Viime vuosina on esitetty toistuvasti spekulaatioita, joiden mukaan Viro saattaisi olla Venäjän seuraava hyökkäyskohde.
Viimeisimmän aallon laukaisivat sosiaaliseen mediaan maaliskuun puolivälissä ilmestyneet sepitteellisen ”Narvan kansantasavallan” tilit.
Näissä spekulaatioissa oletetaan venäläistaustaisen turvallisuuspolitiikan tutkija, tohtori Igor Gretskin mukaan tyypillisesti, että tapahtumat Viron itärajalla sijaitsevassa Narvassa voisivat kehittyä samaan tapaan kuin Krimillä ja Itä-Ukrainassa vuonna 2014.
Myös presidentti Volodymyr Zelenskyi vihjasi äskettäisessä haastattelussaan, että Venäjän sosiaalisen median rajoitukset voivat liittyä uuden mobilisaation valmisteluihin, jolla pohjustettaisiin mahdollista hyökkäystä yhteen Baltian maahan.
– Tällaiset rinnastukset Viron ja Ukrainan välillä eivät kuitenkaan ole kovin uskottavia, Tallinnan kansainvälisessä puolustustutkimuskeskuksessa (ICDS) työskentelevä Gretski kirjoittaa artikkelissaan.
– Tarkasteltaessa tarkemmin Venäjän toimintaa vuonna 2014 voidaan päätellä, että ennen turvautumista voimankäyttöön se pyrkii saavuttamaan tavoitteensa mahdollisimman pienin kustannuksin heikentämällä kohdevaltiota sisältäpäin, hän toteaa.
Kreml lähettää hänen mukaansa ”pienet vihreät miehensä” liikkeelle vasta, kun otolliset olosuhteet interventiolle on perusteellisesti valmisteltu.
– Ennen Krimin liittämistä ja Itä-Ukrainan taistelujen puhkeamista Venäjän propaganda painotti aktiivisesti muun muassa narratiiveja ”veljeskansoista”, ”yhteisestä historiasta” ja ”yhteisestä kulttuuritilasta”. Tavoitteena oli vähentää yleisön valppautta, heikentää yhteiskunnan sisäistä yhteenkuuluvuutta ja horjuttaa edellytyksiä vastustaa hyökkäystä, vuoteen 2022 asti Pietarin valtionyliopistossa työskennellyt Gretski muistuttaa.
Ukrainassa nämä viestit upposivat 2014 otolliseen maaperään, sillä ukrainalaisten suhtautuminen Venäjään oli vielä silloin suhteellisen myönteistä. Virolaisten asenteissa Venäjää kohtaan on sen sijaan ollut jo pitkään paljon vähemmän illuusioita, ja heidän maanpuolustustahtonsa on korkea. Juuri tämän takia venäläinen propaganda leimaa usein Viron ja muut samankaltaiset maat ”russofobisiksi”.
Kuin yö ja päivä
Vuonna 2014 Kreml oli Igor Gretskin mukaan valmistellut maaperää myös lahjomalla Ukrainan johtavia virkamiehiä ja häiritsemällä päätöksentekoprosesseja. Ukrainan sotilasjohto joutui myöhemmin myöntämään, että tietyillä alueilla poliisi ja turvallisuuspalvelut olivat käytännössä siirtyneet Venäjän puolelle.
Virossa Venäjällä ei ole käytettävissään vastaavia keinoja, vaan sekä poliittisen eliitin että kansalaisten keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys tärkeimmistä puolustukseen liittyvistä kysymyksistä.
Ennen helmikuussa 2014 tapahtunutta Krimin miehitystä myös Ukrainan asevoimat olivat kauhistuttavassa kunnossa. Niiden kokoa oli jatkuvasti supistettu, rahoitus oli retuperällä, ja puolustusmenojen osuus maan bkt:sta oli vain noin yksi prosentti. Vielä maaliskuussa 2014 Ukrainan maavoimien silloisista 41 000 sotilaasta tiettävästi vain noin 6 000 oli taisteluvalmiudessa.
– Viro sen sijaan osoittaa nykyään puolustukseensa yhden Naton suurimmista bkt-osuuksista. Vaikka sen asevoimat ovat suhteellisen pienet, joukot ovat hyvin koulutettuja, varustettuja nykyaikaisin asein, ja niiden tukena on merkittävä reservi. Viro ottaa myös aktiivisesti käyttöön uusia innovaatioita ja analysoi tarkasti kokemuksia Ukrainan taisteluista, Gretski toteaa.
Toisin kuin Ukraina vuonna 2014, Viro ei Naton jäsenenä myöskään joutuisi kohtaamaan Venäjän aggressiota yksin, hän painottaa.
– Liittolaisjoukkojen läsnäolo sen alueella ei ainoastaan vahvista todellista puolustuskykyä, vaan osoittaa myös niiden selkeää sitoutumista yhteiseen puolustukseen Washingtonin sopimuksen mukaisesti. Kriisitilanteessa Viroa tukisivat ennen kaikkea sen alueelliset kumppanit, joille hyökkäys naapurimaahan merkitsisi myös suoraa uhkaa. Samasta syystä Viro seisisi liittolaistensa rinnalla, jos niitä vastaan hyökättäisiin, hän toteaa.
Yhteenvetona voidaan hänen mukaansa sanoa, että Donbas-tyyppinen skenaario olisi todennäköisin tilanteessa, jossa kohdevaltiolla on sekasortoinen yhteiskunta, demoralisoitunut armeija ja korruptoitunut eliitti, mutta ei luotettavia liittolaisia.
Näiden kaikkien neljän kriteerin näkökulmasta Ukraina keväällä 2014 ja Viro keväällä 2026 eroavat perusteellisesti toisistaan.