On helppo vaatia lisää rahaa tai vastustaa jotakin yksittäistä muutosta. Paljon vaikeampaa on keskustella siitä, miten uudistamme rohkeasti sosiaali- ja terveyspalveluitamme vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin, samalla varmistaen, että yhteiset euromme käytetään mahdollisimman vaikuttavasti. Silti se on tässä hetkessä erityisen tärkeää.
Hyvinvointialueiden rahoitus on tänä vuonna 24,6 miljardia. Tämä on yli neljänneksen koko valtion budjetista – kaikista yhteisistä Suomen rahoista. Vaikka jotkut mielellään antavat ymmärtää, että hallitus vain leikkaa hyvinvointialueilta, niiden rahoitus kasvaa tällä hallituskaudella noin miljardin vuodessa.
Suomalaisten palvelutarve kuitenkin kasvaa koko ajan väestön ikääntymisen myötä, ja siihen on myös pystyttävä vastaamaan. Oman vaikeutensa kokonaisuuteen tuo valtava osaajapula, johon ei näy välitöntä helpotusta. Hyvinvointialueilta eläköityy vuoteen 2030 mennessä joka kolmas työntekijä. Samaan aikaan haasteemme on, että tällä hetkellä noin joka kahdeksas julkisiin palveluihin käytetty euro rahoitetaan velaksi.
Tätä taustaa vasten on aivan selvää, ettei nykyisellä tavalla järjestetty sosiaali- ja terveydenhuolto kanna sellaisenaan tulevaisuuteen. Siksi nyt on erityisen tärkeää keskustella siitä, mihin yhteiset rahamme käytetään. Päämäärä on täysin selvä: ne pitää käyttää mahdollisimman vaikuttavasti ihmisten hyvään hoitoon ja hoivaan.
Tämän takaamiseksi nyt on keskityttävä palveluiden ja toimintamallien uudistamiseen. Edellinen hallitus loi hallinnon kehikon. Tällä hallituksella on kaksi tavoitetta: ensimmäinen on varmistaa, että ihmiset pääsisivät nykyistä paremmin hoitoon ja palveluihin silloin, kun he palveluita tarvitsevat. Toinen tavoite on varmistaa, että rahat ja henkilöstö saadaan riittämään myös tulevaisuuden hyvinvointipalveluihin. Akuuttien hoitojonojen purkua hallitus tukee esimerkiksi sijoittamalla Kela-korvauksiin 500 miljoonaa euroa tällä hallituskaudella.
Pidemmän tähtäimen ratkaisut vaativat kestävää uudistamista ja vastuullista päätöksentekoa juuri nyt. Uusien toimintatapojen käyttöönottoa, vanhojen hyvien käytäntöjä vahvistamista ja laajentamista, hankintojen kehittämistä, tiedon parantamista, palvelurakenteiden uudistamista toimivana kokonaisuutena ja teknologian hyödyntämistä niissä palveluissa ja kohdissa, joissa se järkevää on.
Hyvinvointialueilla pohditaan parhaillaan, minkä palvelun kuuluu olla fyysisesti lähellä, missä erittäin vaativa osaaminen kannattaa keskittää yhteen paikkaan ja millaisissa tilanteissa liikkuva tai etäpalvelu on kätevin ratkaisu. Esimerkiksi äkilliset sydänvaivat, pitkäaikaissairauden seuranta, onnettomuudet, muistisairaudet ja arkisemmat vaivat vaativat kaikki erilaisia ratkaisuja ja toimintamalleja. Teknologian mahdollisuudet on käytettävä täysimääräisesti sekä asiakkaiden palveluiden parantamiseksi että osaajien työn helpottamiseksi. Näin lähellä olemiseen riittää enemmän aikaa.
Erityisen tärkeää on pyrkiä siirtämään painopistettä erikoissairaanhoidosta peruspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Tämä on mahdollista nyt, kun sekä perustason että erikoistason palvelut ovat saman organisaation alla ja samassa budjetissa. Se on myös järkevää uudistamista, sillä perusterveydenhoidon vahvistaminen, ennaltaehkäisy ja hoidon saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää ihmisten hyvän hoidon kannalta. Samalla se hillitsee kalliin erikoissairaanhoidon painetta.
