Vihreiden puoluevaltuuskunta valitsee uuden puheenjohtajan Touko Aallon tilalle jo tulevana lauantaina. Tiedotusvälineiden tekemien kyselyjen mukaan puoluevaltuuskunnan ja kenttäväen suosikki olisi ollut puheenjohtajan sijaisena toiminut varapuheenjohtaja Maria Ohisalo.
Ohisalo ilmoitti kuitenkin eilen, ettei hän ole käytettävissä puheenjohtajaksi. Hänen mukaansa puheenjohtajan pitää hypätä nopeasti liikkuvaan junaan ja alkaa heti nostattaa vaalitunnelmaa. Ohisalon mielestä tehtävään tarvitaan ”luotettava vihreä kasvo”, ”henkilö, jonka koko Suomi tuntee”.
Toistaiseksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on ainut puheenjohtajakisaan ilmoittautunut. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kahden vuoden takainen episodi on jättänyt niin syvän kolhun Alanko-Kahiluodon maineeseen, ettei siitä ole toivuttu vihreissä vieläkään.
Silloin Alanko-Kahiluoto ilmoitti, ettei hän ei aio pyrkiä vihreiden puheenjohtajaksi, koska luopumassa ollut puheenjohtaja Ville Niinistö ajoi voimalla seuraajakseen kansanedustaja Emma Karia. Alanko-Kahiluodon katsottiin pissineen omiin muroihin ampumalla omia julkisesti, eikä häntä pidetä joukkuepelaajana.
Eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Olli-Poika Parviainen linjasi, että poikkeuskauden puheenjohtajan valinnassa pitäisi painottaa ensisijaisesti aiempaa kokemusta puolueen johtamisesta. Vaatimus rajaisi Alanko-Kahiluodon pois valittavien joukosta.
Ulkoministeristä presidentiksi
Puolueen nouseminen kannatuksessa lähelle 20 prosenttia edellyttää, että puolueella on uskottava pääministeriehdokas.
Katseet ovat nyt kohdistuneet kansanedustaja Ville Niinistöön, joka toimi vihreiden puheenjohtajana vuosina 2011–2017 ja kansanedustaja Pekka Haavistoon, joka toimi puheenjohtajana vuosina 1993–1995. Kummallakin heistä on myös ministerikokemusta.
Pekka Haavisto voisi nostaa vihreät kisaamaan pääministerin paikasta eduskuntavaaleissa. Yli miljoona suomalaista on antanut tukensa Haavistolle presidentinvaaleissa. Vuonna 2012 suomalaisista 37 prosenttia olisi ollut valmiita valitsemaan hänet ylimmäksi valtionpäämieheksi. Se on lähes 15 prosenttiyksikköä enemmän kuin gallupeja johtavan SDP:n kannatus on tällä hetkellä. Haaviston kannatus presidentinvaaleissa oli erityisen vankkaa demareiden äänestäjien keskuudessa.
Haavisto ei kuitenkaan ole osallistunut aktiivisesti päivänpoliittiseen keskusteluun. Eduskuntakeskusteluissa hän on harvoin äänessä. Vihreissä saatetaankin ajatella, että Haaviston valtiomiesmäisestä imagosta halutaan pitää kiinni ja säästellä häntä ehkäpä seuraaviin presidentinvaaleihin. Toisaalta ulkoministerin tehtävä olisi erinomainen paikka ponnistaa presidentiksi.
Niinistön valttikortti
Ville Niinistö nosti vihreät terrierimäisellä hallituksen haastamisella kamppailemaan pääministeripuoleen asemasta. Vihreiden kannatus oli parhaimmillaan lähes 18 prosenttia reilu vuosi sitten, kun Touko Aalto oli jo valittu puheenjohtajaksi. Sen jälkeen kannatus on laskenut melko tasaisesti ollen Ylen viimeisimmässä mittauksessa 11,6 prosenttia. Samaan aikaan SDP:n kannatus on noussut. Vihreillä onkin eniten kannatuspotentiaalia sosialidemokraatteja kannattavissa naisissa.
Ville Niinistön valttikortti on se, että hänet valitessaan puoluevaltuuskunta tietää, mitä saa. Niinistö pärjää puheenjohtajatenteissä, poliittisissa debateissa eduskunnassa ja osaa ottaa ilmatilan haltuun. Voi jopa olla, että Niinistö puheenjohtajana palauttaisi ihmisten mieliin, miksi he aikoinaan kannattivat vihreitä ja saisi vihreiden kannattajakunnasta kadonneet palaamaan puolueen tukijoiksi.
Puoluevaltuuskunnan suosikki Maria Ohisalo aikoo kertoa tällä viikolla, ketä hän tukee puheenjohtajaksi. Ohisalon tuki saattaa vaikuttaa ratkaisevasti puoluevaltuuskunnan päätökseen.
Politiikan kehäkettu
Vihreiden kenttäväkeä edustava puoluevaltuuskunta voi kuitenkin olla arvaamaton. Vuonna 2011 puoluevaltuuskunta äänesti porvarihallitukseen menoa vastaan, vaikka eduskuntaryhmä olisi ollut siihen valmis. Puoluevaltuuskunnan jäsenten valinkauhassa ei välttämättä paina se, mikä olisi poliittisesti järkevää, vaan se, mikä tuntuu oikealta. Eräs puoluevaltuuskunnan jäsenistä pohtikin Ylelle, että Niinistö voisi olla käytettävämpi vaihtoehto vaaleja ajatellen kuin Ohisalo, mutta pääsisikö hänestä sen jälkeen enää eroon.
Vihreiden eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen keskuudessa johtoajatukseksi näyttää muodostuneen, että nyt valitaan pätkäpuheenjohtaja vaaliveturiksi ja sen jälkeen kesällä jäsenistö valitsee uuden puheenjohtajan. Vaikuttaa siltä, että valtavirran ajatuksena on valita Ville Niinistö pätkäpuheenjohtajaksi ja Maria Ohisalo uudeksi puheenjohtajaksi kesällä. Näin Ohisalo saisi kasvaa rauhassa puheenjohtajan tehtävään.
Jos pätkäpuheenjohtaja onnistuu nostamaan vihreät hallitukseen, hallituskumppaneiden näkökulmasta on melkoinen epävarmuustekijä, jos vihreiden puheenjohtaja vaihtuu heti, kun muste on kuivunut hallitusohjelmassa. Politiikan kehäkettuna Ville Niinistö saattaa laskeakin juuri tämän varaan, että pätkäpuheenjohtajuuden jälkeen hänet täytyy valita uudelleen puheenjohtajaksi kaksivuotiskaudelle. Puolueen säännöt eivät estä Niinistöä pyrkimästä ensin pätkäpuheenjohtajaksi ja sen jälkeen uudelleen varsinaiseksi puheenjohtajaksi.
