Lasten elinpiiri on nykyään liian pumpulinen, Helsingin kaupunginmuseon tutkija Jere Jäppinen sanoo Helsingin Sanomille.
Leikkipuistojen kehitykseen perehtyneen tutkijan mukaan puistojen rakentamista säädellään nykyään todella tarkasti. Monelta on saattanut jäädä huomaamatta, että esimerkiksi vanhanmalliset, puolikuun muotoiset kiipeilykaaret ovat kadonneet uusista puistoista kokonaan.
Ensimmäiset puistot avattiin tutkijoiden mukaan vuonna 1899 Kaivopuistoon ja Kaisaniemeen. Kuitenkin vasta 1980-luvulla niistä alettiin puhumaan leikkipuistoina leikkikenttien sijaan.
– Kyllä nykyään leikkipuistoissa korostuu huomattavasti turvallisuusajattelu. Kun vertaa esimerkiksi 1970-lukuun, lasten elinpiiri on supistunut ja pehmustettu, Jäppinen sanoo HS:lle.
Taustalla ovat muun muassa EU:n direktiivit. Jos leikkivälineestä on mahdollisuus pudota 60 senttimetriä korkeammalta, alapuolella tulee olla kumirouhepäällyste, turvakäyttöön sopivaa kuorikatetta tai turvahiekkaa tai -soraa.
– Ennen oli vain hiekkaa, Helsingin kaupunkitila- ja maisemasuunnittelupäällikkö Jussi Luomanen kertoo.
Hänen mukaansa puistojen suunnittelua ohjaa hiukan erilainen filosofia kuin ennen.
– Pitää olla vapaata tilaa pallopelejä ja ohjattua toimintaa varten. Lisäksi leikkivälineitä hankittaessa otetaan huomioon lasten motorisen kehityksen kaudet ja erilaiseen pelaamiseen pitäisi olla mahdollisuuksia, kuten pingispöytiä tai koripallokori.
