Krimin valtaus ja laiton liittäminen Venäjään alkuvuodesta 2014 käänsivät presidentti Vladimir Putinin kansansuosion uuteen nousuun. Kun Putin päätti helmikuussa 2022 käynnistää ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” Ukrainaa vastaan, hän ei voinut Lontoon King’s Collegen Venäjän politiikan professorin Sam Greenen mukaan tietää, kuinka venäläiset reagoisivat kuvamateriaaliin Ukrainan kaupunkien laajamittaisesta tuhoamisesta. Siksi koko operaation oli tarkoitus olla ohi muutamassa viikossa.
Hyökkäyssotaa vastaan protestoitiin alkuvaiheessa niin voimakkaasti, että Venäjän turvallisuuskoneisto päätyi pidättämään noin 15 000 ihmistä. Avoin vastustus laantui kuitenkin nopeasti, eikä merkittäviä mielenosoituksia ole sittemmin juuri nähty, Greene sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Sotaa vastustavat mielipidemittausten mukaan pääasiassa samat väestöryhmät, jotka protestoivat Putinia vastaan jo vuosien 2011–2012 suurmielenosoituksissa. Kyse on ennen muuta nuorista kaupunkilaisista, jotka hakevat uutisensa pääasiassa internetistä.
Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014 koettiin Greenen mukaan suoranainen kannatusmyrsky. Jopa ne, jotka eivät olleet aiemmin olleet kovin innostuneita Putinista, olivat täynnä ylpeyttä ja optimismia. Tämä oli omiaan vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta tavallisten venäläisten keskuudessa.
– Nyt venäläisten päällimmäinen tunne näyttää olevan ahdistus. Epävarmuus tulevaisuudesta – erityisesti niiden venäläisten osuus, jotka eivät osaa ennustaa tulevaisuuttaan paria kuukautta pidemmälle – on korkeimmillaan sitten vuoden 2001, jolloin Putin oli vastikään noussut valtaan lupaamalla pyyhkäistä pois 1990-luvun kaaoksen ja epävarmuuden, Greene toteaa.
Luottamus Kremliin on murenemassa
Venäläiset reagoivat professori Greenen mukaan ahdistukseensa monin eri tavoin. Yhä useampi lähtee maasta menetettyään uskonsa parempaan tulevaisuuteen kotimaassa. Moni kuitenkin jää Venäjälle ja pyrkii ilmaisemaan lojaalisuuttaan Putinin hallintoa kohtaan.
– He viestivät hallinnolle ja maanmiehilleen olevansa luotettavia ja ”normaaleja” yhteiskunnan jäseniä sekä hyväksyvänsä Venäjän todellisuuden sellaisena kuin se on – ei sellaisena kuin he haluaisivat sen olevan, hän sanoo.
– Venäläiset palaavat yhä useammin ilmiantamisen kulttuuriin ja ”tiedottavat” naapureistaan, kollegoistaan, luokkatovereistaan ja jopa sodanvastaisiksi epäilemistään ohikulkijoista, millä on usein katastrofaalisia seurauksia ilmiantojen kohteille, hän toteaa.
Vaikka venäläiset ovat kääntymässä toisiaan vastaan ja antavat toisiaan ilmi, he kääntävät Greenen mukaan yhä useammin selkänsä valtiolle. Tutkimusten mukaan vain vähemmistö venäläisistä uskoo sen, mitä Kreml sotilaiden värväyksestä ja sodan uhriluvuista kertoo. Sen venäläissukupolven keskuudessa, joka todennäköisimmin joutuu rintamalle, enää 18 prosenttia pitää valtiollista televisiota luotettavana tietolähteenä.
