Kuvataiteilija ja kuvataiteen tohtori Silja Rantanen kritisoi Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa Esplanadin uutta katukokeilua. Rantasen mukaan kokeilussa ei ole huomioitu kauneutta.
Professori kritisoi erityisesti sitä, että Esplanadia on suunniteltu kuin kukka-asetelmaa tai kahvilasomistusta. Tällainen suunnittelu ei kuitenkaan sovi kaupunkitilan sommitteluun, jossa olisi huomioitava historiallisten kerrostumien kaltaisia laajamittaisia piirteitä, joihin ovat vaikuttaneet suunnittelijoiden kauneuskäsitys, vaistonvarainen ja kuhunkin aikaan sidottu pyrkimys arvokkuuteen ja sopusointuun.
Hän nostaa esimerkiksi Pariisin Tuileries’n, josta löytyy eleettömiä hiekkakenttiä, selkeitä vesiaiheita ja satoja yhdenmuotoisia vihreitä lepotuoleja. Esplanadin lukumäärältään liialliset koristukset ovat taas vain katseen tiellä.
Rantanen painottaa, että kauneus ei tässä tapauksessa tarkoita räikeää lavastusta ja huomauttaa, että kokeilusta puuttuu tilallinen näkemys.
– Esplanadin kokeilussa [piirteiden] tilalle on tullut mahtipontinen yksityiskohtien läjitys, Rantanen kritisoi.
Erityisen epäonnistuneena Rantanen pitää massiivisia istutuslaatikoita, jotka hallitsevat Pohjoisesplanadin puolella ilman kokoavaa rakennetta ”vyöryvänä rykelmänä”, joka muodostaa ajokaistalta nähtynä tragikoomisen barrikadin ”hyvän” ja ”pahan” katutilan välille.
Kritiikkiä saa myös Eteläesplanadin uusi pyöräkaista, joka Rantasen mukaan peittää historiallisen nupukiveyksen kammottavan rumasti ja tuhoaa Esplanadien perusajatuksen katkaisemalla Pohjois- ja Eteläesplanadin välisen tilallisen yhteyden.
– Yhdessä kaupunkipyörien varastokaitaleen kanssa pyörätie muodostaa luonteettoman ei-kenenkään-maan sekä visuaalisesti että käytännössä, Rantanen toteaa.
Rantanen huomauttaa, että vaikka pyöräily on kannatettava liikuntamuoto, se on silti luonteeltaan läpiajoa. Tämä ei kuulu Esplanadin luonteenomaisiin funktioihin, eikä jalankulkijalle ole väliä, onko vauhdikas läpiajo autoliikennettä vai pyöräilyä.
Esplanadi ei myöskään muodosta vain yksittäistä poikkeusta, vaan Rantasen mukaan Helsingin kaupunki ei ole huomioinut kauneuden merkitystä muissakaan uusissa hankkeissa.
– Mittasuhteiden ja tilakokonaisuuksien visuaalinen jäsennys on oma erityisalueensa, joka loistaa poissaolollaan Helsingin kaupungin viimeaikaisissa uudistuksissa, Rantanen harmittelee.
