Kolme maineikkaan hotelli Kämpin baarissa työskennellyttä baarimikkoa on koonnut tarinoita talon elämästä aina vuodesta 1887 lähtien, jolloin siinä aloitti saksalaisvaikutteinen olutravintola Biertunnel. 1900-luvun alussa taloon perustettiin amerikkalaistyylinen baari. Viimeistään silloin baarimestarit sallivat mielikuvituksilleen siivet: omaksuttiin muualta tai keksittiin itse uusia drinkkejä.
Kämpin alkuaika sai mainetta kuuluisten suomalaistaiteilijoiden illanistujaisista. Varsinkin säveltäjien toilailuista on säilynyt monta tarinaa. Yksi tunnetuimmista tokaisuista liitetään Jean Sibeliuksen lausumaksi, tämä kun oli ilmoittanut menevänsä Kämpiin. Vaimonsa Aino oli tiukannut mieheltään arviota reissun kestosta, johon mestari oli ilmoittanut: ”Vaimo hyvä, olen säveltäjä, en ennustaja”.
Tuorein Kämp -kirja sisältää kulttuurikaskuja, joita eri elämänkertojen lukuisat tarinat tarjoavat kosolti. Varmaa ei tosin ole, kuinka paljon Kämp-tarustosta on totta, moniko runsaan sadan vuoden kuluessa lasin äärellä viljeltyä mytologiaa. Paikkansa pitää kuitenkin se, että talossa kokoontuneet saattoivat viipyä jopa vuorokausia.
Kaupunkikuva ja vanha voittavat
Lopulta edellytykset ylläpitää hienoa hotellia – ja ennen kaikkea kyetä korjaamaan pahoin haurastunutta rakennusta – osoittautuivat taloudellisesti mahdottomiksi. Talon omistaja Kansallis-Osake-Pankki päätti purkaa rakennuksen ja sijoittaa siihen pääkonttorinsa. Tässä kirjan kirjoittajat ovat hiukan turhankin kohteliaita pankkia kohtaan.
Jos KOP olisi saanut toimia oman ajalle tyypillisen kylmän ahneuden mukaisesti, tilalle olisi pystytetty hurmaavan 1960-luvun moderni kyhäelmä. Katsokaa vaikka Kämpin naapuriksi Kluuvikadun puolelle ilmestynyt pankin uudisrakennus, KOP:han omisti suurimman osan koko korttelia. Tai ihmetelkää vaikka Alvar Aallon Pohjois-Esplanadille suunnittelemaa ja kadun rakennusjonon rikkovaa Akateemista Kirjakauppaa. Mihinkä arkkitehtinerot eivät olisi halukkaita: pääsemään työhönsä eli hävittämään vanhaa.
Ennen lopullista rakennuslupaa alkoi kiivas taistelu Kämpistä. Yksi purkamisen vastustajista oli kirjailija Aarni Krohn, jonka edustama äänekäs joukko sai Helsingin kaupungin ja KOP:n järkiinsä. Talo purettiin, mutta ulkokuori ja eräät talon sisäosat muotoiltiin kunnioittamaan vanhaa Kämpiä. Pankki teki pakosta kulttuuriteon, ja niin sen tirehtöörit saivat upeat työtilat, kuuluisa Peilisali säilyi, mutta sekin uudessa asennossa.
Uusi hotelli – kritiikkiä, ylistystä
Keväällä 1999 Kämp avattiin hotellina, mahtipontinen vihkijäisjuhla televisioitiin suorana lähetyksenä, juontajana baarin tuleva asiakas, toimittaja Erkki Toivanen.
Naistenlehti Glorian ylitsepursuavan hieno päätoimittaja Riitta Lindegren sai yöpyä 248 neliömetrin Mannerheim-sviitissä ja pöläytti hyvin luonteenomaisen lausahduksen: hän niin mielellään olisi sallinut kaikkien suomalaisten pääsevän nauttimaan sviitin ihanuudesta. Jos tämä olisi mahdollista, niin laskekaa, montako vuotta varausjakso kestäisi. Jakakaa noin 5,5 miljoonaa vuoden 365 päivällä.
Upouuden hotellin hienous ja huonehinta korostivat sen eliittiluonnetta. Ja nyt pääsivät ruokaintoilijat vauhtiin. Menu tarjosi yhden kauhistusta herättäneen annoksen: poron selykset tummalla suklaalla maustetussa riistakastikkeessa! Se oli pyhäinhäväistys. Rääväsuinen gastronomian ylipappi, pääkonsuli Heikki Tavela ehdotti kokin ampumista, mutta olikin kohta sitä mieltä, että hirttäminen olisi suotavampaa, koska niin huonoon kokkiin ei kannattaisi tuhlata luotia.
Julkaistuista noin 450 lehtijutusta oli vain tusinan verran kielteisiä, mutta suurimman mielihyvän toimittajien keskuudessa ja lukijoissa herättivät luonnollisestikin kielteiset mielipiteet.
Cocktail-muotivirtauksia ja mestaruuspalkintoja
Maineikas baari on heijastellut maailman eri virtauksia ja sen baarimikot ovat kehitelleet omia uutuuksiaan. Eräs heistä, baarimestari Jari Ahvenainen voitti alan maailmanmestaruuden Lontoossa 1956. Hänen Cardicas-cocktailinsa oli paras, ja se takasi myös hopeatilan joukkuekilvassa. Resepti: 2 cl vaalea Bacardi-rommia + 2 cl Cointreau-likööriä + 2 cl vaaleaa portviiniä. Kokeilemattakin tietää, että useahko tuollainen myöhäisenä iltana takaa tuhdin krapulan.
Tyypillistä – niin tuolloiseen kuin nykyiseenkin anniskelukäytäntöön – oli suomalaisen nautiskelun liitynnäinen, byrokratia. Virkamiehistö kun ei kykene luottamaan kansalaisiinsa, vaan oman työnsä turvaamiseksi säätää määräyksiä toinen toisensa perään. Cardicas-cocktailin tarjoilu edellytti Oy Alkoholiliike Ab:n erityislupaa.
Kämpin tarina sisältää useita esimerkkejä virkamiehistön ja poliitikkojen määräysviidakon laajentamisen suuresta rakkaudesta. Kämpin cocktailkokoelma käsittää monta nimeltään tunnettua drinkkiä valokuvin. Sivistymätön voi nimittää joitakin melkoisiksi sotkuiksi.
Perusohjeetkin löytyvät. Rakentaminen tapahtuu siten, että ensin lasin pohjalle kaadetaan alkoholi, sitten se täytetään jäillä, sitten valutetaan mikseri tai muut ainesosat. Sitten sekoitus, koristelu ja nautiskelu.
Hämmentämiseen liittyy lasin viilentäminen jäillä tai pakkasessa. Sitten erilliseen sekoituslasiin ainesosat ja täyttäminen jäillä. Sitten sekoitetaan ja siivilöidään tarjoilulasiin jäillä tai ilman. Ravistaminen takaa jäiden ja ainesosien sekoittamisen. Ja varoituksenkin sana: älä koskaan laita hiilihapollisia juomia ravistimeen. Cocktail pidennetään sillä lasiin vasta ravistamisen jälkeen. Valitettavasti baarimestarimme eivät kerro, mitä on tapahtunut niille onnettomille, jotka eivät ole viimeksi mainittua neuvoa totelleet.
Kimmo Aho, Ville Liikanen & Mika Vitikka: Minä menen Kämpiin takaisin. Cocktaileja ja tarinoita Kämpin baarista. Docendo 2019.
