– Enemmistöllä työttömistä on taustallaan yksi tai kaksi työllistymistä heikentävää – esimerkiksi koulutukseen tai alueelliseen sijaintiin liittyvää – rakenteellista tekijää. Ilmiö liittyy erityisesti perinteisesti miesvaltaisten toimialojen heikkoon menestykseen. Lähes 80 prosenttia työttömistä, joiden työkokemus on taantuvalta toimialalta, on miehiä, kirjoittavat Tilastokeskuksen yliaktuaari Topias Pyykkönen ja Kansaneläkelaitoksen asiantuntija Jussi Pyykkönen Tieto&trendit-lehdessä.
He arvioivat rakenteellisen työttömyyden laajuutta ja sen taustalla vaikuttavia tekijöitä tarkastelemalla vuonna 2012 työttömänä olleiden henkilöiden koulutus- ja työhistoriaa.
Pyykkösten tuoreen laskelman perusteella suurin osa työttömistä – 62 prosenttia eli 173 000 työtöntä – on tilanteessa, jossa työnhakua hankaloittaa yksi tai kaksi rakenteellista tekijää. Neljä rakenteellista tekijää löytyy noin 13 000 työttömältä eli viideltä prosentilta.
– Laskelmiemme mukaan vähintään yksi työllistymistä vaikeuttava rakenteellinen tekijä löytyy noin 8,8 prosentilta työvoimasta eli 230 000 työttömältä, he toteavat.
Rakenteelliselle työttömyydelle ei ole Suomessa yhtä virallista määritelmää. Työ- ja elinkeinoministeriön määritelmässä rakennetyöttömiksi katsotaan pitkäaikaistyöttömät sekä työvoimapoliittisista palveluista työttömäksi jääneet tai jatkopalveluihin sijoitetut.
Määritelmän mukaisia rakennetyöttömiä oli TEM:n mukaan tammikuussa 2013 noin 174 000 eli 6,1 prosenttia työvoimasta. Saman tilaston mukaan työttömyysaste oli vastaavana ajankohtana 11,6 prosenttia.
Pyykkösten mukaan edes myönteinen suhdannekehitys ei yksin ratkaise rakenteellista työttömyyttä.
– Vaikuttaa siltä, että pitkällä aikavälillä riittävän työllisyysasteen saavuttaminen työvoiman tarjontaa kasvattamatta olisi epärealistinen tavoite, vaikka suhdannekehitys olisi myönteistä. Poikkeuksellisten suhdanteiden lisäksi tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi useita, samanaikaisesti rakenteellista työttömyyttä vähentäviä muutoksia työmarkkinoilla, he kirjoittavat.
Rakenteellisen työttömyyden purkamista hankaloittaa Pyykkösten mukaan myös se, että todellisuudessa työvoimareservissä ovat myös työvoiman ulkopuolella olevat henkilöt.
– Nousukaudella ei välttämättä palkatakaan työtöntä vaan työvoiman ulkopuolella oleva, esimerkiksi opiskelija. Näin työvoima kasvaa, mutta työttömien määrä jää ennalleen. Pelkkä myönteinen suhdannekehitys ei siten automaattisesti ratkaise ongelmaa, sanovat kirjoittajat.
– Kun yli puolella työttömistä on taustallaan vähintään kaksi työllistymistä heikentävää tekijää, mistä saadaan tarvittavat taidot ja ominaisuudet omaava työvoima, jos työvoiman tarjonnassa ei tapahdu muutoksia, kirjoittajat kysyvät?
Pyykkösten mukaan tätä vasten vaatimukset väestön työvoima-asteen nostamiseksi ja hyvinvointivaltion rahoittamisen turvaamiseksi ovat perusteltuja.
– Jos työn kysyntä ja työttömien taidot eivät toisaalta kohtaa, onko kohtuutonta tarjota työttömälle ratkaisuksi keppiä, kysyvät kirjoittajat.