Näissä vaativissa kysymyksissä hyvinvointialueet tekevät parhaillaan ratkaisuja itsehallintonsa puitteissa. Niillä on paras osaaminen siinä, mikä on juuri sen alueen asukkaiden palveluiden tarve ja miten palveluita ja niiden rakennetta tulisi kehittää. Työ on haastavaa, ja arvostan kaikkia alueiden työntekijöitä ja päättäjiä, jotka tekevät kovasti töitä järjestelmän kehittämiseksi niin, että se kantaa myös tulevaisuudessa.
Valtio pyrkii tukemaan alueiden työtä monilla erilaisilla keinoilla, esimerkiksi ohjausta vahvistamalla. Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja selkeyttää hyvinvointialueiden ohjausta ja varmistaa, että valtioneuvoston finanssipoliittiset tavoitteet tulevat nykyistä paremmin otetuksi huomioon ohjauksessa. Toiminnallisen ja taloudellisen ohjauksen tulee olla tasapainossa, mikä tukee parhaimmillaan hyvinvointialueiden toimintaa nykyistä paremmin.
Haemme myös ratkaisuja osaajapulan helpottamiseksi. Hyvinvointialueet ovat osaajapulassa joutuneet turvautumaan osin epätarkoituksenmukaisella tavalla vuokratyövoiman käyttöön, mikä on lisännyt kustannuksia. On selvää, että ostopalveluita tarvitaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamiseksi tarvitaan kaikkien osaamista, niin julkista, yksityistä kuin kolmattakin sektoria. Kalliin vuokratyövoiman epätarkoituksenmukaisen käytön vähentämiseksi on olennaista pureutua juurisyihin, eli osaajapulaan. Tätä työtä hallitus tekee esimerkiksi henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden parantamiseen tähtäävän Hyvän työn ohjelman kautta.
Valtiovarainministeriössä hyvinvointialueiden rahoitusmallin uudistuksen valmistelu on jo aloitettu, ja tavoitteena on rakentaa rahoituksen määräytymiskriteerit mahdollisimman osuviksi. Uudistukset astuvat voimaan vuonna 2026. Hyvinvointialueiden rahoitusmalli säilytetään ennallaan vuoden 2025 loppuun, koska alueet ovat toivoneet itselleen työrauhaa. Haluan myös, että muutos on hyvinvointialueiden kannalta ennakoitava ja hallittu, jotta niiden taloussuunnittelun näkymät ovat mahdollisimman vakaat. Vanhaa keskustelua vaikkapa maakuntaverosta on turha jatkaa – sitä tämä hallitus ei edistä.
Tämän lisäksi esimerkiksi tietopohjaa päätöksenteon tueksi vahvistetaan, ja vahvistamme yksikkökustannusten laskentaa kustannusten rakenteen ja läpinäkyvyyden parantamiseksi.
Hyvinvointialueiden kehittäminen on työ, jossa yksikään hallinnonala, hyvinvointialue tai päättäjä ei onnistu yksin. Finanssipoliittiset tavoitteet eivät yksinään riitä hyvinvointialueiden ohjauksessa, vaan niitä on tärkeää tarkastella rinnakkain sisällöllisten tavoitteiden kanssa. Valtion puolella tarvitaan vahvaa yhteistyötä ja hyvinvointialueiden kehitysehdotusten kuuntelemista. Ne ovat esittäneet ajatuksia esimerkiksi tekemisen tapojen sujuvoittamisesta normeja purkamalla ja ohjauksen kehittämistä entistä koordinoidummaksi. Näihin toiveisiin meidän on hallituksessa pystyttävä vastaamaan, jotta hyvinvointialueet saavat tukea ja vapautta ratkaista haasteita ja järjestää alueellaan sen asukkaille parhaat mahdolliset palvelut.
Tätä työtä ja uudistuksia tehdään, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme toimii ja kantaa myös tulevaisuudessa jokaista ihmistä. Siksi nyt on tärkeää ajatella avoimesti ja uudistaa rohkeasti – sydän lämpimänä.
