Jenna Vekkaila tutkii väitöksessään, miten nämä ihmiset saavat projektinsa päätökseen kahdessa aivan erilaisessa ryhmässä. Hän tutkii yhtäältä tohtoriopiskelijoita, jotka tekivät tutkimustaan innostuneissa huippututkimusryhmissä ja toisaalta niitä, joiden jatko-opinnot olivat pitkittyneet useamman vuoden.
Vekkailan mukaan innostunut väitöskirjatyöskentely on monimuotoista.
– Tutkimusryhmissä väitöskirjaansa tehneet luonnontieteiden ja käyttäytymistieteiden opiskelijat kuvasivat innostumista vahvana omistautumisena omaan projektiin ja kokemuksina itsestä yhteisön pystyvänä tutkijana, hän toteaa väitöstiedotteessaan.
Sen sijaan käyttäytymistieteiden opiskelijat, joiden jatko-opinnot olivat pitkittyneet, kertoivat erilaisista lannistavista kokemuksista. Tärkeimpinä he pitivät riittämättömyyden tunteita ja kyynistymistä tiedettä kohtaan.
– Lannistavat kokemukset saivat osan jopa harkitsemaan opintojensa keskeyttämistä, Vekkaila.
Hänen mielestään on kiinnostavaa, että sekä innostavia että lannistavia kokemuksia yhdisti yksi tekijä: yhteisö.
– Aktiivinen osallistuminen ja kuuluminen tiedeyhteisöön olivat avain väitöstyöhön sitoutumiseen. Sen sijaan tärkeimmät syyt riittämättömyyden ja kyynistymisen tunteiden takana olivat opiskelijan ja yhteisön väliset jännitteet sekä ulkopuolisuuden kokemukset, Vekkaila kertoo.
Hänen mukaansa väitöskirjaprojektiin sitoutuminen pitäisi nähdä monimuotoisena ilmiönä, jota säätelee keskeisesti tohtoriopiskelijan ja hänen tiedeyhteisönsä välinen vuorovaikutus.
– Hyvä uutinen on, että innostumista voidaan tuottaa. Tämä on ennen kaikkea pedagoginen haaste, johon toivon tiedeyhteisöissä tartuttavan, Vekkaila sanoo.
Yhtä, kaiken kattavaa, innostumisen reseptiä ei kuitenkaan ole. Olennaista on, että keinot innostumisen tukemiseen ja lääkkeet lannistumista vastaan ovat monipuolisia ja yksilöllisesti rakennettuja.
– On tärkeä nähdä tiedeyhteisö ja sen erilaiset arkisetkin käytännöt keskeisinä innostumisen areenoina ja tohtoriksi kasvamisen voimavarana. Tässä keskeistä on, että jokaisella väitöskirjan tekijällä olisi mahdollisuus aidosti osallistua yhteisöön, jossa hän voi yhdessä muiden tutkijoiden kanssa tempautua kiinnostaviin projekteihin.
Vekkailan mukaan keskustelu tohtoriksi valmistumisen edellytyksistä on erityisen ajankohtaista tällä hetkellä, jolloin tohtorikoulutuksen rakenteita uudistetaan. Tutkimus vahvistaa näkemystä, että sitoutuneet tutkijat mitä todennäköisimmin tuottavat laadukasta tutkimusta. Innostavan tohtorikoulutuksen rakentamisen voi näin ollen nähdä investointina huippututkimukseen.
KM Jenna Vekkailan väitöskirja Doctoral student engagement – The dynamic interplay between students and scholarly communities tarkastetaan perjantaina 28. helmikuuta Helsingin yliopistossa.
