Kokoomusnuorten puheenjohtajuutta tavoitteleva Binga Tupamäki on julkaissut verkossa Syvällisempää oikeistolaisuutta -ohjelman.
– Olen huomannut, että oikeistolaisuus on sanana turhan latautunut. Varsinkin nuoreen oikeistolaiseen yhdistetään liian helposti pikkuvanha bleiseri, ärsyttävä päsmäröinti ja “pappa betalar”-asenne. Näistä mielikuvista meidän onkin eheytettävä oikeistolaisuuden käsitettä, Tupamäki kirjoittaa julkaisun alkusanoissa.
– Kirjoitin tämän lehtisen esitelläkseni pohdintojani nimenomaan oikeistolaisuuden ytimestä. Sen on perustuttava muuhunkin kuin kärkeviin leikkauslistoihin tai töihin menemisestä kehottamiseen, hän jatkaa.
Binga Tupamäki on oikeustieteen maisteri ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Kauniaisissa. Hän on myös Verkkouutisten blogisti.
Tupamäki pohtii julkaisussaan, mitä tarkoittaa olla oikeistolainen.
– Oikeistolaisuus on ensinnäkin yksilönvapauden ja yksilöllisen identiteetin suojaamista. Jokaisella tulee olla taustastaan riippumatta samat oikeudet ja velvollisuudet lain edessä. Oikeisto ei suostu koskaan kategorisoimaan ihmisiä eri viiteryhmiin ja antamaan erivapauksia näiden perusteella, hän kirjoittaa.
– Oikeistolainen ei sysää vastuuta valtiolle, vaan toimii itse. Mitä vähemmän julkishallintoa, sitä enemmän tilaa ihmisen omalle vapaudelle. Meillä ei ole vastuu vain omasta menestyksestämme, vaan myös perheemme ja lähipiirimme hyvinvoinnista.
Perimmäinen ero oikeistolla ja vasemmistolla liittyykiin hänen mukaansa niiden ihmiskäsityksiin.
– Oikeistolainen luottaa ihmisen sisäsyntyiseen hyvyyteen ja viisauteen: silloinkin kun ihminen saa vapaasti valita, hän voi ajatella yhteisönsä etua ilman valtiomaista pakotetta tehdä niin. Sen sijaan vasemmiston mielestä ihmisen toiminta on lähtökohtaisesti puutteellista, ellei sitä ohjata ylemmän tahon toimesta. Vasemmistolaisessa eetoksessa onkin läsnä ajatus älykkäästä joukosta, joka tietää paremmin kuin tavallinen, itsekäs kansa, Tupamäki kirjoittaa.
– Vasemmistolaisen mielestä kansa ei tiedä omaa parastaan. Valittu älykkäämpi joukko saa siten mandaatin “korjata” muiden valintoja valtiokoneiston kautta. Hyvänä tapausesimerkkinä toimii useissa paikoissa harjoitettu positiivinen syrjintä. Etenkin intersektionalismin mukaan ihmisten eriarvoinen kohtelu heidän viiteryhmänsä perusteella on oikein, jos sillä pyritään tasapäiseen lopputulokseen.
Tupamäen mukaan oikeisto on aina myös ollut isänmaallinen.
– Isänmaallinen suhtautuminen Suomeen tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että me suomalaisina näemme tämän maan pyhänä. On sanomattakin selvää, että edelliset sukupolvemme ovat uhranneet paljon – ja saman verran meiltäkin odotettaisiin tosipaikan tullen. Tämä on perintömme, joka on saatu ja joka meidän pitää saattaa edelleen tuleville sukupolville.
Kapitalismin moraali
Tupamäen mukaan kapitalismi on välttämättä oikeistolaisuuden keskiössä.
– Oikeiston tehtävänä on valaista jääräpäisintä takkutukkakommunistiakin siitä, miksi nykyinen talousjärjestelmä on eettisesti paras mahdollinen, hän kirjoittaa.
Kapitalismi tuo Tupamäen mukaan vapautta ihmisille.
– Nimenomaan kapitalistinen järjestelmä on turvannut yksilöille vapauden valita työnsä ja kulutustottumuksensa. Kapitalismi on demokratisoinnut ihmisten päätäntävallan arjen pienimmissäkin asioissa. Valtio ei voi hallita minkälaista ruokaa tulee syödä tai millaista viihdettä katsoa. Kapitalismi ja demokratia ovat erottamaton pari kansalaisten autonomiaa suojelevassa yhteiskunnassa, hän kirjoittaa.
Toinen merkittävä etu kapitalismissa on Tupamäen mukaan sen innovaatiokyky.
– Kapitalistinen järjestelmä tarjoaa kannustimia ottaa riskejä ja pyrkiä uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Kilpailu luo perustan sellaiselle teknologiselle kehitykselle, joka voi vastata sosiaalisen vieraantumisen ja ympäristön kantokyvyn huoliin. Ilman vapaata kilpailua yrityksillä ei ole varsinaista syytä kehittää yhteiskuntaa parempaan suuntaan.
Hän nostaa esille sen, kuinka kapitalismi on nostanut ihmisiä köyhyydestä.
– Kapitalismin moraalisen ylivertaisuuden suurin todiste löytyy kuitenkin köyhyyden konkreettisessa vähentymisessä maailmanlaajuisesti. Kapitalistinen talousjärjestelmä on ollut paras lääke absoluuttisen köyhyyden poistamiseen. Globaali markkinatalous on edistänyt huimaa taloudellista nousua erityisesti kehittyvissä maissa. Tähän ei olisi minkäänlainen muu talousjärjestelmä kyennyt, Tupamäki kirjoittaa.
Hyvinvointivaltion tragedia
Suomalaiset elävät Binga Tupamäen mukaan itsepetoksessa.
– Meitä ei ole haitannut, että kansantaloutemme ei ole ponnistanut edes vuoden 2008 finanssikriisiä edeltäneelle tasolle. Illuusio on pysynyt yllä, sillä elintason säilyttämiseksi on hallitus toisensa perään ottanut holtittomasti velkaa, hän kirjoittaa.
– Kansalaisten arjessa Suomen talouskasvun pysähtyminen ei tunnu, koska hyvinvointivaltio paikkailee vajetta rahalla, jota ei ole. Näin suomalaiset eivät huomaa olevansa kestämättömällä tiellä. Pelottava velan ja hyvinvointivaatimusten kierre
on syntynyt.
Tupamäki kirjoittaa, että ”on irvokasta, miten näin korkeasti verottavassa Suomessa on jatkuva julkisen sektorin kriisi”.
– Talousahdingon hoitamiseen tarvitaan poliittista asennemuutosta. Sen muodostumisen edellytyksenä on, että kansalaiset havahtuvat hyvinvointivaltiomme vääjäämättömään tragediaan. Jotta säästymme murhenäytelmältä, on meidän laitettava stoppi hyvinvointivaltion laajentumiselle.
Täytän tänään 25 vuotta – se on jo neljännesvuosisata! ✨
Juuri viimeisen vuoden aikana olen jotenkin kasvanut: olen käsittänyt liikuttavalla tasolla elämisen kauneuden.
Aiemmin minulla oli taipumusta epämääräiseen nihilismiin. Jo ala-asteikäisenä koin ahdistusta elämän… pic.twitter.com/hMGtvMMrsN
— Binga Tupamäki (@bingatupamaki) October 2, 2023
