Entinen poliitikko ja nykyinen Työeläkevakuuttajat TELA:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes kertoo Talouselämälle, että työmarkkinoiden lisäksi myös sosiaaliturvaa tulisi Suomessa uudistaa. Järjestelmä ei palkitse Siimeksen mukaan riittävästi niitä, jotka tekevät koko työuransa raskasta, mutta matalapalkkaista työtä.
Siimeksen puheessa toistuu jatkuvasti sana ”preemio”. Siimes viittaa preemiolla siihen lisään, minkä työssä käyvä ihminen saa verrattuna siihen, että hän jäisi sosiaaliturvan varaan. Tämä preemio on hänestä Suomessa nyt liian pieni. Siitä voi syyttää hänen mukaansa vasemmistoa ja ay-liikettä, itse vasemmistoliiton puheenjohtajana vuosina 1998-2006 toiminut Siimes sanoo. Siimes on sittemmin jättänyt puolueen.
Siimeksen mukaan ay-liike on ”pohjimmiltaan työväenliike”, jonka ajattelussa työ on ollut paitsi leivän tuoja myös itsekunnioituksen lähde. Tämä ajattelutapa kuoli Siimeksen mukaan kuitenkin 1990-luvun lamaan, jolloin sosiaaliturvaan kohdistui isoja leikkauksia. Lisäleikkauksien pelossa tukia ei enää uskallettu kritisoida.
– Keskustelusta katosi vasemmistossakin ennen lamaa ollut ajattelu, ettei sosiaaliturva ole vain siunaus, vaan siinä voi olla holhoavia ja passivoivia piirteitä, Siimes muistelee.
Tämä selittää hänestä osaltaan perussuomalaisten kannatuksen nousua.
– Perussuomalaisten ay-liikkeessä aktiiviset kannattajat samaistavat itsensä pärjääjiin, sillä heidän mielestään leipä pitää tulla työstä ja sosiaaliturvan varassa eläjien joukossa on paljon lusmuilijoita, Siimes avaa.
Siimeksen mukaan sosiaaliturva on joillekin Suomessa selvästi liian huono. Suomessa on kasautuvaa, monisukupolvista huono-osaisuutta, hän toteaa.
– Me olemme rakentaneet ansoja ihmisille. Ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta on tehty se vihollinen, jota nyt lyödään, vaikka meillä on paljon passivoivampia tukia, Siimes sanoo.
Siimes viittaa tällä esimerkiksi siihen, että Suomessa nuori voi saada samaan aikaan asumistukea ja työmarkkinatukea, vaikka hän ei olisi ollut päivääkään töissä tai kouluttanut itseään peruskoulun jälkeen.
– Kuka puhuu tällä hetkellä niistä, jotka eivät hanki peruskoulun jälkeen muuta koulutusta? Tämä on paitsi valtavaa inhimillistä kärsimystä aiheuttava asia, myös työvoiman saatavuuden näkökulmasta tärkeä kysymys, Siimes kysyy.
