Skitsofrenian uusiutumisriskin on ajateltu pienenevän, kun potilaan tilanne on saatu vakaaksi, minkä jälkeen lääkitys on vähitellen lopetettu, kertoo Uutispalvelu Duodecim.
Tuoreen suomalaistutkimuksen perusteella lääkityksiä kannattaisi kuitenkin todennäköisesti jatkaa, sillä uusiutumisriski ei pienentynyt ainakaan kahdeksan vuoden seurannassa.
Tutkimuksen tulokset julkaistiin American Journal of Psychiatry -lehdessä, ja ne perustuvat 8 700 suomalaisen skitsofreniapotilaan rekisteritietoihin.
Potilaat olivat sairastuneet skitsofreniaan vuosina 1996–2014. Uusiutumisen lisäksi tutkijat tarkastelivat potilaiden kuolleisuutta.
Seurannan aikana pienin uusiutumisen tai menehtymisen riski oli potilailla, jotka olivat jatkuvalla psykoosilääkityksellä.
Riski oli jonkin verran suurentunut potilailla, joiden lääkitys oli lopetettu heti sairaalahoidon päätyttyä, mutta tämän jälkeen todennäköisyys alkoi selvästi kasvaa.
Verrattuna jatkuvalla lääkityksellä oleviin ensimmäisten 1–2 vuoden aikana lopetettu lääkitys liittyi kaksinkertaiseen, 2–5 vuoden kuluttua lopetettu kolminkertaiseen ja yli 5 vuoden kuluttua lopetettu peräti seitsemänkertaiseen uusiutumisen tai menehtymisen todennäköisyyteen.
Verrattuna potilaisiin, joita oli lääkitty tauotta jopa 16 vuoden ajan, riski menehtyä seurannan aikana oli noin kaksinkertainen potilailla, jotka eivät olleet lääkityksellä tai joiden lääkitys oli lopetettu varhain.
Tulokset eivät paljasta, mistä nyt havaitut mekanismit tarkalleen johtuvat, mutta ne viittaavat vahvasti siihen, ettei skitsofrenian uusiutumisriski pienene tasaisesti lääkityksen lopettamista seuraavina vuosina.
Jos havainnot varmistuvat tulevissa tutkimuksissa, skitsofrenian hoitokäytäntöjä kannattaa todennäköisesti miettiä uudelleen.
Skitsofreniaan sairastuu noin yksi ihminen sadasta. Miehet sairastuvat skitsofreniaan yleensä 20–28 vuoden iässä ja naiset keskimäärin muutamaa vuotta vanhempina.
Varsinkin miehillä skitsofrenia johtaa usein syrjäytymiseen, naimattomuuteen ja alhaiseen sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan.
Tutkimuksen tekivät Jari Tiihonen, Antti Tanskanen ja Heidi Taipale.
