Kenraali Gustav Hägglund kertoo tänään ilmestyvässä kirjassaan Kenraalin iltahuuto (Otava) Suomessa vähän tunnetusta tapauksesta. Se sattui hänen Unifilin komentaja-aikanaan Libanonissa 1986-88.
Gustav Hägglundilla oli johdossaan 6000 sotilasta yhdeksästä maasta ja 600 YK:n siviilivirkailijaa. Tapahtumat alkoivat asemiesten hyökättyä Israelin ja Libanonin rajalla palkka-armeija SLA:n tukikohtaa vastaan Suomen pataljoonan alueella. Nelisenkymmentä asemiestä kaatui.
– Hizbollah syytti suomalaisia epäonnistumisestaan, nämä kun eivät olleet päästäneet asemiesten ajoneuvoja tiesulkunsa läpi hidastaen täten hyökkäystä. Paluumatkalla kolmen asemiehen Volvo pysähtyi Litani-joen varrella olevalle suomalaisten vartioasemalle. Asemiehet ottivat vartiomiehen panttivangiksi ja uhkasivat ampua hänet, ellei koko tukikohta heti antaudu. Vain aseman koira ryhtyi vastarintaan, se ammuttiin, Gustav Hägglund kirjoittaa.
– Aseman miehistö, 14 aseistettua suomalaista sotilasta, antautui laukaustakaan ampumatta. Asemiehet veivät heidän rahansa, arvoesineensä ja aseensa. He lastasivat myös aseman kuorma-auton täyteen vartioaseman kodinkoneita, mutta auton kuljettaja onnistui tekemään ajoneuvonsa ajokelvottomaksi.
Seuraavana aamuna Hizbollahin silloinen paikallinen johtaja Hassan Nasrallah – nykyinen Hizbollahin ylin päällikkö – teki ilmoituksen Suomen pataljoonan komentajalle. Nasrallahin mukaan suomalaisia ryhdyttäisiin yksitellen tappamaan, elleivät he lakkaa tarkastamasta Hizbollahin ajoneuvoja.
– Edellisen yön kaatuneiden hautajaisissa imaamit julistivat pyhää sotaa suomalaisia vastaan.
Gustav Hägglundin tiedottaja neuvoi hankkiutumaan Hizbollahin ylimmän hengellisen johtajan Fadlallahin puheille Beirutiin, koska mikään muu ei enää auta. YK:sta kiellettiin Hägglundia lähtemästä.
– Pidin tätä kuitenkin pienempänä pahana kuin suomalaisten teurastusta ja lensin Beirutiin vastoin esimieheni nimenomaista kieltoa. Siellä jouduin luopumaan omista turvamiehistäni. Jatkoin matkaa yksin Hizbollahin saattueessa Länsi-Beirutin pahamaineiseen eteläosaan, jossa arveltiin säilytettävän pääosaa silloisista noin 30 länsimaisesta panttivangista.
– Fadlallah otti minut vastaan suuressa huoneessa, jonka ainoana koristeena oli isokokoinen kuva Iranin vallankumouksen johtajasta Khomeinista. Paikalla oli lisäksi vain tulkki. Fadlallah haukkui sujuvasti ja perusteellisesti läntiset suurvallat ja niiden käsikassaran YK:n.
– Kun vihdoin sain puheenvuoron sanoin, että varmaan hänellä oli perusteita arvostella em. tahoja, mutta eikö ollut väärin rangaista näiden virheistä rauhanturvaajasotilaita, jotka olivat jättäneet perheensä auttaakseen libanonilaisia näiden hädässä. Sheikki myönsi näin olevan. Silloin pyysin häntä, (tiedottaja) Gökselilta saamani neuvoa noudattaen, toistamaan tämän viisaan kantansa huomisen perjantain rukouksissa, niin että muutkin liikkeen jäsenet pääsisivät siitä osalliseksi. Näin hän lupasi tehdä. Siihen loppui suomalaisten vainoaminen, sillä Fadlallahin sana oli uskovaisille laki.
LUE MYÖS:
Kenraali Gustav Hägglund: Upseeri ei voi olla läski
Kenraalin iltahuuto: Demokratia ei sovi arabimaille
