Chatham House -ajatushautomon Ukraina-tutkimusohjelmaa johtava Orysia Lutsevytš kirjoittaa brittilehti The Timesissä julkaistussa analyysissään, että sekä Venäjä että länsi tulkitsivat maata väärin ennen sotaa.
Hän kirjoittaa kiinnittäneensä Moskovassa vuonna 2015 huomiota siihen, että Venäjää ja Ukrainaa pidettiin samankaltaisina kuin kahta vesipulloa: erona vain toisessa olevat pienet kuplat. Venäjä ei kuitenkaan hänen mukaansa ollut ainoa paikka, jossa vastaava ajattelu oli vallassa.
– Ennen sotaa ihmiset myös lännessä katsoivat Ukrainaa Venäjän prisman kautta. Alueella toimivien länsimaisten yritysten pääkonttori oli lähes aina Moskovassa Venäjän helmikuiseen hyökkäykseen saakka; vain harvat heidän työntekijöistään matkustivat Ukrainaan, Lutsevytš kuvaa.
– Parhaimmillaan Ukrainaa pidettiin Venäjän kaltaisena; mutta ehkä pahempana. Sitä pidettiin epävakaana, altiina kapinoille ja oligarkkiensa armoille jääneenä – korruptoituneempana, jakautuneempana, ongelmaisempana kuin naapurin jättiläinen.
Kuvaamiensa asioiden vuoksi Lutsevytš toteaa, että Ukrainan odotettiin romahtavan Venäjän hyökätessä.
Hän lisää, että lännessä jätettiin myös huomioitta runsaasti Ukrainan kehityksessä tapahtuneita positiivisia asioita. Sen sijaan oletettiin, että koska Ukrainalla on kulttuuriset, kielelliset, maantieteelliset ja perheelliset siteet Venäjään, maat olisivat poliittisesti lähellä.
– Päinvastainen on totta. Erilaiset asenteet valtaan ja historiaan ovat muokanneet molempien maiden kansallisia tarinoita, hän toteaa.
– Tämä sota on paljastanut jyrkät erot kahden maan välillä, joiden Putin väittää olevan yksi kansa. Raaka voima ei ole kyennyt alistamaan ketterää, luovaa ja karkeaa vastustajaa. Ukraina tarjoaa 2000-luvun epäsymmetrisen vastauksen Venäjän sotilaalliseen pelikirjaan, joka on tuskin kehittynyt toisen maailmansodan jälkeen.
