”Jos tiedemies saa eteensä jotakin, mitä hän ei ymmärrä, yrittää hän tutkia ilmiötä. Jos jokin ei taas ole selvää armeijalle, on kyse mahdollisesta kohteesta tai vihollisesta”, Juli Platov toteaa Moscow Timesille.
Eläkkeellä oleva astrofyysikko johti aikanaan Verkostona tunnettua Neuvostoliiton ufotutkimusohjelmaa. Ohjelma oli maailmanhistorian laajin virallinen ufotutkimushanke. Sen aikana tutkittiin noin 3 000 tapausta.
Platovin johtama verkosto koostui 20 erillisestä organisaatiosta, joihin kuului valtava määrä tieteilijöitä ja muita eri alojen asiantuntijoita. Verkoston toimintaa koordinoi Neuvostoliiton puolustusministeriö.
Tutkijat keräsivät tietoa kahdesta lähteestä. Neuvostoliiton tiedeakatemia kokosi raportteja tavallisilta kansalaisilta ja tiedeyhteisöltä. Puolustusministeriö keskittyi puolestaan sotilaiden kertomusten välittämiseen Verkostolle.
Platovin tiimi turvautui varsinkin taipaleensa alussa ulkopuolisiin ufoasiantuntijoihin. Heidän kiistaton kuninkaansa oli Felix Zigel. Häntä on tituleerattu venäläisen ufotutkinnan isäksi.
Tiedemiehet huomasivat Platovin mukaan pian, ettei yhteistyö ufointoilijoiden kanssa luistanut. Monet Zigelin välittämistä havainnoista osoittautuivat tekaistuiksi. Lisäksi miehen erikoiset ja epätieteelliset kenttätutkimusmetodit herättivät tutkijoissa lähinnä huvitusta.
”Hän hävisi vähitellen kuvioista, kun tajusi, ettemme etsineet pakkomielteisesti pieniä vihreitä miehiä”, Platov muistelee.
Kertoi neuvostojärjestelmästä
Verkosto lopetti toimintansa vuonna 1990. 13 vuoden tutkimuksen tuloksena oli, ettei vieraiden sivilisaatioiden vierailuista maan kamaralla, tai etenkään Neuvostoliitossa, ollut minkäänlaisia pitäviä todisteita.
Vain kymmentä prosenttia eli noin 300 tutkituista ilmiöistä pidettiin oikeasti selittämättöminä. Loput 90 prosenttia saatiin helposti pantua ihmisten piikkiin. Useimmiten kyse oli lentokoneisiin tai avaruusteknologiaan liittyneistä kokeista tai säähavaintopalloista.
Aikanaan selittämättöminä pidetyt ilmiöt ovat kiinnostavia kahdesta syystä. Yhtäältä ne paljastavat, kuinka heikosti tieto kulki eri virastojen välillä Neuvostoliitossa ja toisaalta ne myös selittävät, miksi Neuvostoliiton uforaportit kiinnostivat länttä kylmän sodan aikaan.
Valtaosa näistä noin 300 ilmiöstä on nimittäin myöhemmin pystytty yhdistämään Neuvostoliiton salaisiin ohjus- ja avaruusrakettikokeisiin.
Muun muassa laajaa mediahuomiota Neuvostoliitossa saanut niin kutsuttu Petroskoin ilmiö vuodelta 1977 on myöhemmin liitetty läheisestä Plesetskin kosmodromista laukaistuun rakettiin. Plesetskiin sijoitettiin aikanaan Neuvostoliiton ensimmäinen ydinkärjellä varustettu ballistinen ohjus. Petroskoin ilmiö näkyi Suomessakin.
Koska vain harva neuvostoliittolainen sai tietää kokeista, ei niitä kyetty selittämään virallisesti edes Verkoston tutkimuksissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oltiin kuitenkin hyvin perillä laukaisuista ja ihmisten neuvostomediassa kuvailemat ufohavainnot tarjosivat viranomaisille lisätietoa raketeista.
Viimeinen mysteeri
Muun muassa Yhdysvaltain avaruushallinto NASA:ssa työskennellyt tunnettu avaruustutkija tohtori James Oberg tuli jo kylmän sodan aikaan tunnetuksi Neuvostoliiton ufohavaintojen selittäjänä.
Hän uskoo ratkaisseensa nyt myös Verkoston tutkimusten viimeiseksi mysteeriksi tituleeratun ilmiön.
Kyse oli useista vuoden 1967 syksyn ja vuoden 1968 kevään aikana tehdyistä havainnoista. Tuolloin lukuisat silminnäkijät aina Ukrainasta Kaukasukselle asti kuvailivat nähneensä puolikuun muotoisen kappaleen ja kirkkaan valopisteen, jotka etenivät pitkin öistä taivasta.
Erikoista ilmiötä ihmeteltiin aina länsimaisia tiedustelupalveluita myöten. Oberg uskoo miljardööri Elon Muskin SpaceX-yhtiön Falcon 9 -raketin (video alla) selittävän erikoisen valoilmiön vuosikymmenien takaa.
”Kyse oli historian suurimmasta ufo-peitetarinasta”, Oberg sanoo.
Hänen mukaansa neuvostokansalaiset todistivat avaruusolentojen visiittien sijaan huippusalaisen asejärjestelmän testejä
Oberg uskoo, että mystisten ilmiöiden taustalla oli Yhdysvalloissa FOBS-nimellä (Fractional Orbital Bombardment System) tunnettu ase, joka olisi mahdollistanut kohteiden pommittamisen maan kiertoradalta käsin. Kun järjestelmä olisi halutun kohteen yläpuolella, laskeutuisi se ilmakehään toimittamaan pomminsa.
Neuvostoliitto vahvisti myöhemmin, että FOBS:n kuvausta vastaavaa asetta kehitettiin. Vaikka aseen toimintaperiaate tunnettiin, ei sille, miltä se olisi näyttänyt ollut mitään vertailukohtaa.
Oberg osasi yhdistää palaset vasta viime vuonna, kun neuvostoaseen tapaan ilmakehään palaavan uudelleenkäytettävän Falcon 9 -raketin onnistuneesta laskeutumisesta saatiin videomateriaalia. SpaceX:n raketin lennosta otettu kuvamateriaali vastaa Obergin mukaan samaa näkyä, jonka silminnäkijät olivat kuvanneet 1960-luvulla.
”Huvittavinta on, että ymmärsin vihdoin, miksi amerikkalaistiedustelu halusi tutkia uforaportteja. Toisin kuin ufoharrastajat luulivat, ei kyse ollut siitä, että ne olisivat olleet peräisin vieraalta planeetalta. Asia oli itse asiassa päinvastoin”, Oberg toteaa.
