Naton alankomaalainen pääsihteeri Mark Rutte on energinen, omistautunut ja kokenut poliitikko, jonka ominaisuudet olisivat olleet aiempina vuosikymmeninä suorastaan ihanteellisia läntisen puolustusliiton ykkösmiehen vaativaan tehtävään. Nykytilanteeseen hänen maailmankatsomuksensa ja toimintatapansa sopivat kuitenkin huonosti, Harvardin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Stephen Walt sanoo Foreign Affairs -lehdessä.
Pääsihteerinä Rutte on pyrkinyt ennen kaikkea varmistamaan, että Yhdysvallat pysyy täysin sitoutuneena Natoon ja Euroopan turvallisuuteen laajemminkin. Tätä päämääräänsä hän on Waltin mukaan toteuttanut imartelemalla ylenpalttisesti presidentti Donald Trumpia ja vähättelemällä eurooppalaisten pyrkimyksiä kohti laajempaa strategista autonomiaa.
Vaikka Rutten tarkoitus on hyvä, hänen ymmärryksensä strategisesta tilanteesta on puutteellinen, Walt sivaltaa. Hän katsoo pääsihteerin puhuneen aivan sekavia esimerkiksi Euroopan parlamentissa, jossa tämä painotti, että Eurooppa ei yksinkertaisesti voi puolustaa itseään ilman Yhdysvaltojen apua, ja kuittasi päinvastaiset näkemykset silkkana unelmointina.
Rutten johtopäätöksessä on professori Waltin mielestä ainakin neljä vakavaa ongelmaa.
– Ensinnäkin Rutte on väärässä Euroopan kyvystä puolustaa itseään. Kyllä, Eurooppa on nykyään liian riippuvainen Yhdysvalloista, mutta tämä ei ole pysyvä tilanne, jota Naton eurooppalaiset jäsenet eivät pystyisi korjaamaan. Niiden ei tarvitse yrittää kehittää Yhdysvaltojen – tai edes Kiinan – kaltaista globaalia voiman projisointikykyä, vaan niiden on yksinkertaisesti luotava kyky estää hyökkäys omalle alueelleen tai torjua se, jos sellainen tapahtuisi, Walt sanoo.
Ainoan Eurooppaan kohdistuvan vakavan sotilaallisen uhan muodostaa hänen mielestään Ukrainan vastaisen hyökkäyssodan heikentämä Venäjä, johon nähden Naton eurooppalaisten jäsenmaiden yhteinen väkiluku on yli kolminkertainen, bruttokansantuote lähes kymmenkertainen ja vuosittaiset puolustusmenotkin suuremmat kuin Kremlillä.
Toinen näkökohta on Waltin mukaan se, että Trumpin mielistely on osoittanut toimimattomuutensa.
– Rutte on tehnyt valtavia ponnisteluja Trumpin lepyttämiseksi ja imartelemiseksi verraten tätä jopa hyväntahtoiseen isään – mitä se on hänelle tuonut, hän kysyy.
Hallittu roolinmuutos
Kolmantena seikkana professori Walt nostaa esiin sen, että Naton eurooppalaisten jäsenmaiden heikkouden ja riippuvuuden korostaminen on omiaan vain vahvistamaan Trumpin tukijoiden tuntemaa halveksuntaa maansa demokraattisia liittolaisia kohtaan ja vahvistamaan niiden asemaa, jotka haluaisivat irrottaa Yhdysvallat Natosta kokonaan ja valloittaa uusia alueita, kuten Grönlannin.
– Tällä hetkellä kuka tahansa, jolla on kolminumeroinen älykkyysosamäärä, on jo ymmärtänyt Trumpin kunnioittavan voimaa ja käyttävän hyväkseen heikkoutta. Hän kiusaa säännöllisesti heikkoja maita, mutta taipuu perääntymään, jos päättäväiset johtajat asettuvat häntä vastaan. Tätä taustaa vasten jää epäselväksi, miksi Rutte on niin innokas esittämään Euroopan heikkona ja myöntyväisenä, Walt toteaa.
Neljänneksi Naton pääsihteerin tehtävänä on hänen mukaansa tehostaa liittokunnan toimintaa työskentelemällä kellon ympäri yhteistyön esteiden ylittämiseksi sen sijaan, että niiden annettaisiin kasvaa.
– Yhdysvaltojen toiveiden huomioon ottaminen ja hallinta oli aiemmin keskeinen osa pääsihteerin tehtävää. Nykyään se on liittokunnan valmistelemista maailmaan, jossa Yhdysvallat ei ole enää liittokunnassa niin keskeisessä asemassa liittokunnassa tai jopa kokonaan sen ulkopuolella, Walt korostaa.
Turvallisin etenemistapa olisi hänen mukaansa tarkistaa Naton sisäistä työnjakoa niin, että muut jäsenmaat vahvistavat omaa puolustuskykyään mahdollisimman nopeasti ja Yhdysvaltojen rooli muuttuu vähitellen Euroopan ”ensimmäisestä auttajasta” sen viimekätiseksi puolustajaksi.
– Vaikka tämä ei tapahdu yhdessä yössä, yhtenäisempi ja kyvykkäämpi Eurooppa saisi kuitenkin enemmän kunnioitusta ja huomiota Washingtonilta – joka saattaisi alkaa ymmärtää, että siteiden säilyttäminen on myös Yhdysvaltojen oman edun mukaista, hän kiteyttää.
