 kertaa – lähes kaikki tutkinnat lopetettiin
Poliisin tapa vähätellä uhreja nakertaa luottamusta
Poliisissa laaja ongelma: Rikoksia jätetään tutkimatta lainvastaisesti
Poliisi myöntää: Rikoksia jäi tutkimatta – syynä huolimattomuus, ei voimavarat
Poliisi pitkittää raiskaustutkintoja: järjestön mukaan tilanne on vakava