Rikosoikeuden emeritaprofessorin Terttu Utriaisen mukaan tämän hetkinen järjestelmä ei toimi.
– Systeemi on aivan idioottimainen, jos joku pääsee tappamaan monta kertaa. Silloin rikosoikeusjärjestelmä on pettänyt. Nykyinen käytäntö toimii niin sanottujen kertamurhaajien kohdalla, mutta järjestelmämme ei tunnista sitä pientä porukkaa, joka ennen pantiin pakkolaitoksiin, professori kommentoi Lännen Median haastattelussa.
Utriaisen mukaan Suomen oikeusjärjestelmässä on vaarallinen aukko, joka ei tavoita äärimmäisen vaarallisia, muiden ihmisten henkeä ja terveyttä uhkaavia sarjamurhaajia. Professori nostaa esimerkiksi sarjakuristajana tunnetun Michael Penttilän.
– Jos on tappanut elämänsä aikana useita ihmisiä niin kuin elinkautisen saanut sarjakuristaja, on ylittänyt sen kynnyksen, mikä normaalilla ihmisellä on.
Ongelman ratkaisemiseksi Utriainen ehdottaa uutta lainsäädäntöä.
– Kyllä sitä pitäisi tarkistaa. Ongelma on se, että mielenterveys- ja rikosoikeuslainsäädännön väliin jää selvä gäppi. Mielenterveyspuoli sanoo, että nämä henkilöt eivät ole mielisairaita, eivätkä kuulu meille. Rikosoikeuspuoli taas sanoo, että rangaistuksensa kärsineet saavat lähteä vapauteen. Mikään systeemi ei ota heistä vastuuta. Tämä moka tapahtui sen jälkeen kun pakkolaitosjärjestelmä poistettiin ja lainsäädäntö uusittiin, sanoo Utriainen.
Vertailukohtaa Suomen uudelle kriminaalipolitiikalle Utriainen hakee Norjasta, jossa on voimassa Suomea kovempi rangaistuskäytäntö. Vuonomaan lainsäädännössä 21 vuoden maksimirangaistusta voidaan jatkaa viisi vuotta kerrallaan, jos vanki katsotaan edelleen vaaraksi yhteiskunnalle.
Suomessa uusimiskriteerit ovat voimassa, mutta rangaistuksia korotetaan aina äärettömän vähän.
– Ensikertalaisetkin selviävät yleensä ehdollisella ikään kuin se, ettei ole tehnyt rikosta, olisi jokin ansaintakriteeri, Utriainen ihmettelee.
Professorin mukaan vaaleissakin on säännöllisesti mukana ehdokkaita, jotka omaavat rikosrekisterin, mutta sanovat olevansa puhtaita, koska ovat rangaistuksensa kärsineet. Utriainen katsoo tämän heijastavan viime vuosikymmeninä harjoitettua kriminaalipolitiikkaa, johon on liittynyt naiivi käsitys, että ihminen aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä.
– Eihän elämänhistoriaa mitätöidä positiivissakaan asioissa. Siksi onkin ihan hullua, ettei kriminaalipolitiikan puolella mikään menneisyys merkitse mitään.
