Pidän ajatuksesta opettaa opetussuunnitelma toisessa kädessä ja sanomalehti toisessa.
Kerroin rahan arvon alenemisesta ja sen vaikutuksesta viikkorahan riittävyyteen. Kaikilla ei vielä ollut viikkorahaa ja keskustelimme, mitä sen eteen muut joutuvat tekemään.
Laitoin iltapäivällä wilma-viestin koteihin varoittaen mahdollisista budjettineuvotteluista. Muutama vanhempi viestittelikin asiasta seuraavana päivänä. Eräs oppilas oli tullut kotiin ja kysynyt äidiltä, mikä se on se F:llä alkava sana, mistä nyt puhutaan.
– Inflaatio, vastasi äiti.
– Ope sanoi, että se syö meidän viikkorahat ja nyt pitäisi saada lisää.
Toinen oppilas oli ehdottanut, että voisi alkaa tehdä kotitöitä. Äiti ilahtui valtavasti ajatuksesta. Pienen hetken päästä ehdotus jatkui:
– Olisi mun mielestä kuitenkin reilua, että niistä maksettaisi.
Nyt olen miettinyt, pitäisikö minun opettaa hallitsematonta velanottoa, pelkän koron maksamista. Lainan ottamista koron maksua varten. Kehottaisin ostamaan uusia asioita, vaikkei olisi varaa. Elämään leveästi velkarahalla. Opettaisin sanan velkakriisi, alijäämä, taantuma. Katastrofi.
Tässä kohtaa taidan mennä perinteisellä sanaluokat, sijamuodot, sumerilainen kulttuuri ja Jerikon muureilla, koska en mitenkään kehtaa kertoa maamme talouden pidosta. Lapset saattaisivat kysyä kiusallisia kysymyksiä päättäjien kyvykkyydestä.
Työikäisiä ihmisiä tarvitaan kuulemma lisää ja se antaa ihan uuden näkökulman uskonnon opetukseen. ”Lisääntykää ja täyttäkää maa” –kohta otetaan tarkempaan käsittelyyn ja mietitään, miksi ihmisiä tarvitaan lisää.
Työperäistä maahanmuuttoa pitäisi suosia ja siinäkin on kova työ asenteiden muuttamisessa. Lapset kun kertovat, että isä on ekonomisti mutta ajaa Suomessa bussia. Tai että mikään taho ei vastaa kunnolla, kun isä soittaa ja kysyy apua, kun isän sukunimi on erilainen. Täytyy laittaa naapurin Virtanen soittamaan, jotta virkamiehet palvelevat.
Jo kymmenen vuotta sitten luennoillani mietin ääneen, pitäisikö koulussa opettaa tekniikan voittokulkua, kertoa virtuaalisista oppimisympäristöistä, robotiikasta ja koodauksesta vai pitäisikö koulussa opettaa kuitenkin tulen teko, perunan istutus ja maton kutominen. Kysyin myös, mitä, jos sähköt menee.
Ajatukseni oli, että sähköt vie lisääntyvät aurinkomyrskyt tai napojen paikan vaihto. Ja luulin, että geenimanipulaatio tuo meille vielä myrkytettyjä tomaatteja ja sen jälkeen kaikki haluavat omavaraistalouteen.
Sähköt vei nyt ihan joku muu ja omavaraistalous loistaa uutta kukoistuskauttaan. Kukapa olisi tiennyt?
Koulussa voi turvallisesti edetä kustantajien oppikirjojen mukaan. Vuorossa taitaa olla liikennemerkit, alistuskonjuktiot ja persoonapronominien objektimuodot.
Tai sitten voi viedä luokkaan päivän lehden ja rakentaa opetussisällöt ajankohtaisuuksista oppilaan iän huomioon ottaen. Elämme aikaa, jossa mikään ei ole varmaa ja jossa muutokset saattavat olla yllätyksellisen nopeita.
Ei parane koulussakaan tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja viimeistään huomenna on puhuttava, mitä tehdään, kun koulusta menee sähköt.
Ja lapsilta ei jää mikään huomaamatta. Kerran minut yllätettiin kysymyksellä:
– Ope, miks kakkosluokan Maijan isä on nyt äiti?
Kakeltelin hetken lähinnä tulevia wilma-viestejä miettien ja sanoin, että mitenkäs mä tän teille nyt selittäisin, johon reipas 8-vuotias rohkaisi:
– Sano suoraan vaan.
On aivan varmaa, että kesken Jerikon muurien valloituksen joku kysyy:
– Miks se Putin hyökkäsi Ukrainaan?
