Vladimir Putin väitti 13. lokakuuta 2023 Kirgisiassa, että Venäjä ei pyri missään nimessä hyötymään Gazan konfliktista, koska sillä on hyvät suhteet sen molempiin osapuoliin – Israeliin ja Hamasiin.
Nimekäs brittiläinen turvallisuuspolitiikan tutkija James Sherr pitää Putinin väitettä historian valossa epäuskottavana. Jo neuvostoaikana Kreml teki kaikkensa hyötyäkseen Lähi-idän sisäisistä ristiriidoista ja vihamielisyyksistä.
– Putinin johdolla se on tehnyt ”pragmaattista” yhteistyötä kunkin maan ja sen pahimman vihollisen kanssa, Tallinnan kansainvälisessä puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksessa (ICDS) työskentelevä Sherr toteaa artikkelissaan.
Hän sanoo Venäjän toimineen hyvin suunnitelmallisesti ja laskelmoidusti syventäessään suhteitaan Hamasiin, Israeliin, Iraniin ja Saudi-Arabiaan samanaikaisesti.
Puolentoista vuosikymmenen ajan Venäjän ja Israelin suhde hyödytti hänen mukaansa molempia osapuolia.
– Venäjä ummisti silmänsä, kun Israel iski kohteisiin Libanonissa ja Syyriassa. Israel puolestaan kieltäytyi liittymästä Venäjän vastaisiin läntisiin pakotejärjestelmiin vuosina 2014 ja 2022, eikä maa ole toimittanut Ukrainalle ilmapuolustusjärjestelmiä eikä muita tappavia aseita Yhdysvaltain pyynnöistä huolimatta – ainakaan avoimesti, hän sanoo.
Vaikka Putin on aiemmin luonnehtinut Israelia ”varauksettomaksi kansainvälisen terrorismin vastaiseksi liittolaiseksi”, hän ei katsonut tarpeelliseksi edes esittää surunvalitteluja pääministeri Benjamin Netanjahulle Hamasin toteuttaman verilöylyn johdosta.
Hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on muuttanut Sherrin mukaan radikaalisti Venäjän prioriteetteja. Vaikka pitkään vaalittu ”erityissuhde” Saksaan oli Venäjälle hyvin tärkeä, Putin oli vuonna 2022 valmis heittämään sille hyvästit. Sama koskee nyt Israelia.
Putin panostaa hänen mukaansa nyt ennen kaikkea viiteen asiaan: sotaan Ukrainassa, lännen rivien hajottamiseen, suhteisiin välttämättömäksi liittolaiseksi nousseeseen Iraniin, Saudi-Arabian ja Israelin välien sabotointiin sekä kiilan lyömiseen lännen ja ”globaalin etelän” välille. Siksi lännen on kohdattava neljä epämiellyttävää totuutta.
– Venäjä ensinnäkin pitää Israelia USA:n akilleenkantapäänä. Washington saattaa kertoa tukevansa Ukrainaa ”niin kauan kuin tarve vaatii”, mutta tietää, että Israelin ei voida antaa epäonnistua. Jos kongressi joutuisi väittelemään Ukrainan ja Israelin keskinäisestä tärkeysjärjestyksestä, keskustelua ei synny. Israel voittaa, Sherr sanoo.
Toiseksi, Israelin suurin heikkous on sen ennustettavuus. Historia on opettanut sen kansalle, että toisen posken kääntäminen on tuhon resepti. Lokakuun 6. päivän hyökkäys ei ollut pelkästään ”juutalaisten kannalta tappavin päivä sitten holokaustin”, kuten Israelin Saksan-suurlähettiläs sanoi, vaan myös huikea harjoitus refleksiivisessä kontrollissa: vastustajan kukistamisessa sen omin toimin. Israelin selviytyminen on nyt suuremmassa vaarassa kuin kertaakaan sitten vuoden 1948, hän toteaa.
Kolmas keskeinen näkökohta on Sherrin mukaan se, että Israelin, Ukrainan ja Taiwanin kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Niitä yhdistää Yhdysvaltojen sitoutuminen ja uskottavuus.
– Kreml uskoo, että niiden poistaminen poliittiselta kartalta merkitsisi lännen loppua nykyisessä merkityksessään. Se saattaa olla oikeassa, hän sanoo.
– Neljänneksi, olipa Venäjä osallinen Hamasin iskuun tai ei, sillä oli siihen kaikki syyt. Sen 17 vuotta kestänyt suhde Hamasiin ulottuu paljon kohteliaisuussoittoja pidemmälle. Hamasin johdon ja sen politbyroon johtajan vierailut Moskovaan tämän vuoden maaliskuussa ja syyskuussa olivat lähes varmasti pikemminkin neuvotteluja kuin kohteliaisuutta. Jos Hamas ja Iran alkoivat suunnitella operaatiota vuosi sitten, kuten asioista hyvin perillä olevat lähteet väittävät, on perin epätodennäköistä, että Venäjä olisi pidetty pimennossa, hän toteaa.
Vuosien mittaan on käynyt Sherrin mukaan ilmeiseksi, että Putin ei ole se mestarillinen strategi, jollaiseksi moni häntä pitkään luuli, vaan pikemminkin tappioiden arkkitehti. Siksi Kremlin valtias saattaa joutua tälläkin kertaa katumaan.
– Yhdysvaltain sotilaallinen voima on nyt toden teolla palaamassa Lähi-itään. Ei ole vaikea ymmärtää, että Israelin ja Iranin välinen sota – Yhdysvaltojen ja Iranin välisestä puhumattakaan – voisi nopeasti pysäyttää Iranin asetoimitukset Venäjälle. Se myös paljastaisi nopeasti Venäjän rajoitukset. Tällaiseen sotaan Venäjällä ei olisi tarjota sotilaallista voimaa, Sherr huomauttaa.
– Sen sijaan, että Venäjä näyttäytyisi korvaamattomana, maailmalle saattaa paljastua, että sillä ei ole vaatteita. Lopulta Venäjä saattaa joutua maksamaan hirvittävän hinnan aiheuttamastaan vahingosta.
Loppu voi kuitenkin olla vielä kaukana. Siihen saakka Venäjän kyky hämmentää, horjuttaa ja aiheuttaa vahinkoa pysynee edelleen omassa luokassaan.
