Tutkija Jukka Muiluvuoren juuri ilmestyneen ”Vaasan linna 1863 – 2013 ja suomalaista vankeinhoitoa 1700-luvulta nykyaikaan” -historiateoksen mukaan oikeuslaitoksella ja moniportaisella vankilajärjestelmällä oli merkittävä osuus puukkojunkkareiden kukistamisessa, vaikka tämä on jäänyt aikaisemmin lähes täysin huomiotta.
”Häjyt olivat pääosin tavallisia rikollisia, ja teot oli tehty useimmiten humalassa tai pikaistuksissa ilman laajempia yhteiskunnallisia tavoitteita. Hengenmenoon johti usein pelkkä miesporukassa puhjennut mitätön ryyppyriita, kuten nykyisinkin”, rikosseuraamusvirasto toteaa kirjan julkaisun yhteydessä antamassaan tiedotteessa.
Muiluvuoren teoksen perusteella vankeinhoitolaitos on ollut 1700-luvulta saakka tärkeä osa suomalaista sosiaalihuoltoa, viimeinen loukko, johon yhteiskunta on sulkenut hairahtuneet jäsenensä, kun kaikki muut ovat epäonnistuneet tehtävässään.
Vankeinhoidon tavoitteet olivat jo 1800-luvulla paljolti samat kuin nykyisinkin eli vankien sosiaalinen ja ammatillinen kuntouttaminen ja itsetunnon vahvistaminen.
Vankeinhoidon hallitseva teema on aina ollut raha. Ala on joutunut kilpailemaan niukoista määrärahoista muiden yhteiskunnallisten tarpeiden kanssa; muutamia yltäkylläisiä vuosia seuraa karu arki – pakonomaiset säästöt, henkilökuntamenojen supistaminen ja hienojen suunnitelmien kariutuminen.
2010-luvulla lakkautetaan vankiloita, lisätään teknistä valvontaa ja säästetään kaikessa missä vain mahdollista.
