Kuulun siihen sukupolveen, joka tutustui Eurooppaan interrailaamalla. Kuukausi junailua pitkin ja poikin Eurooppaa jätti nuoren opiskelijapojan mieleen sekä jo tuolloin hauskoja muistoja että niitä muistoja, jotka ovat sittemmin muuttuneet hauskoiksi.
Muistan yhä kaiholla saksalaisia kuuden hengen vaunuosastoja, joiden penkit sai vedettyä yhteen sängyksi ja jotka koitettiin varata enintään kolmelle, jotta sai nukkua rauhassa. Muistan myös monta mainiota juttutuokiota matkoilla tavattujen ihmisten kanssa.
Pienessä nostalgian hengessä onkin ollut ilo nähdä, että EU:n tämän vuoden budjetti antaa 20 000:lle 18- vuotiaille eurooppalaisnuorille. Hakuaika on 12.-26.6. ja edellyttää, että hakija on 18-vuotias heinäkuun ensimmäisenä päivänä.
Ja tämä on toivottavasti vasta alkua, sillä ajaessaan tämän aloitteen budjettiin on EPP-ryhmän tavoitteena ollut, että lähivuosina koko ikäluokka saa täysi-ikäistymislahjaksi tämän saman mahdollisuuden. Komission rahoituskehysesityksessä vuosille 2021-2028 esitetään Interrailiin jo 700 miljoonaa euroa, joten suunta on erinomainen.
Interrail-aloitteelle on hymyilty hieman vinosti ja jotkut vakavikot ovat kyselleet, eikö tämä ole niitä pieniä asioita, joissa EU:n pitäisi olla pieni. Ennustan, että vuosikymmenen kuluttua tämä budjettivuosi muistetaan juuri Interrailista. Sillä, että eurooppalaisille nuorille luodaan mahdollisuus yhteiseen sukupolvikokemukseen, tulee tulevina vuosikymmeninä olemaan iso merkitys.
Opiskelija- ja nuorisovaihto-ohjelma Erasmus on jo nyt ollut EU:n kenties menestyksekkäin ja varmasti ainakin positiivisin ohjelma. Siihen on kolmenkymmenen vuoden aikana osallistunut yli yhdeksän miljoonaa ihmistä. Ylivoimainen enemmistö heistä sanoo parantaneensa sosiaalisia taitojaan ja kielitaitoaan, monet myös työllistymismahdollisuuksiaan. On myös laskettu, että noin miljoona uutta eurooppalaista on syntynyt Erasmus-vaihdossa toisensa tavanneille pariskunnille!
Erasmukseen kokonaisuudessa esitetään noin 30 miljardia euroa. Lisäksi humanitaarisen avun vapaaehtoisiksi tarkoitettujen solidaarisuusjoukkojen määrärahat tuplataan. Näiden kaikkien kautta eurooppalaiset nuoret ja nuoret aikuiset saavat mahdollisuuksia opiskella, matkailla ja osallistua kansalaistoimintaan eri Euroopan kolkilla.
Voi kuulostaa pateettiselta, mutta minusta tämä jos mikä on pitkän aikavälin investointia yhteiseen Eurooppaan, yhteiseen rauhanprojektiin.
Ai niin, yhtä asiaa vaille nämä nykyiset interrailaajat muuten jäävät. Kun me palasimme raililta, oli passi täynnä leimoja ja kukkarossa kilisi kovin monen maan killinkejä. Nykynuoret saavat tästä vain kalpean aavistuksen.
