Viron Moskovan-suurlähettiläs Margus Laidre kuvailee yleisradio ERR:lle venäläisten tunnelmia sodan ja pakotteiden keskellä.
Yleistä mielipidettä sotaan on hänen mukaansa vaikea määritellä Venäjän valtavan koon ja alueellisten eroavaisuuksien takia.
– Jos tarkastelemme Venäjän syrjäseutuja, siellä on varmasti uskollisuutta valtiolle ja patriotismia enemmän kuin Venäjän suurkaupungeissa, hän arvioi ERR:lle.
Suurlähettilään mukaan syrjäisillä alueilla asuvat ihmiset saavat yhä valtaosan tiedoistaan valtiollisesta televisiosta.
– Suurkaupungeissa tilanne on toinen. Moskovassa ja Pietarissa ihmiset ovat suhteellisen hyvin tietoisia. Olen tuttavapiirini kautta ymmärtänyt, että vaihtoehtoisia tiedonkulkukanavia käytetään.
Ukrainan tapahtumista ja Kremlin virheistä siis tiedetään, mutta toinen kysymys lähettilään mukaan on se, haluavatko venäläiset myöntää itselleen sen, mitä he lukevat ja näkevät.
– Melko yleinen reaktio on ehkä se, että ihmiset yrittävät vetäytyä henkisesti sodasta – se ei koske minua, se ei ole minun sotani, minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, Laidre kuvaa venäläistä tapaa ajatella.
Tilanne on lähettilään muuttunut liikekannallepanon myötä. Sota on tullut lähelle ja konkreettiseksi.
– Kun ehkäpä ennen katsottiin sarjaa, josta et pitänyt ja pystyit vaihtamaan kanavaa näppäimiä painamalla lopettaa kyseisen esityksen katsomisen, niin nyt ollaan teatterinäytöksessä, josta lähteminen kesken esityksen on epämiellyttävää. Voidaan katsoa pahalla, jos lähdet kesken esityksen pois, lähettiläs kuvainnollistaa tilannetta Venäjällä.
Kriittisiä ääniä televisiossa
Suurlähettiläs Margus Laidre on pannut merkille, että sävy sodasta puhuttaessa on muuttunut alun innostuksen jälkeen. Tämän huomaa television keskusteluohjelmissa, mutta usein kriitikot eivät vaadi sodan lopettamista vaan nykyistä kovempia toimia.
– Tämä sävy on muuttunut yllättävän kriittiseksi Venäjän valtiojohtajien vahvojen kannattajien suissa.
Lähettiläs nostaa esille esimerkiksi propagandatoimisto RT:n päätoimittaja Margarita Simonjanin, joka on esittänyt julkisuudessa sodan etenemisestä kriittisiä kysymyksiä.
– Nämä äänet ovat varmasti lisääntyneet viime aikoina, Laidre toteaa.
Sotajohdon arvostelu ei kuitenkaan lähettilään mukaan kerro siitä, että Kreml olisi menettämässä otteensa julkisesta keskustelusta. Hänen mukaansa vallanpitäjistä itsenäistä toimintaa ja ajattelua Venäjällä ei juurikaan ole.
Televisiossa on puhuttu aiempaa avoimemmin jopa hyökkäyssodasta. Tämäkin pitää Viron suurlähettilään mukaan ymmärtää venäläisittäin.
– Venäjän tapauksessa pätee monien politiikan tutkijoiden mainitsema sanonta, että Venäjä puolustaa itseään silloinkin, kun se näyttää hyökkäävän. Se selittää aika paljon. Tai toinen sanonta, että Venäjän osalta he ovat korostaneet turvatakuita – vakuutusta siitä, että Venäjälle turvallisin raja on se, jossa venäläiset sotilaat seisovat sen molemmilla puolilla. Nämä asiat selittävät tilanteen parhaiten.
Imperialismi yhdistää
Suurlähettilään mukaan eräänlainen ”imperiumin henki” selittää osittain sitä, että sotaa vastustavia venäläisiä näkyy harvakseltaan. Suur-Venäjän ideaa ja imperiumin laajentumista saattavat vaalia myös liberaalia demokratiaa kannattavat venäläiset.
Tästä syystä diktaattori Vladimir Putinin vastustajat eivät ole automaattisesti lännen ystäviä.
– Luulen, että kaikilla suurilla kansakunnilla ja pienillä kansakunnilla on erilainen ajattelu. Se on väistämätöntä. Jo kulttuuristen, historiallisten ja muiden tekijöiden takia ihmiset ajattelevat eri tavalla. Siksi uskon, että teemme erittäin suuren virheen Virossa ja myös muualla, jos ajattelemme, että kaikki Putinia vastustavat ovat meidän puolellamme. Valitettavasti näin ei ole, Laidre toteaa.
– Ehkä yksi aidoin esimerkki lähimenneisyydestä Aleksandr Solženitsy, joka oli henkeen ja vereen neuvostohallinnon vastustaja, mutta täydellinen suurvenäläinen sovinisti ja imperiumia kannattava henkilö, lähettiläs viittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneeseen maailmankuuluun kirjailijaan ja historioitsijaan.
