Markus Heilig lähtee kirjassaan Naisen aivot, miehen aivot kaukaa menneisyydestä. Suurimmat sukupuolten väliset erot aivoissa johtuvat lisääntymisen asettamista lähtökohdista. Jälkipolvien aikaan saaminen vaatii miehiltä ja naisilta toisistaan poikkeavia ominaisuuksia. Hän esittelee ihmisen pitkän lajihistorian vääjäämättömästi pohjautuneen myös sukupuolten väliseen tehtäväjakoon ja sitä kautta jonkin asteisiin eroihin.
Kaikki eivät pidä kirjan johtopäätöksistä, vaikka Heilig yrittääkin visusti olla suututtamatta tasavertaisuuteen pyrkiviä ihmisiä. Kyse ei ole siis niin yksinkertaisista eroavaisuuksista, jotka poistettaisiin antamalla tytöille sinisiä autoja ja pojille vaaleanpunaisia Barbie-nukkeja.
Jopa taannoista Kansallismuseon Barbie & Ken -nukkenäyttelyä on arvosteltu kuin sukupuolten välistä kuilua tukevaksi kybersodankäynniksi. Voimakkaasti feministipitoiset näkevät sukupuolten välillä havaitut synnynnäiset omintakeisuudet silkaksi vääristelyksi, josta osa aivotutkijoista on joutunut tilille ja mielipidehyökkäilyn kohteiksi.
Se pieni ero
Markus Heilig kuvailee jopa pitkästyttävästi ihmisen sukupuolia ja niihin liittyvää vuosituhansien mittaista kehitystä.
Sukupuolten aivojen ominaisuudet ovat muotoutuneet lisääntymiseen kytköksissä olevien vaatimusten seurauksina. Luonto ja selviytyminen ovat tehneet miehistä ja naisista toisistaan poikkeavia. Sen havaitsee aivotutkijakin.
Nykyaikaisen tieteen tueksi on kehitetty teknistä välineistöä ja kykyä havainnoida saatua aineistoa. Heilig korostaa ja vaatii tasa-arvoa, mutta toteaa olevan aika mahdotonta eliminoida joitakin selviä eroavaisuuksia. Miesten kannalta tulevaisuus ei näytä pelkästään hyvältä.
Poikien aivojen kehityskulku on hitaampaa, eivätkä ne tue kylliksi niitä ominaisuuksia, joissa naiset tilastollisesti ovat edistyneempiä. Siinä missä pojat ovat mahdollisesti matematiikan osalta nokkelampia, siinä tytöt ovat osaavampia sosiaalisen kanssakäymisen sektoreilla.
Kummallinen tutkimusten tuottama yksityiskohta muuten oli, että vain Islannista ja Indonesiasta tyttöjen todettiin olevan matematiikassa etevämpiä. Syy tähän ei liene kuitenkaan se, että molemmat alkavat I-kirjaimella tai ovat saarivaltakuntia.
Heilig varoittaa jopa miesten tuhoutuvan tai joutuvan ainakin alakynteen. Naisista tulee yhä paremmin koulutettuja kuin miehistä, joista ”kouluttamattomat istuvat baareissa, katsovat jalkapalloa ja ihmettelevät, minne unelma keskiluokkaisesta elämästä katosi. Ilman vakaita tuloja he eivät ole erityisen houkuttelevia parisuhdemarkkinoilla”.
Ruotsissa saavutettiin tasa-arvo, kun vuonna 1990 korkeakouluissa opiskeli yhtä paljon naisia ja miehiä. Naisten kannalta tasa-arvoasetelma on tänään yhä ”tasa-arvoisempi”, kun nyt puolella naisista on korkeakoulutus, miehillä vain 36 prosentilla.
Osoittele eroja, niin rähäkkä jo alkaa
Ihmisen perusuteliaisuus houkuttelee tutkimaan kaikkea mahdollista. Markus Heilig korostaakin, ettei tutkimustyön tavoitteena voi olla myötäillä toiveitamme ja odotuksiamme. Todisteet sukupuolten pienistä eroavaisuuksista eivät vaaranna tavoitteitamme samanarvoisuudesta.
Heilig kertoo esimerkin Raquel Gurin ja Ragini Verman tutkimuksista, jotka havaitsivat perustavaa laatua olevia eroavaisuuksia naisten ja miesten aivoissa. Saadut havainnot eivät ehkä ole ihmeellisiä, mutta ne osoittavat kuitenkin rakenteelliset perusteet joillekin yleisille sukupuolieroille aivojen toiminnassa.
No tästähän se poru syntyi. Vaikka Gur esitti tuloksia hyvin varovaisesti, vihapostia alkoi kertyä. Kukaan ei esittänyt tutkimuksen menetelmiä kohtaan kritiikkiä. Yksi närkästyneistä oli eräs psykologi, joka moitti tutkimusta harhaanjohtavaksi, koska se erojen sijaan ei esitellyt samankaltaisuuksia.
Ihmisaivojen tutkiminen johti siis ilkeään lopputulokseen: me emme olekaan samanlaisia. Tieteen tekemisen eettinen lähtökohta ei voi kuitenkaan olla etukäteen tapahtuva sanelu: ”muistakaa että lopputuloksen on oltava tämä ja tämä”. Niinhän menettelivät marxilais-leniniläisen tieteen edustajat ennen vuotta 1991 ja natsitieteilijät ennen vuotta 1946.
Naisen aivot, miehen aivot sisältää myös tieteen eettisiä pohdintoja.
Pitääkö jokin tieteen projekti kieltää, jos luotettavilla metodeilla saamme epämiellyttäviä tuloksia? Suomalaisen tieteen lähihistoria tarjoaa esimerkin. Professori Tatu Vanhanen oli kansainvälisesti arvostettu tutkija, mutta joutui halveksunnan kohteeksi. Hän havaitsi väestön keskimääräistä testiälykkyyttä voitavan verrata tilastollisesti maiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen eroihin. Hänestä tehtiin jopa ilmianto kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan. Voitaisiinko saman vihalogiikan mukaan PISA-tutkimukset kieltää?
Jälkikäteen Vanhanen on todettu syyttömäksi, ja hänen etnistä nepotismia käsittelevä kirjansa on luokiteltu hyödylliseksi luettavaksi jopa hänen kriitikoilleen. Näin voi käydä, kun tieteen keinoin havaitaan vaikkapa ihmisten tai kansakuntien välisiä eroavaisuuksia, joita jokin pyhä synodi ei koe miellyttäviksi. Silti tänään: maa kiertää aurinkoa.
Markus Heilig: Naiset aivot, miehen aivot. Onko aivoilla sukupuolta? Atena 2019.
