Finnwatch tutki kuntien tekemiä tekstiili-, elektroniikka-, katukivi- ja elintarvikehankintoja viimeisen vuoden ajalta. Vain neljässä tarjouspyynnössä oli asetettu riittäviä sosiaalisen vastuullisuuden takaavia kriteereitä.
Selvityksessä käytiin läpi 76 tarjousasiakirjaa, joihin liittyi hankintoja maista, joissa on kohonnut riski erilaisiin tuotannon ihmisoikeusloukkauksiin. Lähes 80 prosentissa tarjouspyynnöistä keskityttiin vain halvimpaan hintaan.
– Hankintojen vastuullisuutta valvotaan pöyristyttävän vähän. Kuntiin hankitaan yhteisillä verovaroilla miljoonilla euroilla tuotteita maista, joissa tuotanto-olot voivat olla ala-arvoisia. Suurin osa kunnista ei tiedä mistä ja millaisista oloista tuotteet tulevat, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.
Julkisilla varoilla tehtävä vastuuton hankinta on Finnwatchin mukaan lyhytnäköistä toimintaa.
– Pelkkää halvinta hintaa etsittäessä sivuutetaan kehitysmaiden työntekijöiden oikeudet ja kotimaisten yritysten kilpailukyky.
Vartialan mukaan poliittinen ohjaus sosiaalisesti vastuullisiin hankintoihin on vielä lapsenkengissä. Monet ekologisten hankintojen lisäämiseen käytetyt ohjauskeinot on jätetty käyttämättä sosiaalisesti kestävien hankintojen edistämisessä.
– Sosiaalisten näkökohtien huomioiminen yhteisillä varoilla tehtävissä julkisissa hankinnoissa tuleekin säätää hankintalailla pakolliseksi, Vartiala toteaa.
